Sarjakuva-, ja lapsipornoa

Tuo Castillon oikeusjuttu sinällään on jo vanha, mutta koska olen ostellut Underground sarjakuvia Yhdysvalloista ja osa niistä on siellä luokiteltu vain aikuisten materiaaliksi sisältämänsä seksin takia, esim. Robert Crumbin tuotokset, niin se kiinnostaa minua. Ja olenhan minäkin myynyt muutaman lahjaksi saamani Hentai-mangan jenkkeihin, joten en tiedä mitä lakeja olen mahdollisesti tullut rikkoneeksi kun en ole tarkastanut ostajan ikää (Oletan, että Paypal tilin omaava ihminen on täysi-ikäinen. ), eikä minua oikeastaan ostajan ikä ole edes kiinnostanutkaan, kunhan vain maksaa tilaamansa lehdet ja kirjat. Myymäni hentai-mangat ovat olleet softcorea, pidän niitä kotona hyllyssä ja epäilemättä teini-ikäiset lapseni ovat niitä lukeneet, samoin kuin ovat varmaan ainakin vilkaisseet kirjahyllystä löytyviä Anonyymin, Josephine Mutzenbacherin ja ehkä jopa Tolstoin tai Tsehovinkin tekstimuotoisia ulostuksia.

Jesus Castillo pidätettiin vuonna 2000 syytettynä epäsiveellisen materiaalin myymisestä (Obscenityä lähinnä lienee rivous, mutta epäsiveellisen materiaalin jakaminen lienee lähin vastine syytteelle.), koska hän myi seksisarjakuvia aikuisille. Aivan, hän myi niitä aikuisille, ei lapsille, jolloinka syyte olisi vielä jotenkin käsitettävissä.

Syyttäjä sanoi loppupuheenvuorossaan mm. "I don’t care what type of evidence or what type of testimony is out there, use your rationality, use your common sense. Comic books, traditionally what we think of, are for kids. This is in a store directly across from an elementary school and it is put in a medium, in a forum, to directly appeal to kids. That is why we are here, ladies and gentlemen. … We’re here to get this off the shelf."

Jaa, että sarjakuvat ovat traditionaalisesti lasten lukemistoa? Ko. jutun syyttäjä lienee jäänyt jonnekin viimevuosisadan puoliväliin...tai hetkinen tijuana biblesit (Tuolta löytyy skannauksia niistä: http://tijuanabibles.org/ )taisivat olla myynnissä jo 1920-luvulla. Ja vaikka huomioitaisiin aikuisten sarjakuvina vasta 60-70 luvuilla tapahtunut Underground-sarjakuvien esiinmarssi, niin syyttäjä olisi silti ollut kymmeniä vuosia myöhässä lausunnossaan. Totta kyllä, sarjakuvat vetoavat lapsiin, mutta jo vuosikymmeniä sarjakuvissa on esitetty ns. aikuisviihdettä.

Mitä tulee siihen, että kauppa oli koulua¹ vastapäätä, niin eiköhän myyjä osaa erottaa aikuiset asiakkaat koululaisista. Tiettävästi hän ei ollut myynyt ainuttakaan pornosarjista yhdellekään lapselle.

Castillo tuomittiin 180 päiväksi vankilaan ja 4000$ sakkoihin, CBLDF (Comic Book Legal Defense Fund)sai korkeammissa oikeusasteissa pudotettua toisen syytteistä pois ja lopulta Castillo ei varsinaisesti istunut päivääkään vankilassa, mutta tuomio jäi kuitenkin voimaan.

Sinällään ymmärrän tarvetta suojella pieniä lapsia pornolta (Monet, eivät läheskään kaikki, pornosarjakuvat ovat niin ällöttäviä, että joskus tuntuu jopa siltä, että aikuisiakin pitäisi suojella niiltä, mutta jos joku aikuinen niitä tykkää lukea, niin siitä vain.), mutta en ymmärrä miksi lapsia suojellakseen on kiellettävä materiaalia aikuisiltakin, kuten vielä takavuosina tehtiin Suomessakin. Toisaalta taas "virallisessa" taiteessa saa esittää lähes mitä tahansa ilman syytteitä.

Suomessa sentään nykyisellään - tulevaisuuden seksinostokielloista ja pornonostokielloista ei vielä tiedä - takerrutaan lapsipornon hallussapitoon ja myymiseen ja jätetään aikuisille suunnattu porno aikuisten ostettavaksi.

Lapsipornon hallussapito on mielenkiintoinen kysymys, mikä on lapsipornoa? Minulla on kymmeniä kuvia alastomista lapsista mökin rannalla, ovatko ne lapsipornoa? Jollekulle pedofiilille ne kuvat epäilemättä olisivat runkkausmateriaalia, minulle ne ovat muistoja lasteni lapsuudesta. Onko hallussani siis lapsipornoa? Laissa sanotaan: Rikoslain 17. luvun 18§: ” Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen. Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään lasta tai väkivaltaa taikka eläimeen sekaantumista, on tuomittava sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.” ja myöskin Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito on rangaistavaa (RL 17.luku 19§) Mikäli kuvat alastomista lapsista ovat sallittuja niin kysymys kuuluukin, entäpä jos joku kaukaa viisas pedofiili pitää koneellaan vain kuvia alastomista lapsista, voidaanko häntä tuomita hallussapidosta?

