Kaikki työttömyys on irvokasta!

Luin sattumoisin Imagen jossa oli Susanna Alakosken haastattelu ja mielenkiintoni kohdistui tuohon luokkaretki (klassresa) käsitteeseen, se kiinnosti minua jopa siinä määrin että tilasin kyseisen kirjan, ja mikäli saan sen luettua kirjoitan sitten mitä mieltä olen tuosta palkitusta kirjasta.

Suomessakaan ei juuri puhuta syrjäytyneistä, mitä nyt joskus vaalipuheissa joku poliitikko saattaa mainita syrjäytyneet ja ehkä joku Steen1 tekee lyriikoita betonislummien elämästä.

Suurimmaksi osaksi syrjäytyneet, siis alaluokka, jota termiä eivät useimmat uskalla käyttää, sillä Suomihan on tasa-arvoinen maa (hah!), huomioidaan puheissa Kataisen tyyliin: "Kaikki työ on arvokasta". Ja monet jatkavat tuosta seuraavaan vaiheeseen, eli lyödyn lyömiseen, lievimmässä versiossa puhutaan siitä että "työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan, koska tuloloukut estävät työn ottamisen" -- aivan kuin ne työttömyyspäivärahat ja sosiaalituet olisivat niin suuria että niillä vietetään kulutusjuhlaa ja matkustellaan etelänmaissa työtävieroksumassa.

Ja rajuimmillaan ehdotetaan että työttömyyspäivärahan vastineeksi olisi työttömien siivoiltava teiden varsia ja tehtävä muutenkin vastaavia paskaduuneja, ja samat ihmiset samaan hengenvetoon selittävät että kyllä töitä löytyy jos niitä haluaa tehdä, tajuamatta että juurihan he ovat viemässä työpaikkoja haluamalla teettää työttömillä ilmaista työtä, oli se "vastiketyö" sitten mitä tahansa. Epäilemättä mikäli kehtaisivat ehdottaisivat jotkut poliitikot sosiaalitukien poistamista kokonaan.

Huolimatta alaluokan tilanteen salailusta ovat meilläkin yhä edelleen köyhät, sairaat - oli sairaus sitten psyykkistä, tai fyysistä - ja moniongelmaiset keskuudessamme.

Mutta koska ilmeisesti kukaan ei halua mitään tehdä syrjäytyneiden auttamiseksi, suljemme me keskiluokkaiset asian pois mielestä; poissa näkyvistä, poissa mielestä.

Vaalipuheissa ja kahvipöytäkeskusteluissa ihmiset ovat valmiita tekemään jotain asian hyväksi, mutta kukaan ei ilmeisesti halua verojen muodossa maksaa siitä että syrjäytyneitä autetaan, ajatus kuuluu "Minunko verorahojani sosiaalipummeille? Ei helvetissä!".

Eihän kukaan halua alaluokkaa edes lähelleen, sen enempää asumaan, kuin vierustoverikseen spårassa, alaluokkaisissa (Vai pitäisikö sanoa laatuvammaisissa? Mistä tulikin mieleeni, että "hauska" termi tuolle ihmislaatuluokasta toiseen matkustamiselle voisi olla laatureissu :) ihmisissä on haisevia räyhääviä juoppoja ja narkkareita... Niin kuin onkin, ja on myöskin mielenterveysongelmaisia jotka eivät ole päässeet yhteiskuntamme tarjoamaan "ilmaiseen"¹ hoitoon sosiaali-, ja terveydenhoidon leikkausten takia. Mutta suurin osa heistä on köyhiä, mutta ahkeria ihmisiä joita sosiaalipummi leima loukkaa.

Sosiaalituista on aina helppo leikata, sillä poliitikot tietävät etteivät köyhät äänestä läheskään yhtä usein kuin keski-, ja yläluokka, minkä lisäksi he hyvin tiedostavat sen sanomattoman tosiseikan ettei keski-, ja yläluokkaa todellisuudessa tippaakaan kiinnosta missä jamassa köyhät ovat, kunhan vain pysyvät poissa silmistä.

