Väkivaltaa!!!

Suomessa tuntuu olevan vallalla käsitys että miehiä saa hakata. Monesti toistetaan lausetta, ja olen kuullut tämän mm. sosiaalityöntekijän suusta: Naisia ja lapsia ei lyödä! Mikä siis tarkoittaa sitä, että miehiä saa lyödä, mikäli miehet haluttaisiin rajata väkivallan ulkopuolelle kuuluisi tuo lause: Ihmisiä ei lyödä.

Miehiin kohdistuva väkivalta - kenen tahansa taholta - on siis yleisesti hyväksytty asia, joka tuntuu olevan vain on yksi osa sitä miehenä olemista. Mikäli mies saa turpaansa on hänen vain purtava hampaansa – mikäli niitä on jäänyt jäljelle¹ – yhteen ja kestettävä, valittaa saa vasta sitten kun joutuu sairaalapetiin, kunhan muistaa ettei aivotärähdys vielä ole aivan tarpeeksi hyvä syy valittamiseen, vähintäin kallonmurtuma sen pitää olla.

Ja lähes aina, ei vaan käytännössä aina, miehen kohdatessa väkivaltaa oletus on että olet itse ainakin osasyyllinen tapahtuneeseen.


Persoonani tai ulkonäköni ärsyttää nuorisoa.


Minulle ihmisten väkivaltaisuus on ongelma, sillä joudun vähän väliä nuorten, 20-25 vuotiaiden, poikien ja tyttöjen väkivaltaisuuden kohteeksi.

Miehet haastavat riitaa kanssani ja välillä tönivät ja lyövätkin, ilmeisenä tarkoituksenaan saada minut tappelemaan kanssaan. Kumma kyllä lähes poikkeuksetta kyseessä on itseäni huomattavasti pienempi mies, aivan kuin heillä ei olisi minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Ja koska tiedän etten voi tapella heidän kanssaan², annan asian yleensä olla, pahimmissa tapauksissa puhun itseni pois tilanteesta.

Ja tasa-arvoisesti myöskin samanikäiset naiset tulevat haastamaan riitaa, he tosin tekevät sen yleensä vain vittuilemalla, mutta kyllä hekin osaavat lyödä ja mikä inhoittavinta, he osaavat aiheuttaa pirullista kipua potkimalla yllättäen sääriluuhun. Mielummin minä kestän miehiltä muutaman ylävartaloon kohdistetun kovankin lyönnin, ne voin aina torjua jollen väistämään kykene, mutta äkkiarvaamatonta potkaisua sääreen ei yleensä ehdi väistää, eikä oikein voi vahingoittamatta toista torjuakaan, minkä lisäksi se luuhun potkaisu sattuu niin saatanasti.

En tiedä mistä moinen johtuu. Olisiko kyse ulkonäöstäni? Lauantaina joku sanoi minulle että olen Punkkarin ja Helvetin Enkelin ristisiitoksen näköinen, ehkä moinen ärsyttää 20-25 vuotiasta nuorisoa?


Aktivistien miehiin kohdistuvan väkivallan...

...vähättelystä.

Auta armias, mikäli menet puhumaan miesten kohtaamasta väkivallasta jossain porukassa jossa on näitä aktivisteja (En tässä nyt tarkoita pelkästään feministejä, vaan ihan mitä aktivisteja tahansa, oli kyse sitten luonnon-, eläinten-, tai mink'tahtojaan­-suojelusta) mukana, keskustelu siirtyy hetkessä naisten kohtaamaan perheväkivaltaan, joka toki on iso ongelma en vähättele sitä yhtään, mutta mitä sillä on tekemistä miesten kohtaaman (katu/ravintola)väkivallan kanssa? Ja miksi perheväkivaltaa kokevat miehet unohdetaan keskustelusta tyystin?

No jaa, kuten sanoin, miehillä ei ole oikeutta valittaa mikäli heitä pikkusen hakataan tai tapetaan.

(Hmmm? Justiinsahan minä tässä valitan...akkamainen mies, vai mitä? Ja jollen ole akkamainen niin ainakin misogyyninen, eikö?)


Vaikene väkivaltainen nainen!


...nimittäin väkivaltaisuudestasi, niin vaikenee yhteiskuntakin.

Syystä tai toisesta naisten väkivalta on yhä edelleen pitkälti vaiettu ongelma ja vaikka siitä aina silloin tällöin puhutaankin, niin perheväkivallasta puhuttaessa hyvin harvoin edes mainitaan naisten väkivaltaisuutta, jos mainitaankin niin yleensä puhutaan naisten lapsiinsa kohdistamasta vakivallasta. (Joka muuten on yleisempää kuin miesten lapsiinsa kohdistama väkivalta: Vuosina 1970-94 sai Suomessa henkirikoksen uhrina surmansa 292 alle 15-vuotiasta lasta. Äiti todettiin tekijäksi 41 prosentissa ja isä 26 prosentissa tapauksista, )

Ensi- ja turvakotien liiton aloittaessa Vaiettu naiseus -kampanjan olivat – ilmeisesti, sillä lähteenäni on vain Stakes/Dialogi ja muutama muu lehtileike – useat naisjärjestöt vaatineet valtiota vetämään moiselta projektilta rahat poijes - se kun veisi huomiota suuremmalta ongelmalta: Miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta, vaikuttaakin siltä että ainakin tuolloin naisjärjestöt halusivat lakaista naisten väkivaltaisuuden peiton alle ettei vain saataisi kuvaa etteivät naiset olekaan väkivallattomia Gandhi-pyhmiyksiä (Äiti Teresa ei tässä sovi esimerkiksi).