Ja nyt tunnustus: Minulla on ollut hallussani materiaalia joka voidaan katsoa olleen lapsipornoa jopa lain määritelmän mukaan. (Turha tehdä enää ilmoitusta poliisille, minua kyseinen kirja ällötti sen verran, että poltin sen saunankiukaassa.) Sain kyseisen kirjan lahjaksi ja se oli ostettu suomessa sijaitsevasta kirjakaupasta ja kävin vilkaisemassa ja siellä kaupan hyllyissä killui kymmeniä kappaleita kyseisestä kirjasta, informoin kaupan myyjää asiasta ja ko. kirja häipyi kaupan hyllyltä vähin äänin.

Kirja oli japanilaista hentai-mangaa², jossa pikkutyttö - ja olen lukenut mangaa vuodesta 1985 lähtien, joten osaan kyllä erottaa pikkutytön suurisilmäisistä tissitytöistä, minkä lisäksi ko. jutussa mainittiin hänen olevan 11-vuotias - kidnapattiin ja häntä sitten raiskattiin miesjoukon toimesta oikein urakalla, kunnes hän pääsi isäpuolen turvalliseen syliin...harrastamaan kirjan viimeistä seksikohtausta.

Olisiko tuon sarjakuvakirjan omistaminen lapsipornon hallussapitoa? Tuo lakihan ei kai määrittele kuvan laatua, siis sitä onko kyseessä valokuva vai piirretty kuva?

¹ Pitäisiköhän hankkia uudempi sanakirja, englanti-suomi-englanti sanakirjani mukaan elementary school on kansakoulu.
² Mikäli joku haluaa japanilaiseen pornosarjakuvaan tutustua niin löysin etsiessäni hentai sanalle selitystä tuollaisen saitin: http://www.alphahentai.com/ se tosin sisältää lähinnä Doujinia.

Blogilistan nuoleskelua

Lordi sitten voitti euroviisut, onnea heille voitosta. Ikäväksi asian tekee se, että jatkossa se ärsyttävä rallatus soi vielä enemmän joka hemmetin toosassa, mutta suotakoon se Suomen ensimmäiselle euroviisuvoittajalle. Epäilemättä helvetti jäätyy kovaa vauhtia saavuttaen lopulta alimmankin tason.

Koska olen vielä noviisi blogistaniassa päätin sitten tutustua muihin suomenkielisiin blogeihin.

Lueskelin tuntitolkulla www.blogilista.fi:n top-listan blogeja ja löysin muutaman josta pidin - laitan myöhemmin linkit niihin tuohon sivuun - ja kymmeniä tylsiä ja kymmeniä tyhjänpäiväisiä blogeja. Jostain syystä näytti siltä, että suurin osa minua kiinnostavista blogeista ei sijoittunut lähellekään suosion huippua.

Selailtuani blogeja koko viikon ja fundeerattuani asiaa pitkään ja hartaasti tulin siihen - ei niin yllättävään - tulokseen, että blogistania on erittäin sisäsiittoinen järjestelmä omine kummallisuuksineen, joista yhtenä mainittakoon neulomis/käsityö -blogien suosio, mikä muuten oli iloinen yllätys minulle, sillä satun pitämään käsitöistä (Hus! Nyt ne saastaiset ajatukset pois päästänne, tarkoitin käsitöitä joista sukeutuu maailmaan mukavia - tai hirviömäisiä - esineitä. hmm...tuonkin voi käsittää kaksimielisesti... ajatelkaa mitä haluatte omatpa ovat fantasianne.).

Vaikuttaa siltä, että tämä bloggaaminen on yhtä sisäsiittoista homma kuin olivat uutisryhmätkin vielä 10-15 vuotta sitten, tai vielä enemmän BBS-purkit sitä aiemmin. (Nyyssit kylläkin ovat jälleen muuttumassa eliitin yksinäiseksi pätemisareenaksi.) Sisään eliittiin, blogistaniassa ja nyysseissä, pääsee kunhan jaksaa tunkea itseään esille tai nuoleskella vanhoja konkareita.

Eli ilmeisesti listalla pääsee nousemaan kahdella tavalla: Kirjoittamalla provosoivia juttuja jotka tarkoituksellisesti rikkovat perusbloggaajan formaattia - vähän kuin esiintyisi purkkapoppikisassa hirviömaskissa - tai aloittamalla tarkoitushakuisen nuoleskelun top100 listan blogien kommenttiosioissa.

Suututtamalla saa kylläkin aikaan liikennettä omaan blogiinsa, mutta provokaattorin ura on yleensä lyhyt, ennemmin tai myöhemmin ihmiset kyllästyvät tarkoitukselliseen ärsyttämiseen. Joten jäljelle jää eliitin nuoleskelu. Eli blogistania on kuin poliitiikka, terävät kyynärpäät ja vikkelä, ruskea kieli auttaa pitkälle...

Pitänee hivenen mainostaa blogia (SLURRPP!!!) joka, viimeeksi kun katsoin oli top100 listalla sijalla 99:

- Huomasin, että vanha kunnon akateeminen sekopää Panu jatkaa saarnaansa Akateemisen suomenkielisen naisen pahuudesta ja feminismin saaatanallisuudesta blogissaan. Nykyisellään Panu välillä erehtyy puhumaan järkeäkin, mikä on suuri yllätys. Täytyypä seurata hänen kirjoituksiaan aina silloin tällöin.

