Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Kouluttamattoman unix/linux adminin ja örveltäjän mielipiteitä herranties mistä.

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Kultturellia nuorisoväkivaltaa

Kyldyrelliä

Kulttuuri sanasta ensimmäisenä mieleeni tulee se kuinka ryöstöviljelty ko. sana Suomessa on, korkea-, ja populaarikulttuurin lisäksi on liikennekulttuuria, alkoholikulttuuria, nuorisokulttuuria, keskustelukulttuuria ja herran ties mitä muuta, epäilemättä blogikulttuuri sanakin on jo käytössä jossain päin mediaa.

Blogikulttuurista minulle tulee mieleen blogistanian sisäsiittoisuus ja hierarkkisuus, joista yhtenä osoituksena oli meemi, jossa yksi kysymyksistä oli: Mitä blogia jonka tilaajamäärät ovat alle 25 luet? Ketä ne tilaajamäärät kiinnostavat? (Pitääkin muistaa laittaa oman blogini osalta tilaajamäärien näyttö pois päältä). Blogilistan top-listasta voisi sanoa että 50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää. Lueskelin top-100 listan blogeja ja joitain poikkeuksia lukuunottamatta ne olivat sitä samaa roskaa kuin sijan 3000 huonommalle puolelle jäävätkin. Ihminen, jos mikä, on laumaeläin ja tämä taipumus laumoittumiseen näkyy myöskin blogistaniassa.

Mutta se blogistaniasta, palataanpa kyldyyriin.

Yleisesti kulttuuri jaetaan korkeakulttuuriin ja populaarikulttuuriin, pääosin näissä ei ole juuri mitään eroa, paitsi se, että populaarikulttuurissa teokset vaativat yleisön oikeuttaakseen olemassaolonsa, korkeakulttuurissa, pienin poikkeuksin, yleisöä ei oikeastaan tarvita, teoksen oloemassaolon oikeutukseksi riittää teoksen olemassaolo.

Niinpä populaarikulttuurin tekijöillä on huomattavasti vaikeampi työ kuin korkeakulttuurin puolella. Populaarikulttuurin puolella jollet saa katsojia/lukijoita/kuuntelijoita, eli jollet myy, olet hyvin nopeasti entinen "taiteilija", paitsi mikäli saat TAIKin elokuvaprofessuurin, silloin sinusta tulee "kulttuurivaikuttaja".

Kolmas yleisessäkin tiedossa oleva kulttuurilaji on vasta-, tai vihta...ei kun vaihtoehtokulttuuri -- kummaksi sitä nyt halutaankaan kutsua. Itse miellän vaihtoehtokulttuurin undergroundiksi, joka keskittyy kulttuurin itsensä uudistamiseen ja vastakulttuurin taas miellän undergroundiksi joka keskittyy kulttuurillisin keinoin sekä kulttuurin uudistamiseen, että poliittiseen agendaan.

Minä pidän vaihtoehto-, ja vastakulttuureista - siis huomioikaa että nämä luokittelut olen ihan omin aivoin ja kätösin tehnyt, mitään virallista "mihin kulttuuriin tuokin kuuluu" listaa en ole lukenut -, niissä on vielä mukana tarve todella sanoa jotain tekijöilleen tärkeätä, useimmiten en tosin ole samaa mieltä, mutta se on sivuseikka.

Kun taas pääosin korkeakulttuurissa tarkoitus vaikuttaisi olevan vain oman egon ja aseman pönkittäminen.

On toki poikkeuksiakin, esim. Pentti Saarikoski - joka totta kyllä, loi koko elämänsä kestäneen näyttelijäsuorituksensa aikana omaa legendaansa ja siinä samalla pönkitti jo muutoinkin suurta egoaan - hän toimi sikäli vaihtoehtokulttuurin puolella että hän oli mukana uudistamassa (suomen kielistä, suomenruotsalaisilla vastaava ilmiö oli käsittääkseni jo aiemmin) runoutta hylkäämällä vanhakantaiset säännöt ja tavat tehdä runoutta ja pakinaa. (On muuten sääli, että Pekka Haukinen kuoli niin nuorena, uskoisin että hänestä Saarikoski olisi saanut hyvän kilpakumppanin, olkoonkin että runoilijana hän ei ollut aivan Saarkosken tasoa)

Kaikista näistä kolmesta kulttuurin osa-aluuesta kokemukseni mukaan underground piirit ovat kaikkein hierarkkisimpia ja, hauskaa kyllä, kaikkein tarkimmat kirjoittamattomat säännöt löytyvät anarkistien puolelta sekä poliittisten mielipiteiden osalta, että heidän hyväksymänsä vastakulttuurinkin osalta.