Minkä lisäksi joitain tilastoja voidaan ilmeisesti muokata sellaiseksi kuin mitä halutaan: Amnestyn Joku Raja! -kampanjassa puhutaan 20-30 naisen kuolevan vuosittain perheväkivallan uhrina, samoin Diakonia-ammattikorkeakoulun Sosiaalialan yliopettaja Terhi Laine kirjoittaa Sosiaaliraportissa että "Tiedämme, että Suomessa noin 20 naista vuosittain kuolee parisuhdeväkivallan uhrina." (Sivumennen mainiten, tuo Terhi Laineen teksti toi elävästi mieleen sukupuolivaltateorian ja ROKSin hihhulit) kun taas Tilastokeskuksen ”Väkivallan uhrina kuolleet tekijän mukaan 2002-2003” tilastojen mukaan oikeat luvut ovat Wikipedian mukaan (En pikaisella haulla löytänyt tuota tilastoa Tilastokeskuksen sivuilta):
2002 Miehet 4 (21%)
Naiset 15 (79%)

2003 Miehet 5 (28%)
Naiset 13 (72%)

Eli lukuja on ilmeisesti hivenen, mikäli kaksinkertaistamista voi hiveneksi kutsua, liioiteltu.


Lissee omia kokemuksia


Minäkin olen "saanut" kokea naisen taholta eräänlaista perheväkivaltaa (Huvittavaa huomata kuinka itsekin vähättelen tapahtumaa: eräänlaista...). Asuin 20 vuotta sitten hetken aikaa pienehkön (n. 170cm/60kg) naisen kanssa, ja jo seurustelun alkuvaiheessa panin merkille hänen tapansa raivostua mitä ihmeellisimmistä asioista, mutta ennen yhteenmuuttoa se ei ollut ongelma, mitä nyt joskus sain muutamia mustelmia olkapäihini joilla torjuin lyönnit mutta moinen lyöminen oli kokemukseni mukaan aivan normaalia toimintaa (naisiltakin).

Mutta kun hän menetti asuntonsa ja minä ystävällisenä sieluna otin hänet omaan kämppääni asumaan alkoivat ongelmat. En jaksa kuvailla tuota neljää kuukautta sen kummemmin, kuin että jossain vaiheessa huomasin aina kotonaNI ollessani olevani varuillani, haistelin jatkuvasti ilmapiiriä ja pidin suulaan suuni kiinni³, en uskaltanut puhua.

Mutta, koska olin jo kerran aiemmin asunut väkivaltaisen ihmisen kanssa – tuolloin kyse oli miehestä – tajusin ettei homma voi jatkua näin ja heitin hänet pihalle asunnostani , tein siis jotain mitä monet perheväkivaltaa kokevat ihmiset eivät uskalla tehdä, tai kykene tekemään. (Hmmm? Miksi muuten ei saa sanoa alan tekemään? Ok se kuulostaa minunkin korvaani huonolta, mutta mikä ihme sen kieli-, tai mieliopillinen perustelu on?)

Joten siis ymmärrän hyvin että perheväkivalta on lamauttava asia, ja olen ehdottomati noiden sitä kitkemään pyrkivien kampanjoiden takana, mutta miksi noita lukuja vääristellään? Eikös Jumal'auta nuo todellisetkin luvut (Etsikää ne itse, en jaksa vaivautua, tämä on blogihöpinää, ei mikään "virallinen" mielipidekirjoitus ja minä olen laiska, jo ajattelu aiheuttaa väsymyskohtauksia) ole aivan tarpeeksi kammottavia?

------------------------

Ai niin, muistaessani: Kiitoksia Birdylle, oli erittäin mukavat pippalot, ikävä vain että meidän piti lähteä aivan liian aikaisin (klo 01:00) ehtiäksemme viimeisellä kyydillä kotiin, sen siitä saa kun asuu landella.

------------------------

¹ Voin muuten kokemuksesta kertoa, että nuuskaaminen kannattaa, mikäli siis haluaa tuhota etuhampaansa...

² 18 vuotta sitten Helsingin asemalla pieni humalainen mies potkaisi minua takaraivoon ja kun vielä olin potkusta tokkurassa yritti hän uudelleen potkaista minua jolloin hermostuin ja heitin hänet päin junaa. Oikeudessa sain yhteensä 6000mk sakot ja korvausmaksut, sillä "Eihän noin pieni poika noin ison miehen kimppuun käy", opin siis kerrasta ettei minun ole mitään järkeä tavoitella apua oikeusjärjestelmältämme - kärsin muuten yhä edelleen tuon potkun aiheuttamasta vammasta.

³ Mitä ihmiset jotka minut tuntevat eivät välttämättä usko ;-)

Esipuberteettiset pelkurit

Jääkiekko, tuo pikkuruinen marginaalilaji, Suomalaisten lempilapsi, on minun inhokkini, tai oikeastaan en edes inhoa sitä, se on liian tylsä laji että sitä viitsisi edes inhota.

Mutta sitä pelaavia, ja pelaamisen taustalla häslääviä teinipoikia inhoan niiltä osin kuin he ovat olleet julkisuudessa.

TV-lajina jääkiekko ehkä jotenkin vielä toimii kun voidaan kiekon maaliinmenoa hidastella ja makustella, mutta joku vuosi sitten jouduttuani - silloinen pomoni sai kutsun ja puolittain pakotti minut mukaansa - katsomaan jotain Jokerit vs. Joku muu kuin HIFK peliä (Vastustajilla taisi oli mustat paidat), totesin että tylsempää livelajia saa hakea - no ehkä keilaaminen tai snooker vielä voittavat sen tylsyydessä.

Mieleeni tuolta reissulta jäi kaksi asiaa: Ensinnäkin Helsinki hallin (En tässä viitsi mainostaa pääosin huonoa olutta tekevää firmaa) aitiot ovat erittäin mukavia ja tarjoilukin - ikävä kyllä - pelasi, sillä pelin puolivälissä minulta kysyttiin: Kumpaa kannatat? Ja vastasin rehellisesti, että minulle on yks hailee kuka voittaa, evvk. Ja typeryyksissäni menin vielä kaivamaan verta nenästäni jatkamalla, että voisin seurata jääkiekkoa sitten kun jääkiekon pelaajat ja valmentajat kasvavat aikuisiksi, lehdille antamiensa kommenttien mukaan he kun ovat vielä esipuberteetissa.