Niin ja lisää nuoleskelua: Mies jota erehdyin äänestämään näyttää hänkin pitävän blogia ja joskus kirjoittaa ihan asiaakin: Wanha kunnon Wexteen.

Itselleni on loppuen lopuksi yks'huilee lukeeko tätä kukaan, minulla vain on pakkomielle kirjoittaa ihan mistä tahansa ihan mitä tahansa. Toisaalta, olisihan se kiva jos sentään joku örinöitäni lukisi.

Ja loppumainos:
Seuraavaksi kirjoittelen siitä kuinka amerikassa sarjakuvakauppias voi saada ilman järkevää syytä vankeustuomion ja kuinka joku saattaa tietämättään omistaa lapsipornoksi luokiteltavaa materiaalia vaikkei koskaan olisi edes nähnyt lapsipornoa.

Capote ja sairas väkivaltaisuus sisällämme

Kävin jokin aika sitten katsomassa Capote -elokuvan koska muistelin Capoten Kylmäverisesti kirjan tehneen minuun vaikutuksen, mutta näin keski-ikäistyttyäni en enää muistanut miksi, niinpä elokuva kuulosti mielenkiintoiselta.

Elokuva oli hyvä, Hoffman, jonka aiemmista roolisuorituksista en pahemmin ole pitänyt, yllätti taitavuudellaan. Mutta koska en ole nähnyt Capotesta edes valokuvaa en osaa sanoa kuinka lähellä oikeata Capotea Hoffmanin Capote on, mutta roolihahmona Hoffamanin Capote kantoi hyvin läpi koko elokuvan. Oikeastaan pitkälti Hoffmanin ansioista elokuva ylipäätään toimi. Pidin elokuvasta.

Olen jo lapsena ollut kiinnostunut, ehkä jopa sairaalloisen kiinnostunut, (sarja)murhaajista. Olen lukenut heistä kymmeniä kirjoja ja tutkielmia, esimerkkeinä mainittakoon Karl Bergin The Sadist, Killer Clown: The John Wayne Gacy Murders, Killing for Company : The Story of a Man Addicted to Murder by Brian Masters. Puhumattakaan kaunokirjallisista teoksista, eli Capoten In Cold blood sopii hyvin kirjahyllyyni. Ostin sen alkukielisenä, vaikka hyllyssäni jo olikin suomennettu versio. Suomennoksesta voin sanoa sen verran, että mielestäni suomennos ei edes yritä tavoitella Capoten omaperäistä tyyliä, mikäli vain mahdollista lukekaa se englanniksi.

Luettuani kirjan muistin miksi se teki minuun niin suuren vaikutuksen.

Totta kyllä se on hienosti kirjoitettu ja hyvin tyylitelty kuvaus tapahtumista. Kirjan tyylilajia kuvaa, muistaakseni Capoten itsensä keksimä termi; fictional documentary. Kieli on omalaatuisen kaunista... mikähän olisi suomenkielinen vastine documentarylle... omalaatuisen kaunista lähes kliinisen oloista "virkakieltä". Samoin tarina pysyy hyvin hallinnassa koko kirjan ajan, mutta kirjan sinällään ilmeiset kaunokirjalliset arvot eivät niinkään tehneet minuun suurta vaikutusta.

Vaikutuksen minuun teki se, että kirjaa lukiessani sympatiseerasin Perry Smithiä. Koskaan aiemmin en ole ymmärtänyt murhaajien tai sarjamurhaajien ajatustenjuoksua, mutta Capoten kirjassa kuvattu Perry Smith, kylmäverinen murhaaja, on sympaattinen ja ymmärsin hänen tekonsa motiivit, voisi sanoa, että löysin sisältäni Capoten kuvaaman Smithin.

Tämä ajatus samaan aikaan kiehtoo ja pelottaa minua. Vaikka olenkin suurimman osan elämääni halunnut ymmärtää sarjamurhaajia, en välttämättä olisi halunnut sisäistää niitä näin hyvin.

Toisaalta olen aiemminkin löytänyt mieletöntä väkivaltaa pasifistisesta sielustani, pasifistille on erittäin järkyttävää huomata kuinka paljon kätkettyä väkivaltaisuutta sisällään piilottelee.

Uskon, että kaikkien ihmisten sisältä löytyy väkivaltainen, murhanhimoinen olento.

Joka toisin väittää, on onnekas, sillä hän ei koskaan ole joutunut tilanteeseen jossa hänen sisällään vaaniva väkivalta on päässyt sivistyksen pintajännityksen lävitse kaikkien ja mikä tärkeintä; omien silmiensä nähtäville.

Minä hyväksyn sisälläni kiehuvan väkivallan, hyväksyn sen koska vain myöntämällä sen olemassaolon voin pitää huolen siitä ettei kenenkään enää ikinä tarvitse sitä kokea tai nähdä.

Mitenkähän kirja-arvostelusta päädyin jälleen tallaamaan ihan omia polkujani?

Rikollisia ADHD luusereita...