Niinpä poliitikkoja ei lyhytnäköisyydessään 90-luvun lamassakaan kiinnostanut mitä tapahtuu 15 vuoden päästä. Ja nyt, kun niiden leikkausten tulokset ovat nähtävissä lasten, nuorten ja muutenkin heikossa asemassa olevien kasvaneina ongelmina, keksitäänkin että jotain täytyis tehdä. Tai ainakin näytellä tekevänsä, nykyiset poliitikot haastoivat kansan vaaliuurnille haastelemalla mukavista korotuksista lähes kaikkiin tukiin, tietäen ettei niihin tukiin tarvitse tehdä kuin minimaalisia muutaman euron korotuksia, jotka ovat lähinnä köyhiä ja sairaita loukkaavia.

Itse olen valmis maksamaan muutamankin prosentin verran enemmän veroa mikäli rahat kohdistetaan yhteiskuntamme heikko-osaisimmille. Osittain itsekkäistä syistä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja huomenna saatan jälleen olla rahaton ja työtön.

Kuinka moni, sanotaanpa vaikka toisen sukupolven työtön, sisäistää sen, että ponnistelemalla heidänkin elämänsä voisi olla toisella tolalla? Tämä saattaa tuntua loukkaukselta, mutta olen elämäni varrella tutustunut niin moniin hyvin köyhiin ihmisiin tietääkseni etteivät he kokemukseni mukaan täysin sisäistä sitä, että heillä on mahdollisuus nousta yhteiskunnan portailla ylöspäin, apatialla kun on tapana viedä koko ihminen sieluineen päivineen. He tyytyvät tilanteeseensa, koska eivät parempaakaan jaksa kuvitella, paitsi lauantai-iltaisin katsellessaan pyöriviä ja pomppivia numeroituja palloja.

Alaluokan yhteiskunnan rattailla nousumahdollisuuksia hehkuttaville keskiluokkaisille voisikin esittää kysymyksen: Kuinka moni keskiluokkainen nousee erittäin varakkaisiin? Hyppäys alaluokasta keskiluokkaan kun vaatii loppuen lopuksi enemmän.

Taloudenhoidosta

Rahasta tulikin mieleeni, etten tiedä kuinka moni ihminen edes tajuaa esim. alkaa sovitella velkojaan ajoissa. Kuinka voisivatkaan mikäli vanhempien taholta ei moiselle ole tullut minkäänlaista opetusta?

Kuinka voi olettaa nuoren aikuisen osaavan hoitaa asioitaan mikäli lapsuuden kodissa keittiönpöydällä oli Hesarin sijasta pino avaamattomia perintätoimistojen kirjeitä?

Peruskoulussa olisi jo hyvin aikaisessa vaiheessa opetettava lapsille ihan normaalia elämänhallintaa ja viimeistään yläasteella olisi opeteltava lainanottoa eri korkovaihtoehtoineen janiiden vaikutuksesta lainanmaksukykyyn.

Ylipäätään jo peruskoulussa olisi opetettava laskujen maksua ja sitä kuinka hätätilassa voi tarttua puhelimeen neuvotellakseen lainoille ja laskuille lisäaikaa, jota yritykset yllättävän usein antavat ja jopa itse ehdottavat helpompaa maksuaikataulua.

Olen huomannut että yllättävän monilla ihmisillä, varakkuustasosta riippumatta, ei ole mitään käsitystä siitä mitä luottotietojen menettäminen tai velan joutuminen perintään, jolloin alkuperäinen velka nousee nopeassa tahdissa helpostikin jopa kaksinkertaiseksi, tarkoittaa. (Minulla ikävä kyllä on)

Lapsilleni on koulun taholta jotain sinällään hyödyllisiä yleissivistykseen kuuluvia asioita yhteiskunnasta ja sen toiminnasta opetettu, mutta mitään oman tulevan itsenäisen elämänsä kannalta hyödyllistä ei heille ole opetettu, näiden asioiden hoitamisen opettaminen on jäänyt vanhempien kontolle, mutta entä kun vanhempi ei siihen kykene?