Mistä sukeutui lihava riita ja yksi aitiossa olleista ihmisistä kävi kiinni minuun, onnekseni hän oli sen verran humalassa ettei siitä mitään haittaa minulle ollut. Mutta voinpa lisätä CV:heni - aiemman heitetty ulos bordellista merkinnän lisäksi¹ - että minut on heitetty ulos, tai oikeammin pyydetty poistumaan, jääkiekko-ottelustakin. Tuosta tapahtumasta on useita vuosia aikaa, mutta se tuli nyt mieleeni kun lueskelin IS:ää.

Samoin mieleeni tuli toinen esimerkki vuosien takaa:

Olin eräässä suositussa ravintolassa ja menin vessaan jonne tuli ymäpäriämpäripäissään eräs tunnettu kumikiekon mätkijä puolustajineen (Nukkuvatko he ketjutovereidensa kanssa?), joka sai pisuaarin edustalla hienon idean kuseksia muiden vessassaolijoiden päälle, ja kun muu porukka hermostui tästä tukivat tämän ylikasvaneen koulukiusaajan jättimäiset kaverit häntä uhkailemalla muita turpakeikalla, jolloin porukka itsesuojeluvaistonsa ohjaamana hiljeni ja häipyi vähin äänin paikalta - kuten tein minäkin, ja ikävä kyllä sanoa että olin niin humalassa itsekin etten ehkä olisi lähtenyt jos minun päälleni olisi kustu. Ja tehdessäni lähtöä ravintolasta kuulin kuinka portsari sanoi asiasta valittaneille kavereille, että "Ei me sitä heitetä ulos, se tuo lisää asiakkaita". Jep. Kansallisankareitahan ne, jääkiekkoilijat... Kasvaisivatpa vain aikuisiksi, mutta miksipä kasvaisivat jos heitä oikein kannustetaan lapsellisuuksiin? Epäilemättä mikäli olisin kertonut tapahtumasta johonkin lehteen olisi tarina vain nostanut tämän tuolloin kolmikymppisen teinin suosiota.

Mutta nyt ovat jääkiekkofanit ovat närkästyneet, ja ilmeisesti jopa Jääkiekkoliigan johtajistokin on ärsyyntynyt siitä että poliisin perkele on mennyt tekemään tutkimuksia jäällä tapahtuneista pahoinpitelyistä.

Mitä ihmeteltävää siinä on? Minä olen jo vuosia, ellen vuosikymmeniä, ihmetellyt kuinka noita katutappeluita ylipäätään ollaan siedetty? Poliisin sietääkin tutkia moista, kyseinen lajihan on lastenkin suosikki tässä maassa ja nämä Nielikäiset ja Vandenbusschet ovat nuorten poikien suosikkeja, ja kuuleman mukaan vielä - eiköhän senkin aika kohta ole - ei juniorikiekossa näy noita tappeluita, mutta silloin tällöin mailalla jo hakataan myöskin junioireiden keskuudessa.

Ei, en ole "kukkahattutäti", tai ehkä olenkin, yks' hailee minulle mitä lätkäfanit minusta ajattelevat, mutta minulla on ehdotus: Jos nämä isoksi kasvaneet pojat kerran välttämättä haluavat osoittaa tyhmyytensä tappelemalla, niin tehkööt sen joko ennen tai jälkeen ottelun jossain paikassa jossa media ei ole kuvaamassa, mätkikööt aivonsa ryypänneet "urheilijat" toisiltaan ne loputkin toimivat osat aivoistaan pihalle ilman että odottavat tuomareiden tulevan väliin.

Ai mutta sori! Unohdin, että tarkoitus onkin osoittaa "miehekkyyttä" ja muuta vastaavaa teinipojille tärkeätä paskaa julkisesti - näkevätpä kaikki että mä oon kova jätkä kun uskallan tapella - turvallisesti vahdittuna ettei mitään liian vakavaa satu. Moinen on pelkkää pelkuruutta, hehän tietävät että tuomarit tulevat ennemmin tai myöhemmin väliin. Varsinkin tuo juttu: Sihvonen: Nielikäisen pisteet nousivat!?!, meni täysin yli hilseeni, kun puhutaan moisesta katutappelusta, mutta tuohan sopiikin Suomalaiseen urheilusankaruuteen - huono ja muista piittaamaton käytös on Suomessa aina plussaa urheilu-, tai kulttuuri"sankareille".

Miten aikuinen toimittaja - jos hän nyt edes on aikuinen - ihannoi katutappelua tuolla tavalla:"”Nielikäinen ja Vandenbussche ottivat todella tyylikkään ennalta sovitun nyrkkeilymatsin jo ottelun toisessa vaihdossa. Herrat kyyristyivät aloitukseen, vaihtoivat muutaman sanan, ja kun kiekko putosi jäähän molemmat riisuivat hanskansa ja kypäränsä herrasmiesmäisesti ja ryhtyivät siihen työhän, josta heille maksetaan”, Urheilulehden Petteri Sihvonen toteaa."

Minä muuten kuvittelin että heille maksetaan jääkiekon pelaamisesta? Jos haluavat nyrkkeillä niin nyrkkeilkööt nyrkkeilykehässä, siellä kuulkaa kovat jätkät saavat kovia palkkioita ja kovan jätkän maineen siinä sivussa...

Just joo, älkää kysykö mistä johtuu väkivalta, älkää kysykö mistä johtuu päihdeongelma. Onko ihme jos kakarat ryyppäävät ja potkivat ja mätkivät toisiaan hengiltä, kun heidän ihannoimansa pojanklopit jäävät kiinni huumeista, vetävät viinaa niin ettei oksentamaankaan ehdi ja tappelevat minkä kerkiävät nakkikioskillaan, ei kun jäällä, tosin epäilemättä kyse on samoista idiooteista jotka haastavat norjaa puhuen riitaa siellä snagarillakin. (En väitä, että tuo olisi ainoa - tai edes suurin - syy nuorison väkivaltaisuuteen tai juopotteluun, suurin syy siihen on se, että Suomessa väkivaltaa ja viinan juomista ylipäätään ihannoidaan, oli kyse sitten urheilusankareista, kulttuuripersoonista tai tavallisista kaduntallaajista)

Ja ennen kuin joku mainitsee nyrkkeilyn, niin nyrkkeily on kamppailulaji jossa todellakin on säännöt - joita jääkatutappeluissa ei ole - ja tuomari joka vahtii tapahtumaa, käsittääkseni jääkiekossa tappeleminen ei - ainakaan vielä - kuulu lajin virallisiin ominaisuuksiin? (Jos kuuluisi olisi niille tappeluillekin säännöt sääntökirjassa) Ylipäätään tuo Sihvonen loukkasi jutuillaan niin paljon nyrkkeilijöitä, herrasmiehistä puhumattakaan, että ihmetyttää ettei kukaan nyrkkeilijä ole puuttunut asiaan. Tai oikeastaan ei ihmetytä, suurin osa nyrkkeilijöistä kun on hyvin rauhallisia herrasmiehiä, ja -naisia, jotka osaavat ohittaa pikkupoikien leikit ja uhot hymähdyksellä.

