Vartijavaltaa

Tuo kohuttu hakkausvideo, jossa vartija hakkaa ja potkii miestä, ei sinällään mitenkään yllättänyt minua, vaikken tunnekaan ketään jota vartijat olisivat hakanneet olen silti ollut suhteellisen varma siitä että väärinkäytöksiä, pahimmillaan väkivaltaisia väärinkäytöksiä, tapahtuu. En siksi että vartijoihin hakeutuisi sen tyyppisiä ihmisiä - vaikka siltä se minun silmiini on näyttänyt¹ -, vaan koska heidän koulutuksensa on erittäin lyhyt ja työnkuva parhaimmillaan tylsistyttävä ja huonoimmillaan inhoittava.

Mutta mikä minua ihmetyttää tässä kohussa on se ettei kukaan - en tosin ole pahemmin ehtinyt lueskella blogeja, tai muitakaan kansalaisvaikuttamisen areenoja, onko asiaan niissä tartuttu - ainakaan mediassa ole huomannut yhtä seikkaa tapahtumassa.

Uutisten mukaan tämä vartija oli 22-vuotias poika joka oli ollut alalla jo 3 vuotta. Mikä tarkoittaa että vartijointiyhtiöt palkkaavat töihin juuri ja juuri täysiäkäisiä, eikun täysi-ikäisiä, kakaroita.

Kun 19 vuotiaalle pojanklopille annetaan valta-asema - turha selittää vartijoiden todellisten oikeuksien pienuudesta, tarkoitan tässä vartijan ja hänen asiakkaidensa kokemaa valta-asemaa - ylitse toisten ihmisten, on se veren kaivamista nenästä. Niissä työolosuhteissa joissa vartijat joutuvat työskentelemään, räyhäävien juoppojen ja vittuilevien teinien keskuudessa, ennemmin tai myöhemmin vast'ikään teini-iästä päässyt vartija hermostuu, ja mikäli hänellä ei ole kunnon koulutusta - kuten uutisten perusteella vaikuttaa tilanne olevan - erilaisten tilanteiden oikeaoppiseen ja väkivallattomaan hoitamiseen, hän helposti turvautuu helppoon keinoon; väkivaltaan.

Mikäli noita vartijoita täytyy joka kulmassa olla, kuten tällä hetkellä näyttää², niin heiltä tulisi vaatia kunnollista ja kattavaa koulutusta, ja mahdollista jonkinlaista alaikärajaa jottei palkattaisi 18-19 vuotiasta kaapiksi kasvanutta vielä - luonnollisessa, sillä 18 vuotiaalla pojalla saattaa hyvinkin olla murrosiän muutokset vielä kesken, tai luonnottomassa -, testosteronihumalassa olevaa poikaa "turvaamaan" (Minusta joka puolella olevat vartijat ovat pikemminkin pelottavia kuin rauhoittavia ilmestyksiä) ihmisten oloa.

Tämä tietenkin nostaisi vartijointiyhtiöiden kustannuksia, ja pidemmän päälle saattaisivat vartijoiden onnettomat palkatkin nousta, joten aloitteen tähän muutokseen olisi tultava valtion puolelta lakien ja/tai asetusten muodossa, sillä on turha toivoa yritysten kannattavan jotain joka nostaisi niiden kustannuksia.


¹ Kohtaamani vartijat - joudun usein liikkumaan yöaikaan Helsingissä - ovat olleet erittäin uhkaavia ja omaa valta-asemaansa korostavia, muutaman olen kuullut heittelevän rasistisia kommentteja.

² Kenellekään kun ei juolahda mieleen edes etsiä toisenlaisia ratkaisuja yhteiskunnan kaikilla portailla kytevän väkivallan ja turhautuneisuuden karsimiseen. Mielummin mennään kohti U.S.A:laista linnoittatumisyhteiskuntaa, kuin ratkotaan köyhien, sairaiden, alkoholisoituneiden, työttömien, maahanmuuttajien, mielenterveysongelmaisten jne. ongelmia - tuloerot rules OK!