Itse asiassa mieleeni tulee kysymys: Onko vastakulttuuria enää olemassakaan?

Minusta tuntuu, että vastakulttuurille on käynyt vähän samoin kuin 70-luvun yliopistokommunisti "kapinallisillekin"¹ (Sikälikin he muistuttavat toisiaan, että kummankin maine, varsinkin edustajiensa keskuudessa, on tolkuttoman paljon suurempi kuin mikä niiden vaikutus yhteiskuntaan loppuen lopuksi oli/on), sitä ollaan halaamassa kuoliaaksi.

Ainoa mikä voisi pelastaa vastakulttuuripiirit (Ja anarko-markojen kulttuuripiirit) siltä kauhealta kohtalolta, että he muuttuvat establishmentin osaksi, on se että nämä Rajamäet pääsevät käyttämään enemmän yhteiskunnan väkivaltakoneistoja pikkupoikien ja -tyttöjen mielenosoituksia vastaan. Kaikki muut tiet näyttävät vievän pikkukapinallisia kohden isänmaan turvallista ja lämmintä syliä, josta on hyvä huudella pelottaville vastaantulijoille pikkupikku iskulauseita, jotka eivät saa mitään ilman värinää suurempia väristyksiä aikaan kenessäkään muussa kuin paranoideissa Rajamäissä.

Ja mitähän tälläkin tekstillä oli kulttuurin kanssa tekemistä? Eipä kai mitään, paitsi ehkä keskustelukulttuurin, we-ee-lll, so it goes.

Ja sitten pätkä blogistanian sisäsiittoisuutta:

Nuoriso on hävytöntä ja väkivaltaista

Ikkunaiineksen blogissa on keskustelua Kööpenhaminan nuorison väkivaltaisuudesta ja koska keskustelu typistyi poliittiseen fraseologiaan en jaksaunut kommentoida sitä siellä. Joten sanonpa minäkin sanaseni tähän asiaan ihka omassa blogissani.

Ymmärrän hyvin nuorison tuohtumuksen, jopa raivonkin, en kylläkään kannata tapauksen yhteydessä esiintynyttä väkivaltaa, väkivalta kääntyy ennemmin tai myöhemmin tekijäänsä vastaan.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei nuorisolla ole kuin hyvin harvoissa poikkeustapauksissa käytännössä mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon. Tarkemmin ottaen tavallisella kansalaisellakaan ei edustuksellisessa demokratiassa (Olen tämän jo aiemminkin sanonut, mutta sanonpa uudelleenkin: Demokratia on hieno ajatus, ikävä vain ettei sitä ole modernissa yhteiskunnassa milloinkaan kokeiltu) ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia, ja Suomessa, johtuen suhteellisesta vaalitavasta² vielä vähemmän.

Iines sanoo kommenttiosioissaan mm. seuraavaa:

"Se ei mennyt niin, että kaikki oli jo tehty oikealla tavalla, ja sitten vain pahat byrokraatit panivat oven säppiin. Jossain kohtaa neuvottelutietä oli tehty virheitä tai ei ollut menetelty oikealla tavalla rakentavasti." Ja "Aina tulee uusia huoneita, aina löytyy uusi sija."

Miksi ihmeessä Iines olettaa, että nuoret (12-19v.) osaavat kulkea byrokraattisen järjestelmän kaikki paperidiktatuurin vaiheet lävitse? Byrokratian rattaisiin tottuneelle aikuisellekin tuon byrokratian rappusten käveleminen ylös asti - jonne useimmiten ei ilman suhteita pääse - käy voimille sekä henkisesti, että fyysisesti. jos nuoret ovat keränneet adressia ja järjestäneet mielenosoituksia kulttuuritilansa puolesta olisi mielestäni päättäjien tullut ottaa asia käsittelyyn omassa järjettömässä järjestelmässään, tai ainakin päättäjien olisi pitänyt tajuta kommentoida asiaa jollain muulla kuin poliittisella jargonilla josta kukaan asiaan vihkiytymätön ei ymmärrä puolikasta sanaakaan.