P.S. (20.10.2006) Heh, sain jo ensimmäisen vastauksen (BTW: Hyvät ihmiset, kun lähettelette noita anonyymi-sähköpostejanne, niin ottakaa huomioon, että olen IT-asiantuntija, minä tiedän jotain tämän ihmeellisen internetin tekniikasta, ja todellinen anonyymiys vaatii jo jonkin verran osaamista) jossa lukija oli ilmeisesti lukenut muitakin postauksiani ja haukkui minut neitihomoksi ja uhkasi hakata minut. Tarve moiseen viestintään kertonee lätkäfaneista aivan tarpeeksi...olkoonkin, että kyse oli yhden ihmisen viestistä.

¹ Vein tuttavanaisen joka halusi nähdä millaista on sisällä Bordellissa saksalaiseen Bordelliin ja lähes heti joku naisista kysyi tuttavaltani miksi hän on täällä ja tuttavani vastasi kysymyksellä: Miksi SINÄ olet täällä? Ja n. 5 min. päästä saapui kaksi hemmetin isoa Helvetin enkeliä (Heidän selässään oli Helvetin enkeleiden logo) ja suhteellisen ystävällisesti heitti meidät ulos talosta.

Renesanssimies

Tänään minua kutsuttiin renesanssimieheksi, mikä oli ihan mukavaa kuultavaa. Mikä siinä ihmetytti oli se, että en tehnyt muuta kuin asensin satelliittipeilin vastaanottimineen, ja kun kerran olin talossa käymässä muurasin pihagrillin - siis sellaisen yksinkertaisen hässäkän.

Ja palkaksi sain kirjahyllyn, josta oli vain muutama liitos huonossa kunnossa ja pari kaapinovea oli pudottanut koristelistat, laittaessani sitä peräkärryyn kysyin ovatko he varmoja että antavat niin hienon kirjahyllyn minulle, sen korjaaminenhan on pikkujuttu.

Ja tuolloin minua sanottiin renesanssimieheksi, ja vain koska osaan muurata, korjailla puuhuonekaluja ja asennella satelliittipeilejä. Eikös nuo hommat ole niin triviaaleja (Tarkennettakoon sen verran, että muuraaminen vaatii harjoittelua minulta meni opetteluun pari vuotta), että jokaisen - varsinkin omakotiasujan - ne pitäisi osata? Ymmärtäisin jos se kirjahylly olisi ollut jokin hankalasti korjattava puuviiluhyllykkö, mutta sehän oli oikea massiivipuinen (Pappani varmaankin nauraisi tuolle sanalle, hänelle puu oli vain puuta, joskus huonoa puuta jota ei käytetty kuin saunanlämmitykseen ja "niitä pahvihuonekaluja myytiin tyhmille rikkaille joilla on varaa ostaa uusia huonekaluja vuosittain") käsintehty kauniisti koristeltu kirjahylly, sellaisen korjaaminen on huomattavasti nykyisiä IKEA puuviiluhässäköitä helpompaa.

Mitähän he sanoisivat isästäni joka rakensi pöytiä, tuoleja, sohvia, valaisimia, sänkyjä, saunan, talon, grillikatoksen uima-altaineen, korjaili autoja, moottoripyöriä, tietokoneita ja paikkaili vaatteita, ja siinä sivussa keskittyi omaan insinööriammattinsa 10-12h/6 vrk viikko? En edes viitsi mennä siihen mitä isovanhempieni - 1800-1900 lukujen taitteessa syntynyt - sukupolvi osasi.

Ja ennen kuin joku alkaa puhua tietokoneiden jne. käyttötaidoista joita nykyisin tarvitaan, niin - koska olen kurssittanut vanhuksia tietokoneen, internetin ja kännykän käytössä - voin kertoa ettei vanhuksia innokkaampia ja nopeampia oppijoita löydy kuin tarhasta. Emme mekään niiden laitteiden käyttämistä äidinmaidosta oppineet, jollei kukaan vanhuksia opeta eivät he tietenkään osaa laitteita käyttää.

Hyvänsuopa keksijä

Yleensä en jaksa tehdä nettitestejä, ja jos jaksankin niin en viitsi julkaista niitä, mutta tämä testi antoi sen verta hauskan tuloksen, että laitanpa tämän tännekin näkyville.

Mikäli joku myöhemmin (Esim. IRL) väittää minun olevan sarkastinen tai ilkeä, vetoan täst'edes tähän testiin - olenhan ihan testatusti Hyvänsuopa keksijä...

Hedelmöityslaista ja verenluovutuskiellostani

Hedelmöityslaki mennee läpi hallituksen ehdottamassa muodossa, nyt vain odotellaan suuren valiokunnan päätöstä, mutta suuren valiokunnan pj Vilén uskoo sen menevän sielläkin lävitse sellaisenaan, joskus demokratia yllättää minut ja saa aikaiseksi päätöksiä joita minäkin kannatan.

Päivi Rasänen (kd) tokaisi hedelmäityslain käsittelyn aikana: "Seuraavaksi vaaditaan homomiesten adoptio-oikeutta" Räsänen on oikeassa, näin epäilemättä tuleekin käymään, alunperinhan (-han? -hän? kumpi lie oikea muoto?) kansanedustaja Outi Ojalan (vas) vuonna 1993 eduskuntaan tuoma lakialoite, jossa haluttiin homoseksuaalitkin avioliittolain piiriin, sisälsi myös oikeuden adoptioon.