Olisiko tuon järjestäminen niin kovin kallista? Tunti pari viikossa ja mielellään oppilaat vuorollaan näyttelevät eri tilanteet, silloin siitä saattaisi jäädä päähän jotain sellaista jota käyttää kun jossain vaiheessa elämää moinen tilanne tulee vastaan, ja kaikille, kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta, laskujenjärjestely tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Geenimuuntelusta

Mainitsin edellisessä jutussani Maan ystävien ohessa geenimuuntelun sitä puolustaen. Katsoin äsken MTV3:sen Possuparat dokkarin koskien geenimuuntelua ja mikäli puoletkaan dokumentin esittämistä asioista ovat tosia, niin paska osuu ihailijaan (Minuun). Yhtiöt kuten Monsanto ovat ahneudellaan ja piittamattomuudellaan tuhoamassa periaatteessa hyvän idean - kasvien jalostuksen biotekniikan avulla - ja ovat tekemässä siitä pelkästään rahastusautomaatin miettimättä tekojensa seurauksia.

Tässäkin tarinassa yhtenä pahiksena esiintyi patentointi, ja vaikuttaa siltä että patentointi alkaa olla vain säälimätön rahastuskeino joka estää kehitystä sen edistämisen sijaan. (Ostin muuten Maan ystävien kustantaman Voiko tietoa omistaa? Patentit kehitysmaiden uhkana kirjan ja minulla on muutama muukin patentointia ja tekijänoikeuksia koskeva kirja kesken, yritän tutustua näihin kahteen peikkoon hivenen perusteellisemmin)

Ahneus, tuo aikamme syöpä...

¹ Ilmaista? Kysykää keneltä tahansa köyhältä jolla ei aina ole varaa ruokaankaan onko 22:den euron portsarimaksu ilmaista?

Ruuhkamaksuista

Lueskellessani eri ehdokkaiden sivustoja löysin Anni Sinnemäen, jonka sanoituksista pidän, sivustolta tekstin ja videon ruuhkamaksuista, tosin olin kyllä tietoinen hänen ruuhkamaksujen kannatuksestaan jo aiemminkin, näenhän päivittäin hänen ruuhkamaksu banderollinsa ajaessani töistä kotiin.

Minä vastustan ruuhkamaksuja, monestakin syystä, mutta päällimäisimmät syytä ovat terveyteni, ajankäyttö ja laiskuus. Sitä paitsi aamu-unisena olen liikenteessä (Siis nukun mielelläni mahdollisimman myöhään, en ajele liikenteessä aamu-unisena) noiden ruuhka-aikojen ulkopuolella, klo 09:00-10:00 ja 18:00-24:00.

Koska asun kaukana kaupoista ja palveluista on meillä käytännössä pakko olla auto, ja koska autoilukustannukseni työpaikalle ovat n. 90-100€/kk (Laskin käyttämällä Autoliiton sivuilta löytyvää taulukkoa (PDF) poistaen vakuutus-, säilytys-, ja pysäköinti-, ajoneuvovero-, ja ylläpito-kustannukset, jotka olisivat olemassa vaikken autolla töihin menisikään) ja seutulippu maksaisi 81,60€/30 vrk...

Ajankäyttöni kannalta olisi typerää kulkea julkisilla liikennöintivälineillä, asun tunnin bussimatkan päässä päiväkerh..(päivä)työpaikastani. Tunti ei tietenkään ole mitenkään suunnattoman pitkä matka-aika, mutta kun ottaa huomioon sen että teen 10-14 tuntisia työpäiviä 5-7 päivää viikossa, niin mikäli hukkaisin kaksi tuntia vuorokaudesta työmatkoihin (Puhumattakaan siitä että joudun viikon mittaan liikkumaan Sipoon, Vantaan, Espoon, Helsingin, Keravan, Tuusulan ja Järvenpään kaupungeissa kuljettaen mukanani 20-100 kiloa kaapelia-, työkaluja ja mittalaitteita), kuluttaisin yhteensä viikostani 12 tuntia pelkkiin työmatkoihin. Ja ei, minä en kykene tekemään töitä julkisissa liikennöintivälineissä, suurimmaksi osaksi siksi, että työvälineeni - läppäri - ja minä emme yksinkertaisesti mahdu yht'aikaisesti bussien, minun näkökulmastani katsoen, kääpiöille mitoitettuihin penkkeihin.