Putkimies vai insinööri?

Hesarin talousosan etusivu oli otsikoitu kuten tämä juttukin. Väliotsikkona on: Koulutus tuo lisää palkkaan, jos opiskelee oikeita aineita. Etlan tutkimusjohtaja Rita Asplund "Uskoo silti, että koulutus yhä kannattaa. Pitäisi vain lukea oikeita aineita. Mieluiten teknologiaa. Humanistiset aineet eivät liksaa tuo, ja se pitäisi jokaisen ilman laskelmiakin tajuta." Sinälläänhän tuo pitää paikkansa, mutta jutusta saa sen vaikutelman, että Asplundin mielestä humanistisia aloja opiskelevat ovat niin tyhmiä etteivät edes sen vertaa tajua, että valitsisivat "oikeita aineita" (Aivan kuin humanistiset aineet eivät olisi "oikeita" aineita, vaan jotain lastenleikkiä). Myöhemmin Asplund lieventää lausuntoaan: "Eihän koulutusta voi katsoa vain tuottona", artikkelista tosin saa sen käsityksen että hänen mielestään koulutusta olisikin katsottava juuri tuoton - yksittäisen henkilön ja yhteiskunnan saaman (taloudellisen) hyödyn - kannalta. Esimerkiksi tohtorin tutkinto ei hänen mielestään kannata. Samoin etsikkoaikaa ei yliopistoissa ja korkeakouluissa saa vietellä, mikä tosin on nykyisen hallituksenkin - jonka pääministeri ilmeisesti sai itse suoritettua opiskelunsa ennätysajassa, jotta hänellä on varaa arvostella pitkiä opiskeluaikoja... (Muistaakseni häneltä kului siihen aikas kauan aikaa) - kanta.

Jokaisella tulisi ilmeisesti olla selvilla jo heti lukion jälkeen mitä aikoo loppuelämänsä tehdä, ei mikään pieni taakka 18-20 vuotiaalle ihmistaimenen alulle. Minä olen nelikymppinen enkä vieläkään tiedä mitä tekisin isona, teknologiaopiskeluni ovat kesken ja olen nyt, mikäli kaikki menee putkeen, vaihtamassa pääainetta humanistiselle puolelle. Olen tosin suurimman osan elämääni ollut mukana työelämässä (Kokopäivätöissä, joskus kahdessa yht'aikaisesti), joten siitä löytyy minulle oiva tekosyy opintojeni pitkittymiselle... (Oikeasti ei, olen vain laiska)

Palatkaamme takaisin humanistisiin alojen arvostukseen. Jostain kumman syystä Suomessa on vallalla ajatus, että vain kovat luonnontieteilijät - lähinnä teknologia puolella - tekevät tulosta ja hyödyttävät yhteiskuntaa, samalla kun humanistit vain kuluttavat turhaan koulunpenkkejä ja myöhemmin tekevät tutkimusta jolla ei ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa (Joka muuten pätee vielä enemmän näihin propellihattuihin - ainakin niissä yrityksissä joissa minä olen ollut töissä - heillä kun ei ole mitään käsitystä siitä kuinka heidän hienot keksintönsä toimivat todellisessa maailmassa. Useinkaan eivät toimi). Suomessa humanistisia aloja järjestään aliarvioidaan ja jätetään huomioimatta. Mikä on sääli, mutta ehkä tämän maan on kaaduttava täysin teknologian syliin ennen kuin joku huomaa että Hei! Me tarvitaan niitä humanisteja auttamaan meitä tän kaiken teknologian hyväksikäytössä. Insinöörit kun eivät oikein osaa kuvitella miten heidän kehittelemäänsä teknologiaa voisi hyödyntää, eikä moisen miettiminen edes kuulu heille. Insinöörien kannalta monet ihmisten keksimät teknologian hyödyntämistavat ovat olleet teknologian väärinkäyttöä...

