Kuuden sanan sf-novelli
Pienet selkärangattomat oliot katselivat rakeista maailmaa.
PopuLAARI aloitti ja minä luin tästä Tuulin blogista
Toinenkin tuli mieleen:
Pidin käsiäni laajentuvan maailmankaikkeuden kapeilla harteilla.
(Juu ei noissa hirveästi järkeä ole, mutta järkeni toimiikin hivenen järjettömästi)
posted by Johannes Knektman @ 19:26
5 Comments:
Hienoja! Tuon jälkimmäisen voisi kuvitella myös vaikka jonkun valtaisan scifieepoksen loppulauseeksi.
Kiitoksia, itse asiassa minä tavallaan huijasin, tuo jälkimmäinen on viimeisiä lauseita nuornamiehenä kirjoittamastani tarinasta joka kertoi maapallon luomiskertomuksen maan luoneen demonin harteilla istuvan ihmisen näkökulmasta.
Pitääkin joskus kaivaa se laatikoiden kätköistä ja kirjoittaa puhtaaksi.
Laita se sitten blogiin, jookos.
Voihan sotkanmuna!
Hienoja totta tosiaan!
Tuuli: Jep, laitan sen tuonne Johanneksen epistula (Kaikkia tekstejä ei suositella herkkähermoisille, enkä enää muista miksi jaoin nuo kahdeksi blogiksi) kunhan saan aikaa kirjoittaa sen uusiksi (Vilkaisin vanhoista papereista sitä ja se ei sellaisenaan ole kovinkaan hyvä), idean tarinaan sain gnostilaisuudesta ja Demiurgista (Jotain hyötyä kiinnostuksestani kristinuskoa kohtaan)
Sari: Kiitoksia.
Lähetä kommentti
<< Home