Ja nyt terveyteeni liittyvään syyhyn: selässäni on vanha urheiluvamma (Kaaduin mäkeä hypätessäni vähemmän mäkikotkamaisesti ja vietin seuraavan kuukauden sairaalassa ja nelisen kuukautta pyörätuolissa), selkäni murtui minkä seurauksena selkäni muutenkin on suurimman osan elämääni ollut jatkuvasti kipeä, ja kun niitä perkeleen bussien penkkejä ei ole mitoitettu kokoiselleni ihmiselle niin jo pelkästään hartiani vievät puolitoista penkkiä (Olen samaa kokoluokkaa Tony Halmeen kanssa) niiden metallipenkkien yläosa hakkaa lapaluitani ja samalla juuri tuota vahingoittunutta osaa selästäni, niin tunnin matkan jälkeen olenkin pahimmassa tapauksessa selänoikaisun, eli tunnin-parin lattialla makaamisen, tarpeessa. Ja koska vasen polveni myöskin on niin huonossa kunnossa etten voi pitää sitä kuin lyhyitä hetkiä taivutettuna ilman että se menee lukkoon on minun pidettävä jalkani kanssamatkustajan reviirillä. Olen epäilemättä kanssamatkustajien kannalta mahdollisimman huono matkustaja, haisen tupakalta ja ryövään sivuttaissuunassa puolentoista ihmisen paikan ja tungen jalkani joko käytävälle tai edessä istuvan polvien väliin ja puheliaana ihmisenä yritän viritellä keskustelua kanssamatkustajieni kanssa, mikä ilmeistä päätellen on jonkinlainen rikos.

Laiska ja mukavuudenhaluinenkin olen, miksi minun tulisi odotella bussia talvipakkasessa 10-15 minuuttia (Täältä landelta stadiin kulkee bussi kerran tunnissa, joten on paree olla ajoissa pysäkillä), ja körötellä kivuliaasti tunti kuluttaen siis yhteensä 1h 15 min työmatkaan, kun autolla sama matka taittuu mukavasti varttitunnissa-20 minuutissa?

Helvetti, sen verta periaatteellisen mukavuudenhaluinen mies olen, että otan vastaan lääkärini minulle aikoinaan ehdottaman työkyvyttömyyseläkkeen (Terveydentilani ei ole ainakaan parantunut viimeisen kahdeksan vuoden aikana) mikäli minun pitää jotain helvetin ruuhkamaksuja maksaa, siinähän maksatte eläkkeeni, tosin niin maksaisin minäkin sillä tekisin eläkkeellä kuitenkin töitä jollei muuta niin isäni firmassa, ei minusta ole kotona makoilemaan.

Selailin webbiä ruuhkamaksujen tiimoilta ja törmäsin mm. Maan ystäviin, joiden sivuilta löytyi linkki liikennekampanjaan, jossa sanotaan:

"Vuosien 1960 - 1995 välillä Suomessa henkilöautoliikenne kymmenkertaistui ja koko liikenne lähes seitsenkertaistui ajokilometreinä mitattuna."

No shit Einstein? Kas kun ei "miljoonakertaistui 1907 -2007 välillä". Mihin tahansa saadaan vaikuttavia lukuja kun otetaan lähes viidenkymmenen vuoden mittainen tarkasteluaika, vastahan me tässä maassa pääsimme eroon nälänhätä-köyhyydestä.

No, todennäköisimmin tuossa ei ole kyse tietämättömyydestä vaan tarkoitushakuisuudesta, vaikkakin olen usein huomannut että viherpiipertäjillä¹ ei matematiikka ole niitä parhaiten hallussa olevia aineita, tilastotieteestä puhumattakaan.

Totta kai liikenne on kymmenkertaistunut, vielä 1960 luvulla ei suurimmalla osalla väestöstä oikeastaan ollut varaa autoon. Elintasomme on moninkertaistunut, haluavatko nämä kampanjan vetäjät meidän palaavan kehityksessä taaksepäin jotta ekologinen jalanjälkemme olisi pienempi? (Ohimennen sanoen, minun ekologinen jalanjälkeni auton käytöstä huolimatta taisi olla 2,2 maapalloa kun taas julkisia käyttävillä kavereillani se oli 2,6-3,0. Ikävä ettei tuo ekotallaaja peli ole enää käytettävissä.)

Anteeksi tyhmyyteni, tietenkin haluavat, pahat yritykset on tapettava ja globalisaatio ja autot on helvetistä, ja mulle pitää maksaa perusturvaa et mä ehin kampanjoida, jotta mä saan vallan siihen mitä ihmiset saa tehä, ku ihmiset on niiku väärässä, ja mä ku oon oikees ni ne on pakotettava mun puolelle, helvetti ettexte tajuu et mun kuuluis päättää näist asioist, hei!?!

