Vanhan miehen kitinää nuorison (työ)moraalista

Seuraa vanhenevan, keski-ikäisen äijänkörilään ääneen lausuttua...eikun...ööh? Mikä sana kuvaa näppäimistöltä ruudulle tulvivaa tekstitulvaa? Keksiikö kukaan hyvää termiä pikakirjoituksella kirjoitetulle ryöpylle joka on kirjoitettu blogissa julkaistavaksi kitinäksi?

Heti ensi alkuun huomautus: En ole allaolevasta asiasta tehnyt mitään M-piirisiä tutkimuksia tai edes nähnyt sellaista, ao. teksti perustuu täysin omiin henkilökohtaisiin subjektiivisiin kokemuksiini.

Sukupolveni, se ainoa ja alkuperäinen pullamössösukupolvi, kasvatettiin siihen kuuluisaan luterilaiseen työmoraaliin, ahkeraan, tunnolliseen työntekoon jossa ilman optioitakin sitouduttiin työnantajaan, jota työmoraalia vastaan nuorena kapinoitiin, mutta vanhemmiten kasvatus on monesta saanut yliotteen. Ikäisistäni tuttavistani nekin jotka elelevät työttömyyskorvauksilla tekevät työtä, mm. kaikenlaista vapaaehtoistyötä esim. järjestää virallisia ja epävirallisempia nuorisotiloja ja muita kokoontumispaikkoja, taide-, ja juhlatapahtumia jne. Ja ollessaan pätkätöissä he kokemukseni mukaan tekevät työnsä tunnollisesti ja kunnolla, suostuvatpa ylimääräiseenkin mikäli välttämätön tarve on huolimatta siitä että heillä yleensä on lapsia.

Me olemme siis perineet, tosin laimennettuna versiona - sukupolvelleni vapaa-aika, ei työ, on se numero Uuno - vanhempiemme suhtautumisen työntekoon.

Olen viime vuosina huomannut hivenen päälle parikymppisissä erään mielenkiintoisen piirteen; tullessaan (pätkä)työhön, josta he tietävät etteivät tule saamaan vakituista paikkaa, he suhtautuvat työhön pakollisena pahana ja täysin välinpitämättömästi ja tekevät vain sen mikä heidän on ehdoton pakko palkkansa eteen tehdä. Mitään ylimääräistä, oli se kuinka tärkeätä tahansa, ei suostuta/viitsitä tehdä. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä työnsä kunnolla. Ja toki he tietävät oikeutensa, sitä mikä heidän mukaansa kuuluu heille (Vaatimukset ovat yleensä vääriin, tai väärinymmärrettyihin tietoihin perustuvia) osataan kyllä vaatia, mutta velvollisuuksistaan he eivät voisi vähempää välittää. (Ohimennen sanoen, keskiverto sivari hoitaa vastuualueensa paremmin kuin palkattu gradun vääntäjä)

En oletakaan heidän sitoutuvan työnantajansa hyvinvointiin, tai antavan kaikkensa työnsä eteen - vapaa-aika on kuitenkin se tärkeämpi osa elämää. Mutta miksei työtään voi tehdä kunnolla? Miksi hutaistaan mahdollisimman nopeasti hivenen vähemmän kuin työnkuvauksen minimimäärä edellyttää? Kaiketi sitä on kiire - työajalla työkoneilla - kertomaan irc-kavereille kuinka ankeata työ on ja kuinka hirveitä pomot ovat. Tai mikä pahinta, yritetään käyttää työpaikan verkkoyhteyksiä elokuvien, pelien jne. downloadaamiseen P2P-verkoista, mikä ei työpaikallani (helposti) onnistu, mutta nuoriso tuntuu olevan kätevä yrittämään kiertää - mikä aktiivisena toimintana on laitonta - rajoituksia, ja kun jäädään kiinni ihmetellään että "Emmä vaan tienny". (Nämä asiathan kerrottiin vain tunnusta annettaessa ja se luki siinä käyttäjäsopimuksessa, jonka he joutuivat allekirjoittamaan) Ja sitten ihmetellään saatuja potkuja ja pahimmissa tapauksissa saatuja syytteitä ja kitistään verkossa kuinka kauheata työelämä on ja työnantaja ihan vaan tahallaan ilkeilee.

