Huomioitani (Kristin)uskonnosta

Olen viime aikoina ollut kiinnostunut asiasta joka ei millään lailla kosketa minua, nimittäin (ev.lut) kirkon suhtautumisesta homoihin. Tämä juontaa juureensa siihen, että satuin törmäämään Finnqueer sivustoon.

Ja tästä kiinnostuksesta sukeutui sukellus omiin usko-, ja kristinusko käsityksiini, alla ensivaikutelmia uskonnosta, kirkosta ja suvaitsevaisuudesta. Kunhan ehdin lueskelen muutaman kirjan, tutustun raamattuun ja kristinuskoon ja jos aikaa jää Islamiin ja koraaniinkin (Jonka sain lahjaksi Islaminuskoiselta ystävälätni.)

Mutta ensi alkuun: Minä olen kaiketi lähinnä agnostikko. Taustastani sen verran, että isäni on uskonnoton ja äitini uskovainen. Kävin lapsena pyhäkoulua, ja rippikoulun. Vastapainoksi väittelin isäni kanssa uskosta ja ateisimista ja hän myöhemmin opasti minut filosofian pariin (Jonka parissa en ole oikein viihtynyt, liikaa ehkiä. ). Joten tätä lukiessaan kannattaa ottaa huomioon, että tietämykseni kristinuskosta, ja uskoista ylipäätään pohjautuu pyhä-, rippi-, kansa-, ja peruskoulussa ja lukiossa opittuihin asioihin. Mielenkiintoista kyllä, minäkin satuin valitsemaan puolisokseni uskovaisen ihmisen, kuten teki isänikin. (Ja tyttäreni ovat valinneet poikaystävikseen samankaltaisia renttuja kuin itse olen, tosin minua älykkäämpia, luojan kiitos! ;)

Kristinuskon (Ja sama pätee myöskin moniin muihinkin uskontoihin, käsittääkseni ainakin islamiiin.) perusongelma on siinä, että kuka tahansa joka osaa lukaista raamatun voi tehdä sen sanasta oman tulkintansa ja julistaa, että tämä tulkinta on oikea, jollet usko minun tulkintaani joudut helvettiin. Ja jos tuo tulkitsija on tarpeeksi karismaattinen saa hän kasattua ympärilleen joukon häntä seuraavia ihmisiä ja TADAA! Uskonlahko on syntynyt! Tälläisistä lahkoista yhtenä pohjoismaista alkuperää olevana esimerkkinä on Lestadiolaisuus, jonka perustaja Lars Levi Laestadius synnytti omasta päästään, tosin tukeutuen jo aiemmin olemassa oleviin lahkoihin. Ääriesimerkkinä mainittakoon David Koresh, joka seuraajineen erosi Seitsemännen päivän Adventisteista ( Seventh-day Adventist Churchista.) omaksi lahkokseen, Daavidin oksan (Branch Davidians) ja johti sen tuhoon.

Totta kyllä nämä, varsinkin jälkimmäinen, ovat ääriesimerkkejä uskonlahkoista ja näillä ei ole oman pienen (Lestadiolaiset tosin eivät ole kovinkaan pieni lahko, he toimivat useassa maassa ja seuraajia on paljon, mutta toisaalta käsittääkseni lestadiolaisuus itsessään on jakautunut moniin ryhmittymiin.) yhteisönsä ulkopuolella merkittävää vaikutusta.

Kuten jo mainitsin, sama pätee lähes kaikkiin uskontoihin - itse asiassa sama pätee suurimpaan osaan poliittisista ideologioistakin - viime vuosina olemme saaneet huomata kuinka Islamin sisälle on syntynyt näitä "koraanin tulkitsijoita" jotka käytännössä haluavat levittää - suhteellisen menestyksekkäästi, eikä vähiten Yhdysvaltojen avittamana - omaa fundamentalistista tulkintaansa islamista ja terroria. Tuli tässä yhteydessä mieleeni pohdiskeluni vuodelta 1996, jossa kirjoitin: "Mielestäni Islamia arvotettaessa on otettava huomioon se, että islamilaiset maat käsittääkseni ovat nyt samassa vaiheessa missä kristityt maat olivat ns. valistuksen ajan koittaessa 1700 -luvulla. Ja Islam, uskona ja hallintojärjestelmänä, on nähdäkseni kehittynyt liberaalimpaan suuntaan nopeammin kuin kristinusko, mihin yhtenä suurena vaikuttajana lienee länsimaisen elintavan leviäminen Lähi-idän maihin. Tulemme elinaikanamme näkemään kuinka islamistit yrittävät saada kontrollin koko islaminuskoisesta maailmasta samaan tapaan kuin Iranissa Ajatolla Khomeini seurajineen alisti kansan Islamilaisen sharian alle." En tosin arvannut, että tuolloinen ajatukseni ei ollut sen enempää uusi, kuin tulevaisuuttakaan. Ääri-Islamistit kouristelevat henkitoreissaan ja uskoisin, että terroriteot tuosta vielä laajenevat ennen kuin Islamin uskon maltillisempi siipi vie lopulta voiton. Ainakin haluan toivoa maltillisen Islamin voittoa.