En edes jaksa puuttua muihin tuon sivuston perusteluihin, ruuhkamaksut koskisivat käsittääkseni vain isoja kaupunkeja ja esitetyt syyt (mm. "Kasvavan tieliikenteen tarpeisiin rakennettavien uusien teiden alle jää vanhoja kulttuurimaisemia." ja "Tiet pirstovat luontokokonaisuuksia ja katkaisevat eläinten kulkureittejä.") eivät oikein päde ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla.

Sen sijaan että rangaistaan ihmistä luontaisesta mukavuudenhalusta (Ilman laiskoja ihmisiä ei olisi syntynyt elämää helpottavia keskintöjäkään) olisi käytettävä hyväksi nykyistä teknologiaa, esim. minä kykenisin tekemään etätyönä ainakin 70-80% työstäni (Palvelinten-, ja verkon ylläpito, itse asiassa teen jo nyt lähes kaiken etänä työhuoneestani, hyvin harvoin minulla on mitään asiaa konesaliin) mutta idioottimaiset etätyösäännöt estävät sen. Uskoisin että ihmiset jotka eniten henkilöautoa työmatkallaan käyttävät voisivat laillani tehdä suuren osan työstään etänä kotonta mikäli heille annettaisiin siihen mahdollisuus.

Sivumennen sanoen, Maan ystävät muuten eivät näytä tippaakaan välittävän, itse asiassa ovat ylpeitä, siitä että heidän toimiensa johdosta tulevaisuudessa ilmeisesti kuolee ihmisiä joissain afrikan maissa, sillä he ovat onnistuneet saamaan näiden johtajat kieltäytymän geenimanipuloidusta ruoasta, joka käsittääkseni olisi tuottanut paremman sadon. Ihmishengistä viis, kunhan geenimanipuloidun ruoan aiheuttama erittäin teoreettinen uhka vain ei pääse saastuttamaan nälkäänkuolevia ihmisiä...

Vaaliasiaa:

Näyttää siltä että äänestän kommunistivastaisuudestani (Oikeastaan inhoan 70-luvun kommunisteja, en ideologiaa sinällään, lienen poliittisesti vasemmistolainen) huolimatta Vasemmistoliittolaista, Tuulin sanoin Vanhaa viisasta miestä, sillä vaikka olenkin monesta asiasta hänen - siis Claes Anderssonin, ei Tuulin - kanssaan eri mieltä on hän minulle tärkeimmissä asioissa kuten terveydenhoidossa, eriarvoistumisen kehityksen pysäyttämisessä ja kulttuuriasioissa, varsinkin tuossa mielenterveydenhoitoon - sattuneista syistä se on minulle tärkeä asia - liittyvissä asioissa kannallani. Minkä lisäksi hän todennäköisesti pääsee eduskuntaan joten ääneni ei toivottavasti mene Vasemmistoliiton änkyröille. Ja sitä paitsi hän on hyvä kirjailija, runoilija ja perskutin hyvin jazzia ainakin livenä esittävä heebo.

¹ En varsinaisesti pidä tuosta viherpiipertäjä termistä, mutta en nyt parempaakaan keksinyt, sillä vihreä taasen viittaa jo puolueeseen.

Kummallinen väite

Parempi osapuolisko väittää että meillä on liikaa kauko-ohjaimia, en ymmärrä moista väitettä, alla kuva yleisimmin käytössä olevista kauko-ohjaimista (Siitä puuttuu muutama, mm. videoiden, slingboxin ja vahvistimen kaukosäätimet) , eihän noita nyt niin kovin montaa ole.

Kultturellia nuorisoväkivaltaa

Kyldyrelliä

Kulttuuri sanasta ensimmäisenä mieleeni tulee se kuinka ryöstöviljelty ko. sana Suomessa on, korkea-, ja populaarikulttuurin lisäksi on liikennekulttuuria, alkoholikulttuuria, nuorisokulttuuria, keskustelukulttuuria ja herran ties mitä muuta, epäilemättä blogikulttuuri sanakin on jo käytössä jossain päin mediaa.