Adoptio-oikeudesta luovuttiin ilmeisesti siinä pelossa ettei lakiehdotus sen sisältävänä menisi läpi, mikä saattoi poliittisesti olla oikea arvio, mutta itse olisin pitänyt tuon oikeuden mukana senkin uhalla että homojen pääseminen avioliittolain piirin olisi kestänyt hivenen pidempään. Mutta nyt kun ilmapiiri vielä on suvaitseva - tästä suvaitsevasta ilmapiiristä hetken päästä - niin miksi SETA & Co. nyt luopuisivat tuosta vaatimuksesta? Eiköhän kohta ala kampanja tasavertaisen adoptiolain puolesta ja hyvä niin, itse olen valmis vaikka työskentelemään siinä mikäli aikaa vain riittää ja apuni kelpaa.

Myöskin tämä uutinen ilahdutti minua: Papit tulleet myönteisemmiksi homoliitoille.

Hyvä että sentään papit alkavat suhtautua homoihin myönteisemmin, SPR ei niin tee, minulta nimittäin äskettäin evättiin loppuelämäkseni mahdollisuus verenluovutukseen. Olen täysin terve nelikymppinen mies jonka hb on 165, ja veriryhmänikin on suhteellisen harvinainen, luulisi siis vereni kelpaavan. Vaan ei kelpaa ainakaan SPR:lle, joten pahoittelen mikäli joku jää ilman AB+ verta - jota minä olisin halunnut luovuttaa.

Lainaus Veripalvelun sivuilta (Olisinpa lukenut tuon ennenkuin käväisin luovutuspisteessä): "Miesten välinen seksi on pysyvä luovutuseste (hepatiitti- ja HIV-tartunnan mahdollisuus; tuoreiden HIV-tartuntojen määrä noin kymmenkertainen koko väestöön verrattuna)"

Minä satuin vastaamaan kyselyyn rehellisesti, kerroin että olen harrastanut miesten välistä seksiä - helvetti, olen elänyt homosuhteessakin -, edellisestä kerrasta tosin on parikymmentä vuotta ja sen jälkeen olen käynyt HIV testeissä pariin otteeseen, viimeeksi tänä keväänä (Testi tuli Z-lehden mukana ja se oli osa jotain kampanjaa), ja ei ole HIV:ä tai muutakaan sukupuolitautia löytynyt.

En ymmärrä mikä voi olla syynä moiseen syrjintään, heteroseksuaaleillehan säännöt ovat täysin erilaiset:
"Uusi seksipartneri: 3 kuukauden tauko verenluovutuksessa (hepatiitti- ja HIV-tartunnan mahdollisuus). Vaikka kondomin käyttö vähentää merkittävästi tartuntariskiä, katsotaan kaikki seksi - myös turvaseksi - tartuntariskiksi ja se pitää ilmoittaa terveydentilakyselyssä"

Nooh, ensi kerralla kun joku työpaikalla jälleen patistaa verenluovutukseen voin rehellisesti kertoa ettei vereni kelpaa.

Tästä SPR:n suvaitsevuuden osoituksesta päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseeni:

Suvaitsevasta ilmapiiristä

Ilmapiiri yhteiskunnassamme on tällä hetkellä suhteellisen suvaitseva, mutta väitän että se tulee muuttumaan, pitkälti siksi että se suvaitsevaisuus on kaupunkilainen näköharha, nykyisin äänekkäimmät poliittisesti aktiivit nuoret ovat suvaitsevia, mutta onko koko kansa? Ja vaikka olisikin, niin kun suvaitsemattomuutta perustellaan tarpeeksi hyvillä sloganeilla, tarpeeksi karismaattisista suista, saadaan kansasta nopeasti esiin tarpeeksi iso joukko "uuskonservatiiveja" että heillä on jo poliittista painoarvoa.

Uskonkin että kohta nousee uusi, hyvin vanhanaikaisia arvoja kantava libertaristinen aktivistipolvi - joita nämä nykyiset "anarko-marko-hippi-aktivistit" ja heidän ajamansa asiat ottavat päähän - joka haluaa paluuta vanhoihin hyviin aikoihin, joita ei koskaan ole ollut olemassa sellaisena kuin he kuvittelevat.

Seuraavan parin vuosikymmenen aikana tulemme näkemään kuinka suvaitsevaisuuden pintasilaus vähitellen karisee ja nämä ns. uuskonservatiiviset mielipiteet tulevat jälleen kiristämään otettaan kansasta ja kansalaisista. Tästä on jo nähtävissä merkkejä, nuorison asenteet ovat muuttuneet yhä suvaitsemattomimmiksi ja jo nyt löytyy hiivatin iso liuta 18-25 vuotiaita, ei mitään tonyhalmeita tai natsi-skinejä, vaan tavallisia kaduntallaajia, jotka avoimesti ovat rasisteja ja muutenkin rehellisesti suvaitsemattomia, ja jotka haluavat pienentää "poikkeavien" oikeuksia.

Toivottavasti pelkoni tuon suvaitsemattomuuden noususta lähivuosina osoittautuu vain omaksi vainoharhaisuudekseni, mutta ikävä kyllä en usko näin olevan, yhteiskunta elää sykleissä ja kohta on uuden aallon vuoro ja tällä kertaa uusi aalto ei nouse suvaitsevilta kaduilta ja kellareista, vaan suvaitsemattomista keskiluokkaisista lähiöistä.

Kun ylpeys jättää...

Runotorstai


----------------

Kuljen eloni sydänmaan taa, väsymykseni rajoille.


Orava yössä päästelee ääniä, kuin leikkisi zipolla.


Naapurin pihalla maatuva patsas tuijottaa minua.


Suru tahrii hanhenselkäni, eikä mikään valu pois.


Elämäni ajan olen elänyt keskiviikkoa.


Mikä tekee minusta niin hullun, että yhä uskon ihmisyyteen?