Susanna Rahkonen kirjoittaa blogissaan: "ADHD-diagnooseilla elämään ja yhteiskuntaan sopeutuminen on hyvin vaikeaa ilman erityistä tukea."

Hmmm? Hyvin vaikeaa? Minä olen saanut lapsena MBD diagnoosin, joka myöhemmin aikuisena muutettiin ADHD & Lievä Tourette pariskunnaksi. Ja mitään tukea, jollei jatkuvaa koululuokasta ulos heittämistä ja naulakon alla seisottamista lasketa tueksi, en milloinkaan ole saanut, paitsi - näin jälkikäteen katsottuna - yllättävän pitkäpinnaisilta vanhemmiltani. Ja siitä huolimatta olen sopeutunut suhteellisen hyvin yhteiskuntaan ja mielestäni olen jopa yhteiskunnan kannalta hyvinkin hyödyllinen. Nykyisin olen - ainakin toistaiseksi, valtio kun vastustaa "epätyypillisiä työsuhteita" teettämällä huomattavan paljon määräaikaisuuksia - valtion virkamies ja samaan aikaan pyöritän yhtenä osakkaana omaa yritystä. Tai tarkemmin ajatellen olen tavallaan osakkaana kahdessakin yrityksessä mikäli musiikin tekeminen lasketaan mukaan.

Totta kyllä, minulla on ollut omat ongelmani. Riitaannuin ala-ikäisenä vanhempieni kanssa ja käytännössä häivyin jo teini-ikäisenä maailman turuille. Olen asunut kaduilla ja tehnyt kaikenlaista pikkurötöstelyä pitääkseni itseni viinassa, tupakassa, pillereissä ja miedoissa huumeissa. Ja muutenkin on tullut huomattavan paljon toilailtua, enemmän tai vähemmän rikollisesti, elämän varrella.

En tiedä kuinka paljon tuo meuhkaamiseni nuorena johtui ADHD:sta (Josta diagnoosista en oikeastaan pidä, MBD diagnoosi sentään oli käsittääkseni neurologin ja psykiatrin pitkällisten tutkimusten jälkeen antama, ADHD annettiin vain psykiatrin vai oliko se psykologin, en oikein ottanut koko juttua kovinkaan vakavasti, lyhyen arvioinnin perusteella.), eikä sillä diagnoosilla oikeastaan ole mitään merkitystä, enemmän on merkitystä sillä, että omin avuin jätin ne piirit ja aloitin opiskelun ja uuden elämän.

Mitään hoitoa, tai lääkitystä en ole missään vaiheessa hakenut. Lääkitystä mietin yhdessä vaiheessa, mutta koska taustallani on lääkkeiden ja muiden päihteiden väärinkäyttöä, päätin etten käytä mitään lääkkeitä jollei ole pakko. Nousin itse järjestämästäni suosta omin avuin, mikä ei ole niin iso juttu kuin miltä se kuulostaa, se oli vain elämäntavan muutos, pitkälti samanlainen tapahtuma kuin taannoinen tupakanpolton lopettamiseni, ei sen kummempi juttu.

En pidä siitä, että ADHD diagnoosi on kehkeytynyt luuseri-rikollisen synonyymiksi. Ei kaikkia ADHD ihmisiä voi niputtaa samaan kategoriaan, kuten ei muitakaan ihmisiä.

Kyse kaikilla ihmisillä on siitä kuinka elämänsä haluaa elää. Uskoisin, että sillä millaisessa ympäristössä lapsi on kasvanut on itse asiassa suurempi merkitys hänen tulevaisuudelleen kuin vähäisellä neurologisella vammalla.

Tietenkin olen erittäin tyytyväinen että poikani, jolla myöskin on diagnosoitu ADHD, on koko elämänsä ajan saanut tukea koulunkäyntiin yms. elämän alueisiin. Mutta yhteiskunnan ja vanhempien tuki on vain TUKEA, omaa elämäänsä koskevat päätökset on kaikkien meidän itse tehtävä.

Ylipäätään mielestäni ADHD on diagnoosi, jota nykyisellään jaellaan vähän jokaiselle joka ei koulussa kaikkia opettajia miellytä. Hivenenkään keskivertomassasta poikkeavat lapset (Ja aikuisetkin) passitetaan aivan liian helposti psykologille, joka lätkäisee kaikille potilailleen jonkin leiman -- pakkohan niissä on jotain vikaa olla kun ne hänen hoidettavakseen on lähetetty.

Heh, kun kyse on Rahkosen blogista, niin: Olisikohan prostituoituja käyttävien miesten aika hankkia itselleen ADHD diagnoosi lähimmältä psykiatrilta tai psykologilta ja sitten seliteltävä: "Emmä mitään itelleni ja himoilleni voi, m'oon ADHD potilas..."

lauma ihmislaumoja

Minun piti piruilla vegaaneille, lähinnä koska tyttäreni on ruvennut vegaaniksi ja jollei lapsiaan lainkaan kiusaa niistä tulee isona kusipäisiä kakaroita, kuten isoisäni sanonta kuului.