Mitä tulee noihin uusiin tiloihin, niin ainakaan Suomessa ei uusia tiloja lakkautettujen tilalle päättäjien taholta nuorisolle osoiteta (Paitsi joskus, erittäin harvoin, vallattu tila saatetaan virallisesti vuokrata valtaajilleen, mutta senkin prosessin aloittaa tuhoaminen, taloon murtautuminen), tai mikäli annetaan niin annetaan kaukaa lähiöiden takaa jostain kymmenen bussinvaihdon ja puolentoistatunnin matka-ajan takaa. On järjetöntä olettaa nuorten lähtevän jonnekin hevonvitunkuuseen, varsinkaan jos heidän vanhempansa ovat vastuullisia ja asettavat lapsilleen järjelliset kotiintuloajat.

En tunne ko. tapauksen taustoja, mutta jotenkin tuntuu siltä etteivät Köpiksen valtaapitävät, nimellisesti³ sosialidemokraatit, ole tarjonneet vaihtoehtoista paikkaa nuorille. Ja Tanskassa käynee, jollei ole jo käynytkin, kuten kävi viime vuosikymmenellä Suomessa: ensin vähennetään (LUE: poistetaan) nuorisotilat kaupunkien keskustoista ja sitten jälkikäteen kauhistellan kaupungin kaduilla norkoilevia nuoria.

Iines:
"Raukkamaista polttopullojen eli pommien ja kivien viskojaa en kunnioita, en viattomien osapuolten - kenties köyhien ainoita - kulkupelejä tuhoavia; mutta aatteen puolesta sanansäilällä taistelijaa sitäkin enemmän."

Hieno ajatus. Ikävä vain että sanansäilällä ei pohjoismaisessa sosialidemokratiassa, joka on demokratian pahasti vesitetty muoto, ole minkäänlaista merkitystä asioiden hoitamisen osalta. Paitsi mikäli saat tietoosi jostakusta päättäjästä jotain erittäin noloa, silloin voit olla siinä onnellisessa asemassa, että pääset kiristämään päättäjää, mihin en yllytä, sillä kiristys on laitonta (Itse voisin kiristää yhtä päättäjää, mutten ole niin raukkamainen). Ja ylipäätään tuo ei mitenkään liity tähän asiaan, aatteen puolesta taistelu, niin kunnioitettavaa kuin se onkin, vie vuosia, useimmiten vuosikymmeniä, ja nämä nuoret haluavat ja tarvitsevat tilansa nyt.

Siinä olen Iineksen samaa mieltä, että omaisuuden tuhoaminen on tarpeetonta, olkoonkin että olen nuorena kuumapäänä itsekin turvautunut mm. kauppojen ikkunoiden rikkomiseen, ja osittain pidän moista toimintaa tuomittavanakin.

Mikäli porukkaa on tarpeeksi niin sekin riittää että kokoonnutaan tarpeeksi vilkkaasti liikennöidylle kulkuväylälle ja pysäytetään kokonaan kaupungin liikenne ja mielellään estetään vastustajaksi koetun tahon liikkuminen ja näin toiminnan jatkaminen ainakin hetkeksi. Tällöin se on poliisi joka joutuu turvautumaan väkivaltaan, eli poistamaan porukan pakkokeinoin. Tuo temppu olisi ajanut paljon paremmin nuorten asiaa kuin tuhoaminen.

Iines: "Minua kiinnosti oikeastaan vain se seikka, että mistä se raivo oli siinnyt, mistä aineksista se on tehty. Miksi pinnan alla on niin paljon vihaa, mitkä seikat ihmisen mielessä ja sielussa aiheuttavat pidäkkeettömän tuhovietin? Mistä tuho tulee? Vastaus ei ole se, että talo vietiin, se ei riitä. Eikä sekään, että ollaan tyytymättömiä yhteiskunnan tapaan toimia, sillä sekään ei riitä. Syvemmälle pitää mennä."

En tiedä miksi Tanskassa näin kävi, mutta ennustan että Suomessakin nuorison viha ja raivo alkaa vähitellen purkautua vastaavalla tavalla, mistä erittäin lievää esimakua saimme viime vappuna.