En väitä että kaikki, tai edes suurin osa 20-27 vuotiaista olisi tuollaisia, vaikuttaa vain siltä että iso osa heistä pyörii täysin oman napansa ympärillä välittämättä siitä että se tekemättömien töiden taakkaa kasautuu niille tunnollisille työntekijöille.

Toisaalta ei heitä oikein voi moittia moisesta asenteesta, tuolla asenteellahan yhteiskunta ja työnantajat suhtautuvat heihin, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Eihän heille edes anneta aikaa ja mahdollisuuksia työnsä kunnolla tekemiseen, uusi pätkätyömääräys: "Suunnittele ja tee tämä ja tämä homma valmiiksi kolmessa kuukaudessa." sisältää sisäänsä myöskin sanomattoman lauseen: "...ja kun olet sen tehnyt saat mennä.", minkä nuoret erittäin hyvin tietävät. Ja he tiedostavat hyvin myöskin sen tosiseikan että heidän seuraavan kymmenvuotiskauden taloudelliset tulevaisuudennäkymänsä ovat huonot, niinpä miksi minä, tai kukaan muukaan, kuvittelee heidän tekevän innokkasti työtä?

Nuoriso ei yleensäkään ajattele pitkällä tähtäimellä, minkä lisäksi nykynuorilla on lähitulevaisuudessaan edessään erittäin lyhyiden työpätkien ja epävarman tulevaisuuden pitkä tunneli jonka päässä ei vielä edes siinnä valoa. Minun sukupolveni oli hyvin sitoutunut työhönsä alle kolmikymppisinä, meillä kun oli asuntolainat ja vakituiset työpaikat. Olkoonkin että nykyinen hektinen elämäntahti on laittanut meidätkin työnvaihtoputkeen, mutta tilanteemme eroaa näistä prekariaatti-nuorista siinä mielessä että meillä yhä edelleen on ( HAHAA! 1.2.2007 minulla ei enää ole! Olen sen jälkeen pankin kahleista vapaa mies ja aion järjestää isot bileet sen kunniaksi, ehkä niin isot että on joko otettava lisää lainaa tai myytävä velaton asunto...) ne asunto-, ja autolainat ja kulutusluotot, minkä lisäksi olemme vielä toistaiseksi haluttua 35-44 vuotiasta hyvinkoulutettua ja motivoitunutta työvoimaa, mutta muutaman vuoden päästä muutummekin yht'äkkiä 45 vuotiaiksi eläkevanhuksiksi, ei kun sori, ikääntyväksi työvoimaksi. (Helvetti että osaa olla tyhmästi otsikoitu tuo Tuula Talvitie - Ryhäsen tutkimus: IKÄÄNTYVIEN työntekijöiden hyvinvoinnin vajeet ja taloudellinen turvattomuus hyvinvointivaltion muutoksessa, (HUOM! PDF-dokumentti) alaotsikko: Tutkimus ikääntyvistä (40 -64-v) työntekijöistä Pohjois-Savossa. Talk about ikärasismi. Vanhempani lähentelevät seitsemääkymmentä ja Isäni tekee hyvin innokkaasti työtä, samoin äitini tekee työtä - tosin vain talvisaikaan, kesät hän lekottelee eläkkeellä, joka lie ansaittu, olihan hän 48 vuotta hoiva-alalla. Enkä koe vanhempiani mitenkään ikääntyviksi, itsestäni puhumattakaan. Keskiverto nelikymppisellä kun on vielä ainakin neljännesvuosisata aktiivista työaikaa jäljellä, puhumattakaan siitä että hänellä on nelisenkymmentä vuotta aktiivista elämää jäljellä.

Epäilen tosin että sukupolveni joutuu (Itse uskon haluavanikin tehdä töitä, mikäli terveys kestää, ainakin 70 vuotiaaksi, hemmetti olen haalinut itselleni niin paljon luottamustoimia ja sivuhommia että on vähän pakkokin, mikäli meinaan saattaa ne kunnialla loppuun :-P ) tekemään töitä 70-75 vuotiaaksi, ehkä jopa hautaan asti.

Voi teitä lapsiraukkoja jotka sitten joskus kun olemme vanhuksia, joudutte meitä ja kitinäämme kestämään, me kun olemme tottuneet puhtaisiin lakanoihin ja pullamössöön, emmekä niistä luovu vanhuksinakaan...