Tuli tutkimuksesta mieleeni, että ne muutamat tuttuni jotka tekevät töitä tutkimuksen parissa valittelevat sitä kuinka hankalaa Suomessa nykyisin on saada rahoitusta perustutkimukselle joka ei kiinnosta isoja yrityksiä. Rahoitusta kaadetaan sekä hallituksen, että yritysten puolelta erittäin lyhytnäköisesti johonkin sellaiseen josta saavutettava hyöty tuottaa voittoa seuraavan vuoden-parin aikana. On ymmärrettävää etteivät yritykset (Jotka ohimennen sanoen eivät enää nykyisenä optioaikana tavoittele taloudellista voittoa, vaan osakekurssin kasvua, joilla kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ja tämä on ymmärrettävää sillä yrityksiä johtavat palkkajohtajat ajattelevat vain omaa palkkapussiaan, mielummin nopea kurssinnousu nyt, kuin järkevä - johtajien palkkapussin mielestä liian hidas - kasvu, joka tuottaa pidemmän päälle suuremman hyödyn sekä yrityksen omistajille, että yhteiskunnalle, mutta ei välttämättä niille johtajille) sijoita perustutkimukseen, vaikka se olisikin pitkällä tähtäimellä yritystenkin etu. Kun taas se, että valtio ei sijoita perustutkimukseen on...kammottavan yksisilmäistä.

Itse teknokraattina tiedän - kuten muistaakseni Linus Torvaldskin sanoi -, että teknologia ei muuta mailmaa, ihmiset muuttavat maailmaa. Vaikka mediassa toitotetaan sitä kuinka internet on muuttanut maailmaa, ei se pidä paikkansa, (länsimaista) maailmaa ovat muuttaneet ne ihmiset jotka löysivät internetin ja oppivat käyttämään sitä hyödyksi ja huviksi.

Nyt kaikki teknokraatit yhdessä: Ihmiset muuttavat maailmaa, ei teknologia.

Menikö jakeluun?

Kuuden sanan sf-novelli

Pienet selkärangattomat oliot katselivat rakeista maailmaa.


PopuLAARI aloitti ja minä luin tästä Tuulin blogista

Toinenkin tuli mieleen:


Pidin käsiäni laajentuvan maailmankaikkeuden kapeilla harteilla.


(Juu ei noissa hirveästi järkeä ole, mutta järkeni toimiikin hivenen järjettömästi)

Vanhan miehen kitinää nuorison (työ)moraalista

Seuraa vanhenevan, keski-ikäisen äijänkörilään ääneen lausuttua...eikun...ööh? Mikä sana kuvaa näppäimistöltä ruudulle tulvivaa tekstitulvaa? Keksiikö kukaan hyvää termiä pikakirjoituksella kirjoitetulle ryöpylle joka on kirjoitettu blogissa julkaistavaksi kitinäksi?

Heti ensi alkuun huomautus: En ole allaolevasta asiasta tehnyt mitään M-piirisiä tutkimuksia tai edes nähnyt sellaista, ao. teksti perustuu täysin omiin henkilökohtaisiin subjektiivisiin kokemuksiini.

Sukupolveni, se ainoa ja alkuperäinen pullamössösukupolvi, kasvatettiin siihen kuuluisaan luterilaiseen työmoraaliin, ahkeraan, tunnolliseen työntekoon jossa ilman optioitakin sitouduttiin työnantajaan, jota työmoraalia vastaan nuorena kapinoitiin, mutta vanhemmiten kasvatus on monesta saanut yliotteen. Ikäisistäni tuttavistani nekin jotka elelevät työttömyyskorvauksilla tekevät työtä, mm. kaikenlaista vapaaehtoistyötä esim. järjestää virallisia ja epävirallisempia nuorisotiloja ja muita kokoontumispaikkoja, taide-, ja juhlatapahtumia jne. Ja ollessaan pätkätöissä he kokemukseni mukaan tekevät työnsä tunnollisesti ja kunnolla, suostuvatpa ylimääräiseenkin mikäli välttämätön tarve on huolimatta siitä että heillä yleensä on lapsia.

Me olemme siis perineet, tosin laimennettuna versiona - sukupolvelleni vapaa-aika, ei työ, on se numero Uuno - vanhempiemme suhtautumisen työntekoon.