Vähemmän kuumeisesti feminismistä

Kun nyt tein sähköpostiosoitteen (huuhaapuuhaa (at) gmail.com) tätä blogia varten ja laitoin sen profiiliini näkymään, olen saanut useitakin kommentteja koskien tuota feminismi & tasa-arvo asiaa. Osa Sirenin viestin kaltaisia, mutta mikä minun kannaltani ärsyttävintä, osa on tullut Panun kaltaisilta vannoutuneilta feminismin ja feministien vastustajilta, ja koska he kertoivat ymmärtävänsä minua feminismin vastaisuudessani tajusin joko olevani väärässä, tai esittäneeni asian väärin. Tein siis poikkeuksellisen teon ja luin viestini ajatuksella lävitse (Sen nimi muuten piti sanatarkasti paikkansa, minulla oli samana yönä 38,7°C kuume), ja totesin kirjoittamani tekstin olevan lähes yhtä sekava kuin minäkin.

Olen ehdottomasti kaikkien ihmisten tasa-arvon kannalla, ja mikäli tarve tulee lähden tuota tasa-arvoa puolustamaankin, en kuitenkaan väkivalloin. Kaikkien tulisi - kuten nykyisin niin parjatun U.S.A:n itsenäisyysjulistuksessa¹ sanotaan - olla tasa-arvoisia, ja kaikilla tulisi olla samat mahdollisuudet onnen tavoitteluun, toki sillä varauksella että muita ihmisiä ei saa vahingoittaa.

Kannatan siis tasa-arvoa, ja mielipiteeni feminismistä - toistan itseäni, kun joillekin kantani ei tuosta edellisestä viestistäni tullut selväksi -, on se että feminismi on yhä edelleen tarpeen, erittäin tarpeellista, sillä juuri siksi että olemme lähellä sukupuolten tasa-arvoa tarvitaan yhä edelleen feminismiä, ja jopa lievästi radikaalejakin feministejä (Kiitoksia Sirenille erittäin informatiivisesta, ja miettimään laittaneesta sähköpostista), sillä muutoin suhteellisen hyvä kehitys pysähtyy nykyiseen tilanteeseen johon suuri osa ihmisistä on tyytyväinen, he kun kokevat että heillä on hyvin.

Lainaan tähän Sireniä:
" Olen itse feministi ja naistutkimuksen opiskelija. Se tarkoittaa minulle sitä, että kannatan naisten täyttä yhteiskunnallista ja seksuaalista tasa-arvoa miesten kanssa. Kannatan nimenomaan jäykkien sukupuoliroolien murtamista, mikä tarkoittaa sitä, että sekä naisilla että miehillä olisi mahdollisuus olla mitä ovat riippumatta siitä, mitä sukupuolta he edustavat. Ns. hegemoninen maskuliinisuus rajoittaa miehen olemista yhtä lailla kuin naisenkin. Kannatan siis eri sukupuolten ja seksuaalisuuksien välistä tasa-arvoa, johon kuuluvat niin lesbojen, homojen, heteroiden, biseksuaalien ja transsukupuolisten oikeudet."

Minä allekirjoitan kaiken tuon, eli tuon määritelmän mukaan olen siis feministi.

Pyörsinkö nyt edellisen viestini mukaisen kantani feminismistä? En, ei ajatusmaailmani näinä muutamana päivänä ole mitenkään radikaalisti muuttunut, en vieläkään pidä sukupuolten välisen tasa-arvon ajamista kokonaisvaltaisen tasa-arvon ajamisena, vain sen yksittäisen osan ajamisena. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteivätkö yksittäiset feministit ajaisi kaiken kattavaa tasa-arvoa.

Uskon muuten, että osasyy näiden Panujen ja Laitiskoiden feminismin vastaisuudelle on se, että he todellakin kokevat menettävänsä oikeuksiaan mikäli naiset saavat tasa-arvon. Keskiverto ihminen - käyttääkseni ammattiyhdistysten kieltä - ei mielellään luovu saavutetuista eduista ja monien miesten lyhytnäköinen kanta on se että he todellakin menettävät etuoikeuksiaan naisten lähestyessä tasa-arvoa, joten on ymmärrettävää että ihminen joka ei näe edes vuosineljänneksen päähän tulevaisuuteen ei ymmärrä niitä hyötyjä joita naisten tasa-arvo yhteiskunnalle tuo, puhumattakaan miesten vapautumisen omien sukupuolikahleidensa - perimiehisyyden - ikeen alta tuomista uusista vapauksista ja mahdollisuuksista miehille.

---------------------------------------------

Maailma olisi paljon parempi paikka elää mikäli kaikki ihmiset sisäistäisivät lauseen, jota olen käyttänyt lastenkasvatukseni perusteena: Oikeudet ja vapaus sisältävät aina vastuun ja velvollisuuden.
(Tuon lisäksi olen kaikille kolmelle kakuraiselleni toitottanut, että he pystyvät mihin vain jos haluavat ja yrittävät tarpeeksi. Minä nimittäin naivisti uskon siihenkin)


¹ On muuten surullista, että tiedän pääkohdat U.S.An itsenäisyysjulistuksen sisällöstä, mutta oman maani vastaavasta en muista juuri mitään, pinnistelemällä kumpaakin aivosoluani muistin joitain kohtia siitä, ja uskon että olen niitä harvoja jotka Googlettamatta siitä mitään muistaa, mikä sekin johtuu vain lapsuuteni historiainnostuksestani.

atk-tukea ja turvaa

Epäilemättä tästä aiheesta on moni muukin kirjoittanut blogistaniassa, mutta kirjoitanpa nyt minäkin.

Vastustin pitkään ajatusta siitä että minun tulisi osallistua atk-tukeen jossa joutuisin ratkomaan käyttäjien ongelmia. Vastustukseni johtui siitä, että olen ollut töissä helpdeskissä ja - ei millään pahalla, muttei hyvälläkään, käyttäjiä kohtaan - totesin etteivät ihmiset todellisuudessa halua tukea, he haluavat Velhon (Lienevät Windowsin Wizardit heidät Velhoihin opettaneet) joka napsauttaa sormiaan NAPS! ja ongelma on poissa, rauha on maas' ja kaikilla hyvä tahto.