Mitä minä olen pintapuolisesti tutustunut kristinuskoon, niin ilmeisesti sen määrittelevä termi on Suvaitsemattomuus. Tai ainakin tämän kuvan saa kirkolliskokouksen kannanotoista, ja vielä enemmän yksittäisten uskovaisten puheista, en nyt puhu minkään äärilahkon jäsenistä vaan tutuista ja puolitutuista ev.lut ja ortodoksi kirkon "rivi-uskovaisista", jotka toki aina muistavat mainita olevansa "elävässä uskossa", aivan kuin "elävän uskon" automaattisesti kuuluisi kertoa minulle heidän uskonsa olevan jotain hienoa, mahtavaa ja parempaa kuin "tavallinen" usko. (Minulle se kertoo, että he uskovat olevansa ainoita jotka tietävät kuka Jumala on ja mitä hän h(m)eiltä haluaa. Mikä on pirun pöyhkeilevää. )

Pääosin toisten ihmisten erilaisuutta eivät uskovaiset tunnu sietävän. En tiedä mistä moinen johtuu, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että uskovaiset, oli uskon nimi mikä tahansa, uskovat, että heillä on ainoa oikea tieto Jumalasta. Muut ovat väärässä. Suvaitse siinä sitten muiden uskontoja, tai pakanoita. Hyvä että ovat kristinuskon sisäisten suurimpien ryhmittymien (Ev. Lut, Ortodoksi, Roomalais-, ja Kreikkalaiskatoliset.) ekumenian toimimaan edes pintapuolisesti. Kuinka sitten saada todellinen, vuorovaikutteinen yhteys muihin uskontoihin, puhumattakaan niiden edustajiin yksilötasolla?

Tai meihin pakanoihin, tai auta armias: Ihmisiin joista Paavali (Aikoinaan lukiessani raamattua sain hänestä mieleeni kuvan, jossa iso parrakas mies saarnaa kovaäänisesti komealla baritonilla ja aina välillä lyö nyrkin pöytään ja tokaisee: Ja asia on kuten minä SANON! ) kirjoitti: (Room. 1:27) "ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan." Ja: (Room. 1:32) "Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin."
Tuo ei kuulosta suvaitsevalta tekstiltä (Kuten ei juuri mikään raamatussa.), jos sen siis ottaa sanatarkasti. Kas kun eivät uskovaiset ole kaduilla tappamassa homoja, jos moisen tekstin uskoo tulevan Jumalalta. Homojen onneksi on olemassa viides käsky...

Muuten, mieleeni juolahti vielä eräs huomio kristinuskosta:

Ei kristinusko perustu pelkästään Uuteen Testamenttiin.

Monet uskovat vetovat kun minä, "vastapuolen edustaja", kuten he kokevat, otan esille Vanhan Testamentin, siihen, että heidän uskonsa perustuu Uuteen Testamenttiin, aivan kuin Uusi Testamentti olisi täysin erillinen opus irrallaan ajasta, paikasta [Kuin Billy Pilgrim...] ja Vanhasta Testamentista.

Mikäli olen käsittänyt oikein Uuden Testamentin kirjoittajat tukeutuivat Vanhaan testamenttiin ja käsittääkseni raamatun tulkinnassa tehdään näin yhä edelleen? (Pitäisi varmaan joskus tutustua tarkemmin raamattuun ja ehkä eksegetiikkaankin, se tosin olisi jo hivenen liian hankalaa ja aikaa viepää, jotta voisi esittää parempaa raamattukritiikkiä.) Joten kyllä se Vanha testamentti käskyineen, ja epämiellyttävinekin osineen kuuluu olennaisena osana kristinuskoon, tätä eivät varmaan uskovaisetkaan kiellä?

Pöh, nyt on lopetettava tältä erää, aamulla minun pitää olla töissä jo seitsemältä, jatkan höpinääni, kunhan saan kehitettyä [LUE: keksittyä] lisää perusteluita mielipiteilleni. Toimin siis kuten Michael Moore, poimin faktoista ne jotka sopivat mielipiteeseeni...