Kirjasto sormenpäissäni

Eilen piti käväistä ennen kotiin menoa hakemassa kirjastosta jokin käsityökirja vaimolle. Hän tekee kaikenlaista, päiväpeitteistä koruihin, koruja on opiskeluaikoinaan tehnyt ihan puoli-ammatikseen jossain rihkamakoruliikkeessä. Ja aina toipilaana ollessaan talo täyttyy hänen tekemistään käsitöistä. (No jaa, ei pitäisi valittaa kun itse täytän talon tietokoneilla. Asuntoamme täyttää aikamoinen määrä roinaa, jota aika ajoin käymme kauppaamassa kirpparilla.) Ja kun pääsin kotiin joskus illalla kysyi missä olin ollut.

Hitto!
Itsehän se lähetti minut kirjastoon, tietäen aivan hyvin, että divarit ja kirjastot ovat minulle lähes sama asia kuin katiskat kaloille, en meinaa ulos päästä, en sitten millään. Ja kun pääsen on minulla mukana iso kasa kirjoja. Kirjakaupoista en pidä, liikaa uuden musteen hajua. Kirjan täytyy tuoksua, ei väliä mille, mutta jollekin muulle kuin tuoreelle. Ainoastaan ruoan, sukkien ja kalsareiden kuuluu olla tuoreita, kaiken muun hankin käytettynä. Pidän ajatuksesta, että tavaroillani on ollut historia ennen minua. Sitä paitsi siinä säästää rahaa.

Kirjastoissa käytän, silloin kun en etsi jotain tiettyä, sormenpäätekniikkaa:

Kun haluan löytää uusia tuttavuuksia joita en muuten ottaisi, kuljetan, katsomatta kirjoja, sormenpäitäni tai kämmentäni pitkin kirjojen selkämystä ja otan sen joka tuntuu hyvältä. Useimmiten kirja on vanha, jostain syystä vanhat kirjat viehättävät sormiani, ikävä vain ettei niitä juuri kirjastoissa ole ja divareista yleensä etsin jotain tiettyä kirjaa. Tällä kertaa eteeni tuli Jätä miehet rauhaan, Harmaat sielut, Sinistä ja punaista : runoja ja Chaplin : elämä ja elokuvat. Joista Chapen kirjan olen jo kerran lukenut, mutta ei uusintanäytökset pahitteeksi ole.

Sen lisäksi lainasin Homoerotiikka Raamatun maailmassa, The lure of the limerick : an uninhibited history ja keräsin nipun Judge Dreddiä ja Kolmea etsivää, joita luin poikasena paljonkin, josko vielä tuntuisivat hyvältä?

Kotona vaimo ryöväsi Chapen kirjan, joten minä luin yöpalaksi Bernard & Schlafferin Jätä miehet rauhaan kirjaa. Joka oli yllättävän mielenkiintoinen, mutta Birdy on jo käsitellyt sitä joten minä en viitsi.

Jaa intohimosta vielä, teinipoikamme käski eilen illalla meitä kasvamaan aikuisiksi.
Minä käskin häntä pitämään huolen omasta puberteetistaan, mitenkäs päin tämän kasvatusjutskahommelin oikein pitikään mennä...