Jok'tappauksessa taidan jättää heidät rauhaa tällä kertaa. Monet vegaanit, eivät kaikki, lähinnä huvittavat minua. Epäilemättä vegaanius on hyvä ja tietyssä mielessä luontoa ja ainakin eläimiä säästävä liike. Mutta koko homman hyvän pohjan vesittävät vegaanit, joita voisi kutsua militanttivegaaneiksi. Se näkyvä vegaaniryhmä joka saarnaa uskoaan kaikille ja jotka pitävät toisenlaisella ruokavaliolla olevia ihmisiä moraalittomina syntisäkkeinä joiden takia maapallo tuhoutuu.

Olen ollut tilanteessa jossa erään vaihtoehtokulttuurin edustaja joutui pyytämään, lähes anelemaan anteeksi sitä, että hän on vain lakto-ovo-vegetaristi! Joidenkin vegaanien mukaan hän oli pahempi petturi kuin sekasyöjä, sillä vegaanihihhuleiden mukaan hän lakto-ovo-vegetarismillaan yritti esittää parempaa kuin oli. Mutta se vegaaniudesta, kirjoitan joskus, jos jaksan, tuntemistani vegaaneista enemmän.

Olen huomannut, että kaikki mielipiteeni eri ryhmittymistä voitanee kiteyttää siihen, että minä...

...pidän ihmisistä, inhoan ihmislaumoja.

...pidän ihmistä laumaeläimenä, joka pitää säännöistä kiinni, olivat nuo säännöt miten päättömiä tahansa.

Haluaisin uskoa etten kuulu mihinkään ryhmittymään tai yhteisöön jolla on sääntöjä, mutta niin sanoessani valehtelisin. Tottakai olen aivan yhtä laumasieluinen ihminen kuin muutkin ja ympärilläni olevat ihmiset muodostavat yhteisön, löyhän yhteisön mutta yhteisön kuitenkin, ja meilläkin on kirjoittamattomia sääntöjä.

Itse, viettäessäni nuorna miehenä etsikkoaikaani, olen tutustunut - osittain toimijana, suurimmaksi osaksi sivustakatsojana - moniin underground liikkeisiin ja olen osallistunut ev. lut kirkon järjestämiin raamattupiireihin ja joidenkin pienempienkin lahkojen rientoihin ihan vain mielenkiinnosta. Samoin yritin tutustua Hare krishnoijen uskoon, mutten oikein päässyt sisälle siihen.Tutustuin Ruotsissa myöskin satanisteihin, mutta he olivat aivan liian tylsiä ihmisiä, että heidän seuraansa olisi jaksanut muutamaa tuntia pitempään.

Ja näillä vaelluksillani huomasin, että kaikissa yhden asian liikkeissä on sääntökirja, jollei kirjallisena niin kuitenkin kirjoittamattomana.

On mielenkiintoista kuinka käytännössä kaikki ihmisryhmittymät muodostuvat (Alunperin muodostuivat.) periaatteessa yhden asian ympärille, oli kyseessä sitten eläintensuojelu, anarkismi, ateismi, uskonlahko, muunlainen poliittinen idealismi, ja kaikki ryhmittymät muistuttavat säännöiltään ja sisäiseltä hierarkialtaan toisiaan.

Kaikissa on lahkonjohtaja, joka huomaamattomasti vetelee marionettiensa nauruja, joskus hän ei edes itse huomaa johtajuuttaan, mutta useimmiten hän on tarkoituksellisesti rakentanut ryhmittymän hierarkian niin, että kaikki tunnustavat hänen kiistämättömän valtansa -- vaikka monasti ryhmittymä julkisesti kiistää johtajuuden ja korostaa ryhmittymänsä demokraattisuutta.

Kaikissa yhteisöissä vallitsee omat tiukat sääntönsä joiden noudattaminen on sisäsyntyistä ja huomaamatonta paitsi mikäli joku kiistää niiden järkevyyden, jolloinka - sen sijaan, että säännön/tavan järkevyydestä keskusteltaisiin - riidankylväjää rangaistaan typeryydestä. Monasti sulkemalla hänet yhteisön ulkopuolelle ainakin määrä-ajaksi, jollei jopa lopullisesti.


Eli, hivenen kärjistettynä:
Kaikki ihmisryhmittymät ovat omia sisäisiä sääntöjään päättömästi noudattavia (lähes) fundamentalistisia lahkoja...

Kisaturistien örvellystä

Satuin lukemaan eilisen iltalehden (Tankkasin 62 eurolla bensaa ja sain €uron lehden kaupanpäälliseksi, JEE!!), jossa kauhisteltiin suomalaisten kisaturistien örveltämistä oikein Latvian poliisisedän suulla. (Virolainen poliisisetä tuskin olisi edes viitsinyt mainita suomalaisten örveltämistä, he kun ovat siihen vuosikymmenten varrella tottuneet, mutta Latvialaisille suomalaiset kisailevat turistit ovat uusi tuttavuus.)

Tosin tv:ssä Riian (Riikan? Aha, siis Riian) poliisit kertoivat ettei suomalaisista ole ollut sen enempää harmia kuin muistakaan kisaturisteista, mutta unohdetaan se nyt, on aina kiva pitää suomalaisia muita huonompina ja pahempina räyhänhenkinä. (Itse asiassa voin kokemuksesta sanoa, että ainakin Ruotsalaiset ja Saksalaiset ovat aivan yhtä pahoja. Mutta unohdetaan se nyt toistaiseksi.)