Olen viime vuosina huomannut hivenen päälle parikymppisissä erään mielenkiintoisen piirteen; tullessaan (pätkä)työhön, josta he tietävät etteivät tule saamaan vakituista paikkaa, he suhtautuvat työhön pakollisena pahana ja täysin välinpitämättömästi ja tekevät vain sen mikä heidän on ehdoton pakko palkkansa eteen tehdä. Mitään ylimääräistä, oli se kuinka tärkeätä tahansa, ei suostuta/viitsitä tehdä. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä työnsä kunnolla. Ja toki he tietävät oikeutensa, sitä mikä heidän mukaansa kuuluu heille (Vaatimukset ovat yleensä vääriin, tai väärinymmärrettyihin tietoihin perustuvia) osataan kyllä vaatia, mutta velvollisuuksistaan he eivät voisi vähempää välittää. (Ohimennen sanoen, keskiverto sivari hoitaa vastuualueensa paremmin kuin palkattu gradun vääntäjä)

En oletakaan heidän sitoutuvan työnantajansa hyvinvointiin, tai antavan kaikkensa työnsä eteen - vapaa-aika on kuitenkin se tärkeämpi osa elämää. Mutta miksei työtään voi tehdä kunnolla? Miksi hutaistaan mahdollisimman nopeasti hivenen vähemmän kuin työnkuvauksen minimimäärä edellyttää? Kaiketi sitä on kiire - työajalla työkoneilla - kertomaan irc-kavereille kuinka ankeata työ on ja kuinka hirveitä pomot ovat. Tai mikä pahinta, yritetään käyttää työpaikan verkkoyhteyksiä elokuvien, pelien jne. downloadaamiseen P2P-verkoista, mikä ei työpaikallani (helposti) onnistu, mutta nuoriso tuntuu olevan kätevä yrittämään kiertää - mikä aktiivisena toimintana on laitonta - rajoituksia, ja kun jäädään kiinni ihmetellään että "Emmä vaan tienny". (Nämä asiathan kerrottiin vain tunnusta annettaessa ja se luki siinä käyttäjäsopimuksessa, jonka he joutuivat allekirjoittamaan) Ja sitten ihmetellään saatuja potkuja ja pahimmissa tapauksissa saatuja syytteitä ja kitistään verkossa kuinka kauheata työelämä on ja työnantaja ihan vaan tahallaan ilkeilee.

En väitä että kaikki, tai edes suurin osa 20-27 vuotiaista olisi tuollaisia, vaikuttaa vain siltä että iso osa heistä pyörii täysin oman napansa ympärillä välittämättä siitä että se tekemättömien töiden taakkaa kasautuu niille tunnollisille työntekijöille.

Toisaalta ei heitä oikein voi moittia moisesta asenteesta, tuolla asenteellahan yhteiskunta ja työnantajat suhtautuvat heihin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eihän heille edes anneta aikaa ja mahdollisuuksia työnsä kunnolla tekemiseen, uusi pätkätyömääräys: "Suunnittele ja tee tämä ja tämä homma valmiiksi kolmessa kuukaudessa." sisältää sisäänsä myöskin sanomattoman lauseen: "...ja kun olet sen tehnyt saat mennä.", minkä nuoret erittäin hyvin tietävät. Ja he tiedostavat hyvin myöskin sen tosiseikan että heidän seuraavan kymmenvuotiskauden taloudelliset tulevaisuudennäkymänsä ovat huonot, niinpä miksi minä, tai kukaan muukaan, kuvittelee heidän tekevän innokkasti työtä?