Mutta auta armias jos aiot heitä tukea. Käyttäjät - tai kuten alalla sanotaan: luuserit - kun eivät osaa kertoa mikä on ongelmana "Se ei vain toimi", "kun mä teen silleen ku ennenki ni se ei toimi", edes sitä kuinka se ennen on toiminut ei ihmisistä saa irti hohtimillakaan. Ja tietenkään ei kukaan koskaan-milloinkaan-kulloinkaan-ikuna ole tehnyt mitään, "se vaan äkkiä oli rikki", ja kaikki on tietenkin tukihenkilön syytä, hänen sietääkin kuulla kunniansa! Ja sen syyteryöpyn jälkeen on tukihenkilökin NIIN innokas auttamaan. Kun tähän syyttelyosioon on päästy on aikaa kulunut 20-30 min. siinä vaiheessa tukihenkilön tekisi mieli auttaa asiakasta rankemalla kädellä, josko pienet kidutukset a'la Abu Ghraib saisivat kielenkannat aukeamaan siitä kuinka softa/laite on aiemmin toiminut ja mitä on tehty ennen virhetilannetta?

Jokaisen työpaikan, jossa käytetään tietokoneita, seinille tulisi laittaa iso kyltti:

tukihenkilö
1. henkiseen t. sosiaaliseen tukemiseen koulutuksen saanut henkilö. Sopeutumattomien nuorten tukihenkilö. Suomen Punaisen Ristin kouluttamat syöpäpotilaiden tukihenkilöt.
2. määräalalla neuvoja tm. tukea antava henkilö. Yrityksen atk-tukihenkilö.
- Kielitoimiston sanakirja

HUOM!
Emme anna sosiaalista-, tai henkistä tukea, kts. kohta 2.
- Atk-tukihenkilöt

Mutta nyt olen ollut jo jonkin aikaa tukihenkilönä yhden päivän ajan silloin töllöin ja tämä onkin osoittautunut hyväksi keikaksi. Sosiaalisena - vaimoni mukaan ylisosiaalisena - ihmisenä minusta on mukava päästä pois omasta kammiostani ja tavata ihmisiä muulloinkin kuin kahvitunnilla, ja koska pääosin asiakkaat ovat samassa talossa, sen sijaan että yrittäisin auttaa heitä puhelimitse menen paikan päälle, jolloin omin silmin näen mikä on vikana ja asiakaskin tuntee saavansa apua. Kyllä niitä syytöksiä vieläkin saa kuulla, mutta kun tuota tapahtuu harvoin sen vielä kestää.

Parasta tässä hommassa on se, että varsinainen työnikin on saanut uutta puhtia. Kun ihmiset nimestä tajuavat kuka olen - lähettelenhän vähän väliä viestejä talon postituslistalle - he helposti kertovat minkä he näkevät kehittämissäni järjestelmissä viaksi ja antavat vihjeitä kuinka käyttöliittymää voisi parantaa. Ilmeisesti kynnys järjestelmän sisällä painaa sitä palautenappia on kuitenkin suurempi kuin kertoa näkemyksistään face-2-face. Olen nyt tämän muutaman kuukauden aikana saanut uudesta järjestelmästä huomattavasti paremmin käyttäjien tarpeita vastaavan ja kun ihmiset ovat antaneet vihjeitä käyttöliittymän suhteen olen itsekin huomannut sen tulevan helppokäyttöisemmäksi.

Joten nykyisellään olen tyytyväinen tähän järjestelyyn, mutta useampia tukipäiviä en kontolleni suostu ottamaan.

Jaa, niin loppuun vielä asiat josta kaikki ITC alalla toimivat joutuvat kärsimään:

- Ihmiset kuvittelevat, että tiedät kaikista ohjelmista kaiken. Moinen ihminen olisi aikamoinen ihmemies, ohjelmia kun löytyy satoja tuhansia, ellei miljoonia. (Ja minä olen vielä Unix/Linux ihminen, meikäläiselle windows on sillan alla vaaniva peikko joka odottaa tarpeeksi isoa pukkia tallomaan sen jalkoihinsa)

- Ne samat ihmiset jotka syyttävät sinua ongelmistaan työpaikalla pyytelevät sinua ilmaiseksi ratkomaan kotikoneidensa ongelmia, mutta auta armias jos menet pyytämään vastaavaa apua heidän ammattialaltaan, laskuhan siitä seuraa. Tästä syystä minäkin nykyisin laskutan avustani kaikilta muilta paitsi sukulaisiltani 50€ lähtömaksun ja sen lisäksi 50€/h. Helvetti, eivät tietojärjestelmät ole minulle harrastus, vaan ammatti, minkä lisäksi - niin hankala kuin se onkin uskoa - on minullakin The Elämä™.

Homoseksuaalit muslimilasten ryöstäjiä ja raiskaajia

Pieni lisäys juttuun (Kiitoksia Siren):

Mielenosoitus rajaavaa lakia vastaan torstaina 12.10. klo 17 Eduskuntatalon edessä.

Lakivaliokunta on nyt sitten päättänyt kieltää hedelmöityshoidot yksin eläviltä naisilta ja naispareilta perustellen asiaa "yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla".

Jaha? Naisparit eivät sitten kuulu yhteiskunnan arvojen piiriin (En tässä edes viitsi mainita yksinhuoltajien suurta määrää jne.)? Entäpä lesbojen lapset, saako heitä jatkossa kiusata yhteiskunnassa vallitsevilla arvoilla?

Mielenkiintoista kuinka yhä edelleen 2000-luvulla on täysin hyväksyttyä mätkiä seksuaalisesti poikkeavia päähän herranties millä perusteilla ja nyt omalla - hienovaraisehkolla - tavallaan lakivaliokuntakin tekee sen. Mutta onhan tuo nyt ymmärrettävää, että vallitsevat arvot ovat tuollaisia, kun kerran homot ja lesbot saa rinnastaa ”ryöstäjiin ja murhaajiin” ja ”lasten hyväksikäyttäjiin” ja homoseksuaaleja saa syyttää siitä että heiltä puuttuu halu lähteä hoitoon jossa heidän seksuaalinen kieroutumansa "korjataan".