Suomalaiset sikailevat? Oliko tuo nyt jokin uutinen? Suomalaisissa kisaturisteissa on tämä sikaileva vähemmistö aina, oli kyse mistä kisoista tai messuista (Minulla on enemmän kokemusta messumatkoista, penkkiurheilusta kun en pahemmin perusta.) tahansa. Aina paikalle on saapunut - asiallisesti käyttäytyvän suomalaisturistien enemmistön lisäksi - tämä örveltävä lauma, joka alkajaisiksi juo kymmenen litran olut-tuopillista, minkä jälkeen he siirtyvät vahvoihin viinaksiin, joita niitäkin juodaan tuopeittain.

Sitten aamuyöstä herätään kadunkulmasta ja ihmetellään jotta mihin hittoon lompakko, passi, kello, kännykkä, kengät, takki, housut ja parhaimmassa tapauksessa kalsaritkin (Yksi tuttu jätkä todellakin kadotti jopa kalsarinsa örveltäessään Etelä-Afrikassa! Sitä on jo pidettävä saavutuksena.) ovat kadonneet? Ja kirotaan, että on tämäkin maa, jossa ei saa edes sammua ilman, että kamat varastetaan. Just joo, ainahan silloisessa maassa ja sen rikollisissa on vika, ei omassa käytöksessä eihän?

Samat äijät sitten menevät tissibaareihin, tilaavat pöytään stripparin ja samppanjaa (Kun se nätti lappitanssijatyttönen sitä NIIN haluaa.), ja usean sadan, parhaimmillaan tuhannen euron laskun tullessa alkavat kitisemään, että "en minä tuollaisia laskuja maksa! Te huijaatte, ei tuo Bollinger voi noin paljon maksaa! No helvetti, totta kai ne huijaavat! Mutta ei auta, se ettei etukäteen kysele hintoja on ihan oma moka ja lasku on maksettava, olkoonkin, että siitä voi, ja ehdottomasti kannattaakin, tinkiä.

Oikeastaan tuossahan olisi markkinarakoa, minä entisenä etelämaisen seksibaarin (Jossa osa stripparien toimenkuvaa oli juuri tilauttaa asiakkailla suhteettoman kalliita viinaksia itselleen. Ja todellisuudessa he eivät niitä juoneet, juottivat asiakkaita, eivät leffat kaikesta anna väärää kuvaa.) sisäänheittäjänä voisin suunnitella näille örveltäjille suunnatun "kuinka örvellään turistina ilman, että menetän maineeni, neitsyyteni ja kaikki rahani." kurssin.

Täytyykin suunnitella tuollainen kurssitus, josko kurssin saisi myytyä niille teknologiayrityksille, jotka lähettävät nuoria, viinalle persoja insinöörejä messumatkoille. Minulla olisi muuten kisa-, ja messupaikkojen hotelleille pikku-bisnesidea joka parantaisi heidän viinalle liian persojen asiakkaiden mahdollisuuksia päästä takaisin "koti"hotelliinsa:

- Hotellit voisivat teettää paitoja joihin olisi printattu kaupungin kartta ja isolla punaisella pisteellä merkitty hotelli missä turisti asuu, ja varmuuden välttämiseksi vielä osoitekin.


Jok'tappauksessa, pari yksinkertaista sääntöä - joiden noudattamiseen useimmat örveltäjät eivät kykene - messuörveltämiseen: Tärkeintä on muistaa kohtuus, vaikka viina olisikin halpaa ei se tarkoita sitä, että sitä on pakko sisäänsä ahtaa ylenmäärin. Ei se viina lopu, kyllä sitä on tarjolla vielä seuraavanakin päivänä. Toinen muistettava asia on se, että kaikki yrittävät huijata sinua. Ja älä ikinä, IKINÄ, tilaa baarimikolle, tarjoilijalle, stripparille, tai kenellekään baarin henkilökuntaan kuuluvalle, yhtään mitään!

Meinasin kirjoittaa pari sanaa EU:n perustuslaista ja sen ratifioinnista, mutta koska uskon ettei Suomessa ole havaittavissa juuri minkäänlaista aavistusta kansanvallasta (Suomi on mielestäni aivan yhtä paha Oligarkia kuin Venäjäkin. ), tiedän, että eduskuntamme ratifioi EU:n perustuslain kansalta kysymättä (Perusteluna sille ettei asiasta järjestetä kansanäänestystä - jolla, siis kansan mielipiteellä, ohimennen sanoen ei ole mitään laillista merkitystä - tullaan käyttämään sitä, että kansa on niin tyhmä ettei se ymmärtäisi koko perustuslakia ja tyhmiähän me olemme kun äänestämme ne samat hihhulit, jotka ennenkin huijasivat meitä, aina sinne arkadianmäelle.) . ennen kesäkuun viimeistä päivää.

No jaa, ensi kerralla palaan varmaankin yhteen lempipuuhistani, vaihtoehtoväen kiusaamiseen. Vegaaneja, anarkistiliittolaisia, kettutyttöjä, jne. on aina kiva kiusata ja suututtaa, sama tosin koskee kaikkia idealisteja ja uskovaisia. (Mitä enemmän nostatte kohuaa, sitä enemmän....)