Tämä johtunee siitä että nuoriso uskoo että he ovat jääneet osattomiksi yhteiskuntamme hyvinvoinnista, mikä ei enää kahdeksankymmentäluvun lopun jälkeen syntyneille ole pelkkää luuloa, vaan fakta, ja kun tämän totemuksen aiheuttama raivo yhdistetään siihen että nuoret ovat henkisesti ja fyysisesti suunnattoman myllerryksen vallassa, niin ei liene ihme että he turvautuvat ainoaan asiaan jonka tietävät tulevan huomioiduksi; väkivaltaan. (Pitäisi muuten joskus kerrata kielioppisäännöt, ovat päässeet täysin unohtumaan, en lainkaan muista kuinka edes pilkkua, puolipisteestä puhumattakaan, käytetään oikeaoppisesti, voin tosin lohduttautua että kielenhuoltajana toimiva tuore tohtori tuttavani sanoi itsekin unohtaneensa ison osan perussäännöistä)

Minkä lisäksi vähitellen alkavat näkyä mitä on saanut aikaan 90-luvun lamassa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien palveluiden (Lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon kohdistetut vähennykset, koulujen luokkakokojen kasvattaminen, koulujen kokojen kasvattaminen, vähävaraisilta vanhemmilta poistetut edut, sairaanhoidon varojen vähentäminen ylipäätään jne. jne.) vähentäminen/poistaminen. Itse asiassa ko varojen vähentäminen on jatkunut tähän päivään saakka, ja epäilemättä, huolimatta vaalien tuloksesta, jatkuu tulevaisuudessakin.

Ja tälläinen väkivaltainen toiminta muuten on ihmiselle ominaista lajikäyttäytymistä, kuten historia osoittaa ja - suokaa anteeksi pessimistisyyteni - epäilemättä tulevaisuudessakin ihminen, vaikka onkin laumaeläin, keskittyy vain omaan hyvinvointiinsa muiden kustannuksella ja tämän seurauksena ihminen on hamaan loppuunsa saakka väkivaltainen olento.

Ja loppuun sellainen huomautus, että nykynuoriso ei ole se pahin ongelmaryhmä Suomessamme, pahin olemme me nyt keskiäkäiset minä-minä-sukupolvi.

¹ En koe sitä ajattele-näin-tai-olet-vastapuolella järjestelmää, jota mm. Pirkko Saisio Punaisessa erokirjassa kuvaa, mitenkään kapinallisena, vaan lähinnä sellaisten ihmisten joilla oli liikaa aikaa lastentarhapuuhasteluna.

² Minulla on helvetillisiä ongelmia kansanedustajaehdokkaan valinnassa, minulla olisi kiikarissa yksi ehdokas joka on monesta asiasta kanssani samaa mieltä, mutta hänen puolueensa taas on muutaman periaatteellisen asian kanssa kanssani täysin eri linjoilla ja johtuen suhteellisesta vaalitavasta en voi mielestäni parasta ehdokasta äänestää, sillä mikäli hän ei pääsekään eduskuntaan menee ääneni jollekulle puolueänkyrälle. Ja vaikka hän pääsisikin eduskuntaan olisi hänen sopeuduttava puoluekuriin. Joten kaiketi käväisen äänestyspaikalla jälleen palauttamassa tyhjän lipukkeen, ja mikäli näin käy teen sen jälleen omalla pienellä, mihinkään mitenkään vaikuttamattomalla, tavallani mielenosoituksellisesti ottamalla äänestyslipukkeen ja viemällä sen saman tien laatikkoon käymättä kopissa, ja näin ollen ainakin ne muutamat virkailijat tietävät minun äänestäneen tyhjää. Saan niistä ihmettelevistä katseista jonkinlaisia lähes seksuaalisia kiksejä.

³
Nimellisesti, sillä mitä olen lehdistä asiaa seurannut niin nykyisin ei sosialidemokraatiaa ajavia puolueita pohjoismaissa juurikaan ole, kaikki ovat samaa oikeistolaista mössöä kuin Suomen SDP, Keskusta ja Kokoomuskin.

8 Comments:

At 4:10 ip., Anonymous Tuuli said...

Kirjoitat jälleen paljon ja asiaa.

 
At 5:14 ip., Blogger Lumo said...

Hei,

Pitäisi lailla kieltää tämän kaltainen pitkä ja mielenkiintoinen postauksesi. Kun on päässyt loppuun, alku on jo unohtunut:)

Blogikulttuurin[kin] rikkaus on sen monimuotoisuus. Jokainen etsii itsellensä sopivaa tarjottavaa; jos sellaista ei löydy, voi pistää kasaan oman blogin ja sanoa itse sanottavansa.

Aina riittää ihmisiä, jotka hakevat toplistan kärkipäässä olevia asioita, koska he haluavat lukea, kuulla, nähdä tai kokea jotakin samaa kuin ne lukuisat muut, jotka eivät voi olla väärässä. Nykyisin kun on oltavan perillä, mikä on In ja mikä Out.