Tekisi mieleni kirjoittaa mielibidéékirjoitus jossa vaaditaan heteroita menemään seksuaalisen kieroutumansa korjaavaan hoitoon, enköhän minä jostain löytäisi jonkin tutkimuksen - tai anekdootin tutkimuksesta - jossa todetaan pääosan ihmisistä olevan biseksuaaleja.

Kuten aiemmassa kirjoituksessa jo mainitsin, niin isoissa kaupungeissa, varsinkin pääkaupunkiseudulla, homoseksuaaleja suvaitaan, mutta homojen ei pahemmin kannata lähteä maaseudulle julkisesti toisistaan kädestä pitämään, sillä siellä nämä lakivaliokunnan "vallitsevat yhteiskunnalliset arvot" jylläävät ja pahimmassa tapauksessa mylläävät homoseksuaalin sairaalakuntoon. (Jep, olen heinähattujen yhteisöjä - en yksittäisiä ihmisiä - kohtaan ennakkoluuloinen)

Pari esimerkkiä näistä vallitsevista arvoista löytyy tämänvuotisista JSN:n päätöksistä, sieltä löytyy tälläiset IHQ:t päätökset:

Päätös 3594/SL/06

"Lapin Kansan mielipidekirjoittaja asettaa Raamatun avulla homo- ja lesboliitot luonnonvastaisiksi, häpeällisiksi ja sopimattomiksi. Kirjoittaja kertoo myös toisesta lukemastaan kirjasta, jossa ryöstetään ja raiskataan värillisiä muslimilapsia. Ryöstäjät ja raiskaajat myös tappavat lasten vanhempia. Kirjoittaja rinnastaa sukupuoliset vähemmistöt näihin rikollisiin."

Tuo tarkoittanee sitä, että lehdet saavat julkaista minkälaisia mielibidéékirjoituksia niitä huvittaa, kunhan kirjoittajat muistavat perustella, anteeksi korjaan: hakata vastustamiaan asioita (Perhe)Raamatulla päähän tai perustella niitä lapsen edulla? Milloinkahan Suomessakin joku pedofiili keksii perustella sairaita taipumuksiaan "lapsen edulla", ja ilmeisesti tällöin hänkin saa kirjoituksensa lehdissä julkaistuksi? (Jos kerran mennään kärjistysten tielle, niin mennään kunnolla)

ja toinen päätös:

Päätös 3663/SL/06

"Uutispäivä Demarin kolumnisti käsittelee sukupuolisia vähemmistöjä, heidän oikeuttaan hedelmöityshoitoihin ja näiden aiheiden ympärillä käytävää julkista keskustelua, jossa kolumnistin mielestä sivuseikaksi on jäänyt lapsen etu. Kirjoittajan mielestä keskustelussa on lasta pidetty samanlaisena aikuisten lemmikkinä kuin kissaa tai koiraa. Hän kuvaa tilannetta yököttäväksi. Kolumni puolustaa voimakkaasti lapsen oikeutta biologiseen isään tai ainakin tietoon isästä."

Tässä ei edes ole kyseessä mielibidéékirjoitus, vaan oletettavasti vakituisen ja palkallisen avustajan kirjoituksesta. Jollain tasolla vielä ymmärrän mielibidéékirjoituksen julkaisemisen, vaikkakaan sekään ei kovin järkevää lehdeltä ole - saattaa tietenkin olla, että Lapin Kansan lukijakunta on senverta homofobista, että moisen kirjoituksen julkaiseminen onkin levikin kannalta hyvä idea - mutta sitä voisi olettaa, että päätoimittaja tms. puuttuisi kolumnistin kirjoituksiin, minulle ainakin tulee mieleeni, että koska asiaan ei ole puututtu on tuo homofobinen linja Uutispäivä Demarin virallinen linja.

Toisaalta saahan aina valittava, itseään plagioiva Laitiskan ämmäkin jatkuvasti ininälleen tilaa Iltalehdessä.

Ja kolmas päätös:
3558AB/KL/05

"Uuden Rauman kolumnissa käsitellään isän roolia. Tekstin kirjoittajan mukaan sukupuoliset vähemmistöt toimivat itsekkäästi, eivät ajattele lasta ja muista poikkeavina antavat väärän perhemallin lapselle. Kolumni puolustaa voimakkaasti perinteistä perhemallia eikä tahallisesti halvenna sukupuolisia vähemmistöjä.

Kärkevästä sävystään huolimatta kirjoittaja esittää mielipiteet suhteellisen asiallisesti. Kolumnin voimakkaan moralisoiviakin käsityksiä pitää voida sietää tämäntyylisissä kirjoituksissa. Isänpäiväkolumni tuo esiin isän vahvuuksia, eikä leimaa yksipuolisesti sukupuolisia vähemmistöjä."

En tosin ole ko. juttua lukenut (Ja epäilen ettei siinä lainkaan kommentoitu homoisyyttä), mutta tuosta päätöksestä minä saan sen käsityksen, että homous ja isyys eivät sovi yhteen, ja että homoisiä ja lesboäitejä saa epäillä huonoiksi vanhemmiksi vain heidän seksuaalisen suuntautumisensa johdosta. Mutta minä olenkin ehkä hivenen yliherkkä tämän asian suhteen.

Toisaalta JSN on antanut langettavankin päätöksen:
Päätös 3546BCDF/KL/05

Mutta tuo olikin löytämistäni seksuaalivähemmistöjä koskevista päätöksista ainoa jossa tuomio oli langettava, mikä johtunee kirjoittajan päätoimittajan asemasta ko. lehdessä. Mielenkiintoista on se, että tuossa tapauksessa kirjoittaja on käyttänyt suhteellisen kovaa kieltä muttei kuitenkaan yhtä kovaa kuin Lapin Kansan tapauksessa.

Ylipäätään mitä olen tässä iltapuhteina lueskellut JSN:n päätöksiä tuntuu kuin niissä ei olisi mitään linjaa, samankaltaisesta kirjoittelusta tulee toisinaan langettava, toisinaan vapauttava päätös, mieleen juolahtaa ajatus siitä että päätösten tekijöillä on suosikkinsa perheensä...ei kun siis lehtien joukossa.