Kulttuurimme karuus

Kitinää

Päätä särkee, virtsaaminen sattuu, nilkka on turvoksissa, polvi on tukisiteessä (Ja auton takakontissa on varmuuden vuoksi kyynärsauva jonka paikallinen sairaala antoi minulle lopullisesti "koska tarvitset sitä niin usein", kas kun eivät rollaattoria tarjonneet), kurkku on kipeä (Gastroskopia EI ole kiva kokemus) ja vatsaportti vuotaa. Mitä enemmän urheilen sitä sairaammaksi tulen, taidan palata sohvaperunaksi, silloin tosin palaavat selkäsäryt. Kuten Lapparit sanovat: Keski-ikä on syvältä.

Piippo loukkasi kunniansa

Satuin lukemaan uudesta Tietokone lehdestä Petteri Järvisen kolumnin, jossa hän kirjoittaa nettikeskusteluista ja siinä esitelty Antti Piipon tapaus ihmetytti minua.

Harvoin olen Petteri Järvisen kanssa samaa mieltä mistään, mutta nyt hän on oikeassa, nostaessaan kunnianloukkaussyytteen Piippo varmisti että hänen mieltään pahoittaneen viestin uutisarvo nousi ja sen todennäköisesti luki iso joukko ihmisiä jotka muuten eivät siitä olisi kuulleetkaan, Piipon olisi kannattanut pyytää Arvopaperilehdeltä että nämä poistavat viestin kaikessa hiljaisuudessa. Minulle tulee Piipon toilailuista mieleeni, että niin kauan kuin hän hilluu firmansa johdossa en uskalla ostaa sen osakkeita, sillä mikäli hän toimii liikemiehenä yhtä impulsiivisesti kuin henkilökohtaisessa elämässään, niin hän ei ilmeisesti ole pärjännyt taidolla, vaan tuurilla, mikä tarkoittaa sitä että vääjäämätön romahdus on edessä ennemmin tai myöhemmin.

Karu kulttuurimme.

Ystäväni kävi Suomessa ja kuten tavanomaista istuimme pubissa jauhamassa pask...ei kun filosofoimassa (Itse asiassa yhdessä vaiheessa mietimme miksi ihmeessä yhä edelleen käymme ravintoloissa, niissä viina on kallista ja emme kuitenkaan pahemmin kiinnitä huomiota paikalla oleviin ihmisiin ja paikankin valitsemme taustamelun voimakkuuden mukaan; ravintolassa tulee kyetä keskustelmaan. Järkevämpää olisi istua iltaa vaikkapa minun kotonani) ja juopottelemassa, mistä osoituksen edellinen laskuhumalainen lastu. (Saisikohan jostain alkolukkoa tietokoneen nettiyhteyteen?)

Syystä tai toisesta keskustelu kääntyi Suomalaiseen taiteeseen ja sen eleettömyyteen. Suomalaiseen uppoaa hyvin eleetön ja minimalistinen taide ja muotoilu, mikä lienee osasyy siihen että mm. Japanissa pidetään Suomalaisesta muotoilusta, Japanilainen muotoilu kun on pitkälti samalla tavalla geometristä ja funktionaalista kuin Suomalainenkin.

Elokuvapuolella tuolle eleettömyydelle on tilausta muuallakin maailmassa, Aki Kaurismäki on euroopassa arvostettu elokuvaohjaaja/käsikirjoittaja/tuottaja ja hänen elokuviaan eleettömämpää ei elokuvasta taida saada. Suomalaisissa elokuvissa harvoin, jos koskaan, näkee sellaisia dialogin sarjatulitusta kuin esimerkiksi Rakkautta ennen auringonlaskua (Before sunset) elokuvassa (Josta pidän pirun paljon, enemmän kuin edellisestä Rakkautta ennen aamunkoittoa elokuvasta, joka sekin on hyvä).