Ihmiskunta koostuu myös omaa arvomaailmaa, mielipidettä tai katsontakantaa vailla olevista henkilöistä. Sallittakoon se heille:)

--

Vasta tai vaihtoehto -kulttuuria kyllä löytyy rikkaasti mielestäni esimerkiksi kuva- ja esitystaiteen puolelta. Vastaavasti nuorisoon, politiikkaan tai muutamaan muuhun kulttuurin tai elämän alueeseen liittyen vaihtoehdot tai underground on aika vähissä [ollenkaan asiaan tieteellisesti perehtymättä].

Vaihtoehtojen etsiminen, tinkimättömyys, mielenosoittaminen, kyseenalaistaminen, omistautuminen oman tiensä kulkemiselle tai vastalauseet eivät ole nykyaikana muodissa Suomen kaltaisessa lintukodossa, jossa asiat kuitenkin ovat "keskimääräisesti" hyvin.

Mielestäni vastakulttuuri syntyy siitä, että jokin asia koetaan vaikkapa moraalisesti vääränä, epäoikeudenmukaisena, manipuloivana tai pinnallisena.

Täytyy siis ensin olla eri mieltä, jotta voi sanoa tai ilmaista vastalauseensa. Johtuuko vastakulttuurien puuttuminen siitä, ettei ole mitään omaa sanottavana tai ajateltuna?

--

Nuorisoaiheeseen toteaisin [luettuani sekä Iineksen että sinun ajatukset aiheesta], jotta heitän kevennyksen ja huumorin tähän vakavampaakin vakavaan keskusteluun mukaan:

Sanoit:

"pahin olemme me nyt keskiäkäiset minä-minä-sukupolvi."

Ai, minä kun luulin, että kaikki on niiden suurien ikäluokkien syytä:

http://lumonaika.blogspot.com/2007/01/onneksi-en-kuulu-suuriin-ikluokkiin.html

--

Hyvä kirjoitus sinulta.

 
At 5:23 ip., Blogger Lumo said...

Auts. Äidinkielen opettajani [ja todennäköisesti Iineskin] nuhtelisi kieliopillisen ulosantini.

Ei voi sanoa: "vakavampaakin vakavaan" vaan täytyy sanoa "vakavampaakin vakavampaan".

Olipa vaikeatakin vaikeampaa:)

 
At 2:03 ap., Blogger Johannes Knektman said...

Lumo: "Pitäisi lailla kieltää tämän kaltainen pitkä ja mielenkiintoinen postauksesi. Kun on päässyt loppuun, alku on jo unohtunut :)"

Kuulisitpa kun puhun...sekavampaa saa hakea, ehkä siksi en oikein pärjännytkään kouluttajana.

En väitä blogimaailman olevan mitenkään tiukasti suljettu yhteisö. Onpahan täälläkin omat julkkiksensa, joiden ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään saadakseen mainetta. Kun taas meikäläisen, joka ei ehtinyt mukaan ensimmäiseen aaltoon olisi tehtävä kaikkensa saadakseen lukijoita (En ole katkera, mutta kuitenkin... :)

Itse asiassa uskoisin tietäväni kuinka saisin paljonkin lukijoita, ihmiset kun ovat tirkistelynhaluisia ja minun elämässäni on ollut, ja on yhä edelleenkin, tragedioita useammankin mustan komedian aineksiksi, niinpä menestyskonsepti saattaisi löytyä omasta elämästäni.

Mutta olen jo nyt raottanut yksityiselämääni hivenen liikaa, joten tyydyn kirjoittamaan mitä mieleeni juolahtaa kaikesta muusta.

Ja juuri tässä luuraa se blogin pitämisen viehätys: Julkaiset mitä sinua huvittaa (Laillisuuden rajoissa) ja kieliasustakaan ei tarvitse niin pirun tarkka olla, ja täällä ei kukaan pääse editoimaan tekstistäsi mielestäsi olleellista, tai oleetontakaan pois.

Vanhakantaisessa mielipiteidensä julkaisussa kun piti hioa tekstinsä kieliasua mikäli halusi julkaista tekstejään lehtien mielipidesivuilla. Ja viimeeksi hesarin piru meni poistamaan mielipidekirjoituksestani yhden kokonaisen kappaleen, mikä muutti tekstin poukkoilevaksi ja minä kun olin hionut sitä viikon illat. (En ole katkera, mutta...itse asiassa olen katkera, tähän asti kirjoitukseni ovat kelvanneet sellaisenaan HS:lle ja aamulehdelle)

Lumo: "Mielestäni vastakulttuuri syntyy siitä, että jokin asia koetaan vaikkapa moraalisesti vääränä, epäoikeudenmukaisena, manipuloivana tai pinnallisena."

