Terveyskeskuslääkäreiden pätevyydestä

Tämä bloggeri ei suostu tottelemaan minua, olen yrittänyt julkaista ao. kirjoituksen muutamaan kertaan, eikä se näy palvelimella. Josko nyt onnistaisi?

Väsyttää, mieli palaa menneisiin, kun olin pieni äitini ymmärsi minua liian hyvin, itse en koskaan ole ymmärtänyt itseäni (Ken tunnistaa kuka tuon, muistinvaraisesti lainatun, pätkän on kirjoittanut? Mikäli muistan oikein niin sama kaveri piti valaiden katsomista pahana hairahduksena aikuiselta ihmiseltä. Vihjeenä sanottakoon, että konjakki korvasi hänet.) olen nyt valvonut 38 tuntia putkeen, eräs asiakas kun oli *nix-palvelimellaan kokeillut roottina muuttaa hakemiston oikeuksia ja lyönyt yhden välilyönnin / jälkeen ja rekursiivinen omistajuuksien muutos aiheutti hivenen ongelmia... Joten joudun varmaankin editoimaan tätä artikkelia kunhan tulen järkiini.

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, niin ilmeisesti lääkäritkään eivät ole immuuneja ajatuskuviolle joka kulkee seuraavasti: Ihmisellä on mielenterveysongelmia -> Hulluhan se on -> ei sillä todellisia ongelmia ole, se vain kuvittelee. Mutta kun tämän ajatuskuvion kohtaa nilkan, joka on turvoksissa ja mustunut, kohdalla vieläpä kahden lääkärin lausumana, alkaa epäillä lääkärinkoulutuksen tasoa. Hakeutuuko lääkärikoulutukseen totaalisia idiootteja? Muutenkin minulla on kunnallisesta terveydenhoidosta vain huonoa sanottavaa.

Esim. aikoinaan lapseni kärsivät hengitysvaikeuksista ja menivät kasvoiltaan harmahtaviksi, jolloinka vein heidät läheiseen sairaalaan ja siellä oltiin sitä mieltä ettei mitään hätää ole, minä vain tuoreena isänä (Vanhimmainen oli tuolloin 5 vuotias ja nuoremmat 1, ja 2 vuotiaita.) huolehdin liikaa. Lopulta sain vaadittua lähetteen Auroraan, jossa heiltä löydettiin hengenvaarallinen virusinfektio ja he olivat siellä kaksi kuukautta.

Jostain kumman syystä olen sen jäljiltä maksanut vakuutuksia jotta lapset pääsevät yksityislääkärille...

Olisi ehkä aika tehdä lääkäreiksi hakeutuville jonkinlaiset psykologiset testit - jotka tehdään IT-alalla työskenteleville - hakijan soveltuvuudesta lääkäriksi. En tiedä tehdäänkö moisia testeja, mutta mikäli tehdään niin niitä pitäisi vielä hioa. Tai voihan tietenkin olla, että tarkoituksena onkin saada alalle empatiakyvyttömiä fakki-idiootteja.

Olenkin tullut siihen tulokseen, että terveyskeskuslääkäreitä ei kiinnosta parantaa ihmistä jollei tämä kykene itse tekemään diagnoosia - mielellään hoitosuunnitelmaakin - ja anna kunniaa hoidosta lääkärille. On epäilemättä totta, että heillä on kiire, mutta edes hivenen voisi potilaita tutkia ennen diagnoosia, jos ei muuten, niin edes vaikuttaakseen pätevältä.

Toivottavasti asia korjaantuu kunhan saamme lisää Tarton yliopistossa koulutuksensa saaneita lääkäreitä, ehkä siellä opetuksen taso on jonkin verran parempi. Parhaassa tapauksessa Tartossa opetetaan ottamaan huomioon se mahdollisuus, että potilaan sisältä löytyy ihminen.

Muuten, jostain kumman syystä suomalaiset pitävät muissa maissa koulutuksensa saaneita jotenkin huonompina, aivan kuin täällä Suomessa kaikki (yliopisto)koulutus olisi maailman ehdotonta huippua ja muut tulevat kaukana jäljessä. Itse muilla mailla kaukaisilla ja suomessa opiskelleena voin sanoa ettei näin ole ainakaan luonnontieteitten alalla. (Jaa niin, minä en ole saanut mitään koulutusta vietyä magistraatikon, tai edes BSc:n papereihin asti, joten olen periaatteessa kouluttamaton ylioppilas. Nytkin viehätyin alani sijasta kirjallisuudesta ja englantilaisesta filologiasta, joten valmistuminen siirtynee yhä kauemmaksi...)