Mellakointia, aktivismia ja kuumetta

Yli viikonpäivät kuumeeni on hillunut 39° C paremmalla puolella, nyt alkaa helpottaa, se hyvä puoli tässä on, että tulin puolivahingossa lopettaneeksi tupakoinnin. Toivottavasti ihan lopullisesti, tuntuu siltä, että ainakin fyysiset vieroitusoireet olisivat menneet kuumeillessani. Mutta se henkilökohtaisista tiedotteista.

Kuumehoureisena katselin vappuna uutisia pienimuotoisesta mellakoinnista VR:n makasiineilla ja puolet sumentuneesta mielestäni hurrasi porukan aktiivisuudelle, toinen puoli halusi heilutella tuomitsevaa sormea idiotismin edessä.

Kaukaisessa menneisyydessä olin aktivisti ja anarkisti ja anarkisti olen (ehkä) vieläkin, en vain enää keski-ikäisenä äijänä jaksa osallistua toimintaan muutoin kuin järkkäämällä silloin tällöin rahoitusta "Kaupunkikuvaa tuhoavaille" tarra-, yms. projekteille ja kauan sitten olen ollut mukana järjestämässä jotain tukikonsertteja yms. (esim. Kapikselle.) Tosin en enää ole edes tuota tehnyt moneen vuoteen, aika ei ole riittänyt, minkä lisäksi nykyisin puikoissa on jo seuraava sukupolvi ja vanhojen partojen, joista aika on hionut pois pahimmat särmät ja terävimmät kulmat, oli aika jäädä katsomaan touhua sivusta. Vuoritalokin tuli ja meni...

Minä hyväksyn kansalaistottelemattomuuden ja jossain tapauksissa suoranaisen laittomuudenkin, alunperin määrittelin asian näin: Mikäli tarkoituksena on ajaa "hyvää asiaa"(TM), saattaa lainrikkominen olla oikeutettua. Ongelmia tuokin tuon "hyvän asian"(TM) määrittely. Mikä on "hyvä asia"(TM)? Jos minä ja kymmenen muuta ihmistä katsomme, että sikanaudan vapauttaminen oikeuttaa kauppaan murtautumisen, onko silloin sikanaudan vapauttaminen "hyvä asia"(TM)? Joidenkin aktivistien mielestä asia oli juuri näin ja itsekin olin vielä 80-luvulla taipuvainen ajattelemaan niin, kunnes teimme kaverini kanssa testin; aloimme hitaasti ja varmasti "myydä" erästä asiaa, joka ajoi vain minun ja kaverini etua, aktivistitovereillemme. Vaivihkaa ujutimme asian puheeseen vitsinä jne. ja lopulta huomasimme ettei siitä enää tarvinnut itse puhua, ryhmähenki oli astunut kuvioon mukaan ja meidän asiastamme olisi helposti saanut tehtyä "hyvän asian"(TM). Jos me onnistuimme (Tai lähinnä manipulaattorina taitava ystäväni - joka ohimennen sanoen on mukana, ja hyvin menestyksekkäästikin, politiikassa - onnistui.) siinä noin helposti kuinka helppoa onkaan todella taitavien manipulaattorien saada ihmiset toimimaan miten he haluavat? Joten "hyvä asia"(TM) ei oikeuta lainrikkomiseen.

Seuraavaksi totesin, että minun vilosoohviselle ajattelukapasiteetilleni oli aivan liian suuri asia tehdä moraalisia päätelmiä edes omasta moraalittomuudestani, saatikka sitten siitä milloin lainrikkominen oli oikeutettua, joten jätin asia miettimisen ja jatkoin toimintaa lähinnä laillisella puolella, talonvaltauksia lukuunottamatta.

Kantani kansalaistottelemattomuuteen on se, ettei ihmisiä saa vahingoittaa, eli hyväksyn jossain tapauksissa omaisuuden vahingoittamisen.

Tosin omaisuuden vahingoittaminen ei koskaan ole niin yksinkertaista kuin monet fundamentalistisimmat aktivistit/anarkistit kuvittelevat, henkilökohtaiseen omaisuuteen kajoaminen aiheuttaa lähes aina omaisuuden omistajalle traumoja koska heidän reviirilleen on tunkeuduttu ja tämä saattaa aiheuttaa huomattavan suurta pelkoa ja henkistä kärsimystä. Joten oman kantani mukaan jonkun tietyn henkilön omaisuuteen kajoaminenkin on off-limits. Isot-Pahat-Yritykset(TM) ovatkin asia erikseen, niiden kahdalla olen joskus valmis joustamaan "säännöstäni".

Mutta varsinaiseen vappuhulinointiin; se oli mielestäni vastuutonta, ei siksi, että he heittelivät kiviä poliisin niskaan, ja vaikka pidänkin kohtuuttomana ja typeränä pelastuslaitoksen ihmisten heittelemistä kivillä, ei sekään sinällään ollut vastuutonta -- typerää kylläkin. Vastuutonta oli sen kokon rakentaminen niinkin isoksi kuin miltä se TV:ssä näytti! Mitä ilmeisimmin näillä nuorilla ei ollut mitään käsitystä tulen käyttäytymisestä ja varsinkaan sen leviämismekanismeista.