Näinpä, ongelmallista onkin se, että ne jotka todella ovat lahjakkaita päätyvät ennemmin tai myöhemmin kulttuurikulttuurin (Tuolla sanahirviöllä yhdistän populaari-, ja korkeakulttuurit) tai (puolue)politiikan syleilyyn. Mikä on ihan kannatettava asia sekin, ehkä he tuovat muassaan uusia ajatuksia politiikkaan ja kulttuuriin?

Vielä loppuun kaverini, joka on paljon tekemisissä undergroundin kanssa, huomio: "Nyt on nousemassa uusi vihainen UG sukupolvi, ne on niin innokkaita, vihaisia, energisiä ja luovia että tulee mieleen oma punk/diy-nuoruus." Hän kirjoitti meilissään.

 
At 2:14 ap., Blogger Johannes Knektman said...

Mnää kirjuuttelin notta: "Näinpä, ongelmallista onkin se,"

Siis ongelmallista undergroundin jatkuvuudelle, ei näille lahjakkaille ihmisille ja yhteiskunnallehan moinen on vain siunaukseksi.

Tuli mieleeni, että jostain kumman syystä vanhoista punkkarikavereistani suurinosa on minun laillani ajautunut ITC-alalle, mikähän moiseen on syynä? Johtuisiko tämän alan suhteellisesta vapaudesta tehdä mitä haluaa niin kauan kuin työtkin tulevat tehtyä?

 
At 1:01 ip., Anonymous Tero said...

On oikeastaan erikoista, että tanskalaismellakoiden tyyppiset tyytymättömyyden ilmaukset eivät ole sen yleisempiä, tai pikemminkin: että ne alkavat yleistyä vasta nyt. Aika pitkään nuori sukupolvi on antanut kusta silmilleen, taitaa olla kuitenkin pinna viimein katkeamassa.

 
At 3:30 ip., Blogger Lumo said...

Hm.

Kieltämättä pieni katkeruuden sävy kuultaa lävitse.

"Itse asiassa uskoisin tietäväni kuinka saisin paljonkin lukijoita, ihmiset kun ovat tirkistelynhaluisia"

Onko sinulle itseisarvo saada paljon lukijoita? Suuret lukijamäärät, mielipidevaikuttaminen tai "siteerattuna ja luettuna" oleminen voivat toteutua paljon tehokkaammin muiden väylien ja keinojen avulla kuin blogin kautta.

Toki blogikirjoittamisenkin yksi motivaatio on se, että olisi ihan kiva, jos joku myös lukisi kirjoituksia [narsistisuudesta voisi sitten puhua pidempään].

Itse en haluaisi blogiini yhtään tirkistelynhaluista lukijaa [suoranainen kauhun puistatus vapisutti juuri itseäni].

Luulisin, että jos ihmisellä on jotakin todellista sanottavana tai julkituotavana, niin myös lukijat tavoittavat blogin, ennemmin tai myöhemmin:)

Joten ei muuta kuin uutta kirjoitusta kehiin. Unohda se katkeruus.

---

Hienoa, että UG on voimissaan.

---

"Johtuisiko tämän alan suhteellisesta vapaudesta tehdä mitä haluaa niin kauan kuin työtkin tulevat tehtyä?"

Ainakin se on ammatin yksi hienoista puolista. Myös meillä ICT väellä.

 
At 4:47 ip., Blogger Johannes Knektman said...

Lumo: "Onko sinulle itseisarvo saada paljon lukijoita? Suuret lukijamäärät, mielipidevaikuttaminen tai "siteerattuna ja luettuna" oleminen voivat toteutua paljon tehokkaammin muiden väylien ja keinojen avulla kuin blogin kautta."

Siksi juuri poistinkin blogini blogilistan listauksista ja poistin tuon sitemeterin sivuiltani, myönnän rehellisesti että lukijamäärästä oli minulle tulossa, jollei nyt itseisarvo, niin kuitenkin asia jota seurasin turhankin intensiivisesti.

En ole mitenkään immuuni niille asioille joista moitin muita, oikeastaan päin vastoin, huomaan ne seikat koska tunnistan ne itsessäni.

 

Lähetä kommentti

<< Home