Nuoriso ei yleensäkään ajattele pitkällä tähtäimellä, minkä lisäksi nykynuorilla on lähitulevaisuudessaan edessään erittäin lyhyiden työpätkien ja epävarman tulevaisuuden pitkä tunneli jonka päässä ei vielä edes siinnä valoa. Minun sukupolveni oli hyvin sitoutunut työhönsä alle kolmikymppisinä, meillä kun oli asuntolainat ja vakituiset työpaikat. Olkoonkin että nykyinen hektinen elämäntahti on laittanut meidätkin työnvaihtoputkeen, mutta tilanteemme eroaa näistä prekariaatti-nuorista siinä mielessä että meillä yhä edelleen on ( HAHAA! 1.2.2007 minulla ei enää ole! Olen sen jälkeen pankin kahleista vapaa mies ja aion järjestää isot bileet sen kunniaksi, ehkä niin isot että on joko otettava lisää lainaa tai myytävä velaton asunto...) ne asunto-, ja autolainat ja kulutusluotot, minkä lisäksi olemme vielä toistaiseksi haluttua 35-44 vuotiasta hyvinkoulutettua ja motivoitunutta työvoimaa, mutta muutaman vuoden päästä muutummekin yht'äkkiä 45 vuotiaiksi eläkevanhuksiksi, ei kun sori, ikääntyväksi työvoimaksi. (Helvetti että osaa olla tyhmästi otsikoitu tuo Tuula Talvitie - Ryhäsen tutkimus: IKÄÄNTYVIEN työntekijöiden hyvinvoinnin vajeet ja taloudellinen turvattomuus hyvinvointivaltion muutoksessa, (HUOM! PDF-dokumentti) alaotsikko: Tutkimus ikääntyvistä (40 -64-v) työntekijöistä Pohjois-Savossa. Talk about ikärasismi. Vanhempani lähentelevät seitsemääkymmentä ja Isäni tekee hyvin innokkaasti työtä, samoin äitini tekee työtä - tosin vain talvisaikaan, kesät hän lekottelee eläkkeellä, joka lie ansaittu, olihan hän 48 vuotta hoiva-alalla. Enkä koe vanhempiani mitenkään ikääntyviksi, itsestäni puhumattakaan. Keskiverto nelikymppisellä kun on vielä ainakin neljännesvuosisata aktiivista työaikaa jäljellä, puhumattakaan siitä että hänellä on nelisenkymmentä vuotta aktiivista elämää jäljellä.

Epäilen tosin että sukupolveni joutuu (Itse uskon haluavanikin tehdä töitä, mikäli terveys kestää, ainakin 70 vuotiaaksi, hemmetti olen haalinut itselleni niin paljon luottamustoimia ja sivuhommia että on vähän pakkokin, mikäli meinaan saattaa ne kunnialla loppuun :-P ) tekemään töitä 70-75 vuotiaaksi, ehkä jopa hautaan asti.

Voi teitä lapsiraukkoja jotka sitten joskus kun olemme vanhuksia, joudutte meitä ja kitinäämme kestämään, me kun olemme tottuneet puhtaisiin lakanoihin ja pullamössöön, emmekä niistä luovu vanhuksinakaan...

Tissit, tosi isot tissit!

(05.11.2006 klo 22:57, lisätty pari linkkiä Chelsea Charmsin osalta)

No niin, juuri kun olen valittanut sosiaalipornosta sorrun siihen itsekin, ja ei, tässä ei varsinaisesti puhuta seksistä.

En nähnyt Nelosen dokumenttia¹ Lolo Ferrarista, joka keimailee tuossa viereisessä kuvassa, mutta kun keskiviikkona satuin näkemään hänen kuvansa lehdessä... no moinen oli järkytys, jotenkin jollain tasolla vielä ymmärrän joidenkin friikkien itselleen kasvoihin laitattamat kymmenet lävistykset, kalloon upotetut teräspiikit jne. ne on mahdollista peittää/piilottaa mutta nuo sairaankokoiset ilmapallo-tissit? (Katsokaa vaikka röntgenkuvaa hänen "rinnoistaan")