Myöhemmin A-talkin haastattelussa tv:ssä joku tyttö, joka oli ollut järjestämässä prekariaattimarssia, sanoi suurinpiirtein näin: "Kokko oli pienehkö ja keskellä hiekkaista isoa pihaa, eikä sillä ollut leviämismahdollisuuksia." Ja jatkoi siitä kuinka porukkaa ärsytti kokon moneen kertaan tapahtunut sammuttaminen. Tytön lausunto osoitti vain tietämättömyyttä tulen luonteesta. Olen useasti käynyt makasiineilla - olen ollut siellä kesätöissä jo silloin kun siellä vielä liikkui tuoretta tavaraa käytetyn sijasta - ja tiedän millaisesta paikasta on kyse ja osaan suhteuttaa tuon kokon siihen (Kokon kokoarvioni sai myöhemmin tukea ystävältäni joka oli vappuyönä käväissyt paikanpäällä vilkaisemassa tapahtumia.) ja voin sanoa, että todennäköisyys tulen leviämiseen makasiineihin ja muuhun ympäristöön niinkin kuivalla ilmastolla oli, jollei nyt suuri, niin ei ainakaan olematon.

Ja nythän, ehkä mellakoinnnin ja kokon saamasta kohusta innostuneena, jotkut idiootit menivät tuhopolttamaan The Makasiinit. Heidän ja meidän onneksemme pelastuslaitos osaa hommansa ja palo ilmeisesti pysyi aisoissa. Tai ehkä nämä pyromaanit toivoivatkin palon leviämistä tuhoisaksi, mistä sitä tietää mitä pyromaani fantasioi sytyttäessään taloa.

Varmistivatkohan he ettei sisällä varmasti ollut ketään ennen sytyttämistä? Tämä eilinen, viime tietojen mukaan tuhopoltto oli typeryyden huippu, jolla ei toivottavasti ole mitään tekemistä minkään muun ismin kuin idiotismin kanssa, muutoin suomalainen aktivismi saa pahan kolauksen vielä toistaiseksi suhteellisen hehkeänä loistavaan kilpeensä.

Sinällään tuo vappuinen pikkumellakka ja nyt tämä mkasiinien tuhopoltto piristänevät suomalaisen median aktivismikeskustelua mikä ei voi olla vaikuttamatta aktivismin tulevaisuuteen, toivottavasti vaikutus on kaikinpuolin positiivinen ja eri aktivistiryhmittymät saavat media-aikaa ja toivottavasti esille laitetaan sanavalmiita nuoria. (Minä muuten heitän ennustuksen: Ne nuoret jotka taannoin olivat A-talkissa, ovat näkyvästi mukana politiikassa n. 10 vuoden päästä. Kaikki ne neljä, myöskin se Business opportunisti director (Jolla tittelillä kulkevat eivät kokemukseni mukaan osaa tehdä mitään, mutta puhuvat pirun paljon siitä kuinka heidän työnsä nostaa firman arvoa, joskin kukaan ei koskaan yleensä muista heidän tehneen milloinkaan mitään.) päätyvät politiikkaan, sanokaa minun sanoneen.

Sinällään, olen prekariaatin kanssa monessa asiassa samaa mieltä, kaikkein eniten pätkätyöläisyyden osalta, ja ehkä kansalaispalkankin osalta, en vielä ole muodostanut täysin lopullista mielipidettä kansalaispalkan suhteen, mutta itse tunnen kymmeniä ihmisiä jotka virallisen tahon mukaan ovat työttömiä l. "tuottamattomia yksiköitä" (Mol:in ja Kelan päätöksistä tulee mieleen, että he ajattelevat kortistoissaan olevia ihmisiä yksikköinä, ei ihmisinä. Jonka vastine on työelämän "Resurssi", resursseja on aina helpompi potkia pois kuin ihmisiä...), mutta jotka ovat aktiivisia kansalaistoiminnassa he mm. käyvät vanhusten luona ja juttelevat näiden kanssa, järjestävät ilmaisia taidenäyttelyitä, konsertteja, erilaisia kerhoja yms. tapahtumia. Järkkäävät nuorille bändeille harjoitustiloja, keikkoja ja jopa rahoituksia & studioaikaa levytykseen, eli auttavat herran ties missä kansalaisprojekteissa. Virallisen yhteiskunnan kannalta he ovat hyödytöntä rahanmenoa...

Mutta entäpä jos kaikki vastaava, työttömien, eläkeläisten ja työsskäyvienkin vapaaehtoisvoimin toteuttama harrastetoiminta lopetetaan? Jos tyttömyyspäivärahalla omaishoitajana toimivat lopettavat hoitamisen ja laittavat omaisensa sairaalaan? Mitenkäs yhteiskunta järjestäisi kaikki nuo toiminnot?

Toki on työttömiä jotka haluavat olla työttömiä ja eivät haluakaan tehdä mitään, vain olla ja möllöttää ja ehkä ryypätä itsensä hengiltä, mutta uskon heidän olevan vähemmistössä. Ihminen tarvitsee tekemistä ja jollei palkkatyötä ole, hän ennemmin tai myöhemmin keksii itselleen tekemistä tai jollei keksi kuolee nopeasti pois pelkkään tylsistymiseen tukehtumalla.

Päätän täältä näihin totuuden sanoihin: Saisi alkaa sataa, tuutin täydeltä vaikka joka yö ja päivä. Nimim. allerginen...