Vähemmän kuumeisesti feminismistä

Kun nyt tein sähköpostiosoitteen (huuhaapuuhaa (at) gmail.com) tätä blogia varten ja laitoin sen profiiliini näkymään, olen saanut useitakin kommentteja koskien tuota feminismi & tasa-arvo asiaa. Osa Sirenin viestin kaltaisia, mutta mikä minun kannaltani ärsyttävintä, osa on tullut Panun kaltaisilta vannoutuneilta feminismin ja feministien vastustajilta, ja koska he kertoivat ymmärtävänsä minua feminismin vastaisuudessani tajusin joko olevani väärässä, tai esittäneeni asian väärin. Tein siis poikkeuksellisen teon ja luin viestini ajatuksella lävitse (Sen nimi muuten piti sanatarkasti paikkansa, minulla oli samana yönä 38,7°C kuume), ja totesin kirjoittamani tekstin olevan lähes yhtä sekava kuin minäkin.

Olen ehdottomasti kaikkien ihmisten tasa-arvon kannalla, ja mikäli tarve tulee lähden tuota tasa-arvoa puolustamaankin, en kuitenkaan väkivalloin. Kaikkien tulisi - kuten nykyisin niin parjatun U.S.A:n itsenäisyysjulistuksessa¹ sanotaan - olla tasa-arvoisia, ja kaikilla tulisi olla samat mahdollisuudet onnen tavoitteluun, toki sillä varauksella että muita ihmisiä ei saa vahingoittaa.

Kannatan siis tasa-arvoa, ja mielipiteeni feminismistä - toistan itseäni, kun joillekin kantani ei tuosta edellisestä viestistäni tullut selväksi -, on se että feminismi on yhä edelleen tarpeen, erittäin tarpeellista, sillä juuri siksi että olemme lähellä sukupuolten tasa-arvoa tarvitaan yhä edelleen feminismiä, ja jopa lievästi radikaalejakin feministejä (Kiitoksia Sirenille erittäin informatiivisesta, ja miettimään laittaneesta sähköpostista), sillä muutoin suhteellisen hyvä kehitys pysähtyy nykyiseen tilanteeseen johon suuri osa ihmisistä on tyytyväinen, he kun kokevat että heillä on hyvin.

Lainaan tähän Sireniä:
" Olen itse feministi ja naistutkimuksen opiskelija. Se tarkoittaa minulle sitä, että kannatan naisten täyttä yhteiskunnallista ja seksuaalista tasa-arvoa miesten kanssa. Kannatan nimenomaan jäykkien sukupuoliroolien murtamista, mikä tarkoittaa sitä, että sekä naisilla että miehillä olisi mahdollisuus olla mitä ovat riippumatta siitä, mitä sukupuolta he edustavat. Ns. hegemoninen maskuliinisuus rajoittaa miehen olemista yhtä lailla kuin naisenkin. Kannatan siis eri sukupuolten ja seksuaalisuuksien välistä tasa-arvoa, johon kuuluvat niin lesbojen, homojen, heteroiden, biseksuaalien ja transsukupuolisten oikeudet."

Minä allekirjoitan kaiken tuon, eli tuon määritelmän mukaan olen siis feministi.

Pyörsinkö nyt edellisen viestini mukaisen kantani feminismistä? En, ei ajatusmaailmani näinä muutamana päivänä ole mitenkään radikaalisti muuttunut, en vieläkään pidä sukupuolten välisen tasa-arvon ajamista kokonaisvaltaisen tasa-arvon ajamisena, vain sen yksittäisen osan ajamisena. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteivätkö yksittäiset feministit ajaisi kaiken kattavaa tasa-arvoa.

Uskon muuten, että osasyy näiden Panujen ja Laitiskoiden feminismin vastaisuudelle on se, että he todellakin kokevat menettävänsä oikeuksiaan mikäli naiset saavat tasa-arvon. Keskiverto ihminen - käyttääkseni ammattiyhdistysten kieltä - ei mielellään luovu saavutetuista eduista ja monien miesten lyhytnäköinen kanta on se että he todellakin menettävät etuoikeuksiaan naisten lähestyessä tasa-arvoa, joten on ymmärrettävää että ihminen joka ei näe edes vuosineljänneksen päähän tulevaisuuteen ei ymmärrä niitä hyötyjä joita naisten tasa-arvo yhteiskunnalle tuo, puhumattakaan miesten vapautumisen omien sukupuolikahleidensa - perimiehisyyden - ikeen alta tuomista uusista vapauksista ja mahdollisuuksista miehille.

---------------------------------------------

Maailma olisi paljon parempi paikka elää mikäli kaikki ihmiset sisäistäisivät lauseen, jota olen käyttänyt lastenkasvatukseni perusteena: Oikeudet ja vapaus sisältävät aina vastuun ja velvollisuuden.
(Tuon lisäksi olen kaikille kolmelle kakuraiselleni toitottanut, että he pystyvät mihin vain jos haluavat ja yrittävät tarpeeksi. Minä nimittäin naivisti uskon siihenkin)


¹ On muuten surullista, että tiedän pääkohdat U.S.An itsenäisyysjulistuksen sisällöstä, mutta oman maani vastaavasta en muista juuri mitään, pinnistelemällä kumpaakin aivosoluani muistin joitain kohtia siitä, ja uskon että olen niitä harvoja jotka Googlettamatta siitä mitään muistaa, mikä sekin johtuu vain lapsuuteni historiainnostuksestani.