Suomalainen klassinen musiikkikin on ainakin minun mielestäni vapaampi kaikesta siitä krumeluuriudesta (Mahtipontisuuttakin voi tehdä eleettömästi, kuunnelkaapa vaikka Sibeliuksen tuotantoa) jota esiintyy mm. Italialaisessa musiikissa, ja kun tarkemmin ajattelee niin pitkälti pop/rock musiikkimmekin on hyvinkin suoraviivaista, karua ja pirun hyvää.


Vaadimma Euroviisuihin puukkohippaa!

Tästä pääsenkin sujuvasti Euroviisuihin. Johtuisiko tästä kansamme tarpeesta tehdä eleetöntä ja jopa karua taidetta se, että YLE ei koskaan ole ollut mitenkään hyvä järjestämään esityksiä, tekninen toteutus yms. ovat huippuluokkaa, mutta varsinainen viihteellinen osio...no, ei ole ollut niinkään...öö?...kekseliästä... Mutta vaikka Euroviisujen ohjelmasta tulisikin kliseinen, ei se välttämättä ole paha asia mikäli homma toteutetaan hyvin ja tyylillä, mutta saanen epäillä. Pahoin pelkään että showsta tulee yksinkertaisesti tylsä.

Oikeastaan haluaisin tietää miksi Suomessa ei osata tehdä viihteellisiä gaalaohjelmia? Osaavia tekijöitä meillä kyllä on, mutta tulosta ei synny, mikä moisessa niin hankalaa on? Vai eivätkö johtajat uskalla ottaa riskejä ja pakottavat ohjelmien tekijät tylsään muottiin? Minä en ole nähnyt yhtään Suomalaista gaalaohjelmaa joka olisi ollut millään tasolla viihdyttävä, voihan tietenkin olla että vika on minussa eikä niissä ohjelmissa.

(Olen muuten onnellinen siitä etten ole vastuussa Euroviisujen ohjelmistosta, sillä siinä hommassa saa kansaltamme haukut olivat ne viisut miten onnistuneita tahtojaan. )

Jos minä olisin siellä päättämässä niin...

...ensi alkuun tekisin pilaa joistain ei-niin-mairittelevista kliseistä. Suomalaiset ovat juoppoa kansaa, pistetään välikuvitukseksi kuvaa teekkareista vappubileissä, kännistä karaokea keskiolutkuppilasta, jne, kuvaa aamujunasta jossa kukaan ei tunnin matkan aikana puhu sanaakaan.

(Ikävä kyllä mämäkin stereotypiat ovat muuttumassa. Valkoiset tennissukat ovat kadonneet, ihmiset juttelevat, pukeutuvat ihan kohtuullisen tyylikkäästi kun ottaa huomioon ilmastomme vaatimukset ja dokatessaan keskustelevat ja jopa runoilevat viinin mausta, ja oluenkin melko paahteista, tuhkaisena päättyvää makua kehutaan. Kohta minun ja muiden Lenitojen (Helvetti! Että osaa olla pelottavat silmät Lenitan saitin etusivulla) on keksittävä jotain uutta tunteaksemme ylemmyyttä, odotan innolla mitä me keksimme)

Ja ennen pistelaskennan alkua pistäisin juontajat esittämään humalaisen puukkotappelun, sillä - kuten muistaakseni Desmond Bagley kirjoitti - suomalaisia ei kannata haastaa puukkohippasille, siinä häviää varmasti.

Hmm... oikeastaan, vieläkö Euroviisujen ohjelmatoimikunnalle voi lähetellä ehdotuksia? ;-P

Uutisia, nyheter

Keskisuomalainen lehdessä oli minua huvittanut juttu hevoskaupan kylkiäisenä tulleesta muulivarsasta, eikä mistä tahansa muulista vaan albiinomuulista, joka albiinonakin on poikkeuksellinen, sen silmät kun ovat punaisen sijasta siniset. Kuvaa klikkaamalla voit lukea jutun, jota en löytänyt Keskisuomalaisen www-sivuilta.

Ja lopuksi tieto siitä että Rollareiden konsertti on niin hermoja raastavaa, että hevosetkin lääkitään..