Kiinnostuin asiasta sen verran että kaivelin netistä tietoa Lolosta, hänen tarinansa oli monessakin mielessä säälittävää luettavaa, hän oli mielenterveysongelmainen ihminen jota hänen aviomiehensä sumeilematta käytti hyväkseen. Ilmeisesti hänen aviomiehensä Eric Vigne oli, jollei aivan täysin niin ainakin suurelta osalta syypää moisiin "kauneus"leikkauksiin. Mutta vaikka Eric olisi ollut kuinka hyvä puhumaan Lolon ympäri on oma osansa asiassa Lololla itsellänkin, täysi-ikäisenä ihmisenä - tosin joidenkin lähteiden mukaan hän ei ollut kuin 17-18 kesäinen Eric Vignen tavatessaan - hän olisi voinut kieltäytyä, mutta mm. Wikipedian mukaan hän ilmeisesti kärsi Body dysmorphic disorderista (Josta en aiemmin ole kuullut ja tuli mieleeni että Michael Jackson lienee yksi esimerkki siitä), joten on kyseenalaista oliko hän kykeneväinen sanomaan ei miehensä sairaisiin ehdotuksiin.

Tuo Body dysmorphic disorder kuulostaisi järkevältä selitykseltä hänen pakkomielteiseen kauneusleikkauskierteeseensä, ei kai täysjärkinen ihminen lähtisi yli kahteenkymmeneen (Luku näyttää vaihtelevan eri lähteiden mukaan 20-28:n välillä) leikkaukseen tehdäkseen itsestään...kävelevän freak shown, jota ihmiset tuijottavat kadulla ja puutarhassa. Luulisin että Lolo jopa piti noista tuijotuksista, ja mahdollisesti jopa kuvitteli että ne olivat ihailevia, eivätkä ihmetteleviä ja kauhistelevia - kuten epäilen suurimman osan olleen.

Kaikesta ulkoisen olemuksensa "parantelusta" - hän sanoi haluavansa muuttua Ultimate Barbie dollsiksi - huolimatta Lolo kärsi pahoista masennuksista ja oli muutenkin ongelmainen, ja hän ei ilmeisesti saanut mielenterveysongelmiinsa juuri mitään hoitoa. Hän ei, mitä ilmeisimmistä syistä, kyennyt nukkumaan mahallaan, tai edes selällään tukehtumisvaaran takia, ja hänellä oli muutenkin hengitysvaikeuksia - sitä ei mainita oliko hänellä niitä ennen leikkauksia vai johtuivatko hengitysvaikeudet silikonitäytetyistä rinnoista, mutta ei kai se moisella varustuksella mitenkään ihmeellistä olisi. (Kaiken tämän lisäksi hän ei mielellään lentänyt sillä hän pelkäsi rintojensa posahtavan paineen alla, mutta loppuen lopuksi se olikin hän itse joka posahti paineen alla...)

Se että monet TV-kanavat ja ohjelmat käyttivät surutta Loloa hyväkseen, ja jälkikäteen surkuttelivat Lolon kohtaloa (Ja tekivät hänestä spesiaalin joka esitettiin parhaaseen katseluaikaan), ei liene mitenkään yllättävää, mutta erityisesti minua ihmetytti Eurotrashin Jean-Paul Gaultier, josta minulla oli se kuva, että hän olisi sympaattinen kaveri.

Muuten asia olisi osaltani varmaankin jäänyt tuohon, ja olisin hetken ihmettelyn jälkeen unohtanut koko jutun, mutta etsiessäni netistä tietoja Lolosta huomasin että on olemassa suuri liuta naisia jotka asennuttavat itselleen täysin tolkuttomat implantit minkä lisäksi he suurimassa osassa tapauksista valitsevat luonnollisempien implanttien sijaan täysin luonnottomat rantapallot. Wikipediasta Lolon sivulta löytyi linkki List of big-bust models and performers ja vaikka osa heistä omaakin "normaalimmat" (Kaikki on suhteellista), isot rinnat on joukossa paljon näitä joilla on aivan sairaan kokoiset "rinnat". Onpa eräs "lääkäri" kehitellyt rintaimplantin jonka tarkoitus vaikuttaisi olevan saada rinnat kasvamaan luonnottomiin mittoihin; String breast implants. Moinen operaatio tosin on jo FDA:n kieltolistalla, mutta tuollaisia tuloksia sillä sai/saa aikaiseksi: Chelsea Charms, en mene vannomaan etteikö tuo kuva ole manipuloitu, mutta hänestä mainitaan wikipediassa (http://en.wikipedia.org/wiki/Chelsea_Charms ) mm.

"Because of the nature of her string implants, Chelsea's breasts are continually expanding (by about 25 millimeters a month). Regular visits to her surgeon in Houston to have excess fluid drained are necessary."

Ja Youtubesta löytyy hänen haastattelunsa. Lisää Chelsean videoita.

Joka tapauksessa, en ymmärrä mikä hitto ajaa ihmisen tekemään moista itselleen? Huono itsetunto? Raha? Oli syy mikä tahansa niin ei tuo kuitenkaan täysjärkisen hommaa ole, toisaalta samaa voi sanoa urheilulajeista joiden huipulle päästäkseen ja siellä pysyäkseen on dumpattava elmistönsä täyteen vaarallisia aineita.

Vielä enemmän kuin näitä naisia ihmettelen mikä ihme saa jotkut miehet - ja ilmeisesti heitä on paljon - pitämään moisista ilmapalloista? Itse en näe mitään seksikästä jalka-, tai koripallon kokoisissa implanteissa, itse asiassa en edes koe että ne olisivat rinnat, ne ovat implanttipalloja. Mutta ilmeisesti on paljon miehiä jotka pitävät juuri sen kaltaisista palloista, kun nyt selailin Big hooters-sivustoja (Olen muuten viimeisen tunnin aikana saanut pornosta tarpeekseni seuraavaksi viisivuotiskaudeksi) ja keskusteluryhmiä huomaisin että ilmeisesti on olemassa liuta miehiä jotka saavat kiksejä vain leikellyistä naisista ja mitä epäluonnollisempi sitä kiihoittavampi. Heille minulla on ehdotus:

- Jos haluatte kopeloida tekorintoja, hankkikaa tuollaiset Tissipallot itsellenne, tai oikeastaan hankkikaa tuollainen jättimäisillä rinnoilla: Real Doll, sieltähän näyttää valmiiksi löytyvän animeversio jättitisseillä: Anna Mae. Ja jos välttämättä haluatte sen implantin olevan oikean ihmisen (Käytän tässä oikea ihminen termiä sen laajemmassa merkityksessä) ihon alla asennuttakaa ne omien nännienne alle! Kuvitelkaa: Silloin teillä olisi jättimäiset elävät ja tuntevat rinnat kopeloitavana bussissa, suihkussa, autoa ajaessa, kahvipöydässä, missä kopelointitarve nyt yllättääkin 24/7/365!!! Ja joka kopeloinnin sähköistävän fiiliksen tunnette itsekin, ja voitte vaikka viritellä nänneistä radiokanavia, eix ois mahtavaa?! Pääsisitte siinä sivussa eroon siitä elävästä ja hengittävästä naisesta jonka "tunne" (Hitto ku naiset koko ajan änisee tunteista, eix o ärsyttävää?) höpinöitä joudutte kuuntelemaan, ja ylipäätään hänen nalkutuksestaan, eix ois kuulia? Jaa pillu? No sitä vartenhan noi Real Dollin hyypiöt kauppaa torsoa!

On monia muitakin "kauneus"leikkauksia joita en ymmärrä, kuten huulien turvotus tai alempien kylkiluiden poisto, ylipäätään koko plastiikkakirurgian ala olisi pitänyt jättää Rekonstruktiiviseen plastiikkakirurgiaan sen sijaan että he keskittyvät terveiden ihmisten paranteluun.

---------------------------

Ja loppuun vaimoni ei oikeastaan mitenkään asiaan liittyvä, onpahan vain hauska, kommentti:

Yhtenä iltana hän peiliin vilkaistessaan tokaisi:
"Mullahan on kauheet silmäpussit tänään, ei ihmekään että mulla on ollu niin rintava olo kokopäivän"

¹ En pidä Nelosen 4D dokumenteista.