Blogikulttuurista minulle tulee mieleen blogistanian sisäsiittoisuus ja hierarkkisuus, joista yhtenä osoituksena oli meemi, jossa yksi kysymyksistä oli: Mitä blogia jonka tilaajamäärät ovat alle 25 luet? Ketä ne tilaajamäärät kiinnostavat? (Pitääkin muistaa laittaa oman blogini osalta tilaajamäärien näyttö pois päältä). Blogilistan top-listasta voisi sanoa että 50 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä, paska on hyvää. Lueskelin top-100 listan blogeja ja joitain poikkeuksia lukuunottamatta ne olivat sitä samaa roskaa kuin sijan 3000 huonommalle puolelle jäävätkin. Ihminen, jos mikä, on laumaeläin ja tämä taipumus laumoittumiseen näkyy myöskin blogistaniassa.

Mutta se blogistaniasta, palataanpa kyldyyriin.

Yleisesti kulttuuri jaetaan korkeakulttuuriin ja populaarikulttuuriin, pääosin näissä ei ole juuri mitään eroa, paitsi se, että populaarikulttuurissa teokset vaativat yleisön oikeuttaakseen olemassaolonsa, korkeakulttuurissa, pienin poikkeuksin, yleisöä ei oikeastaan tarvita, teoksen oloemassaolon oikeutukseksi riittää teoksen olemassaolo.

Niinpä populaarikulttuurin tekijöillä on huomattavasti vaikeampi työ kuin korkeakulttuurin puolella. Populaarikulttuurin puolella jollet saa katsojia/lukijoita/kuuntelijoita, eli jollet myy, olet hyvin nopeasti entinen "taiteilija", paitsi mikäli saat TAIKin elokuvaprofessuurin, silloin sinusta tulee "kulttuurivaikuttaja".

Kolmas yleisessäkin tiedossa oleva kulttuurilaji on vasta-, tai vihta...ei kun vaihtoehtokulttuuri -- kummaksi sitä nyt halutaankaan kutsua. Itse miellän vaihtoehtokulttuurin undergroundiksi, joka keskittyy kulttuurin itsensä uudistamiseen ja vastakulttuurin taas miellän undergroundiksi joka keskittyy kulttuurillisin keinoin sekä kulttuurin uudistamiseen, että poliittiseen agendaan.

Minä pidän vaihtoehto-, ja vastakulttuureista - siis huomioikaa että nämä luokittelut olen ihan omin aivoin ja kätösin tehnyt, mitään virallista "mihin kulttuuriin tuokin kuuluu" listaa en ole lukenut -, niissä on vielä mukana tarve todella sanoa jotain tekijöilleen tärkeätä, useimmiten en tosin ole samaa mieltä, mutta se on sivuseikka.

Kun taas pääosin korkeakulttuurissa tarkoitus vaikuttaisi olevan vain oman egon ja aseman pönkittäminen.

On toki poikkeuksiakin, esim. Pentti Saarikoski - joka totta kyllä, loi koko elämänsä kestäneen näyttelijäsuorituksensa aikana omaa legendaansa ja siinä samalla pönkitti jo muutoinkin suurta egoaan - hän toimi sikäli vaihtoehtokulttuurin puolella että hän oli mukana uudistamassa (suomen kielistä, suomenruotsalaisilla vastaava ilmiö oli käsittääkseni jo aiemmin) runoutta hylkäämällä vanhakantaiset säännöt ja tavat tehdä runoutta ja pakinaa. (On muuten sääli, että Pekka Haukinen kuoli niin nuorena, uskoisin että hänestä Saarikoski olisi saanut hyvän kilpakumppanin, olkoonkin että runoilijana hän ei ollut aivan Saarkosken tasoa)

Kaikista näistä kolmesta kulttuurin osa-aluuesta kokemukseni mukaan underground piirit ovat kaikkein hierarkkisimpia ja, hauskaa kyllä, kaikkein tarkimmat kirjoittamattomat säännöt löytyvät anarkistien puolelta sekä poliittisten mielipiteiden osalta, että heidän hyväksymänsä vastakulttuurinkin osalta.

Itse asiassa mieleeni tulee kysymys: Onko vastakulttuuria enää olemassakaan?

Minusta tuntuu, että vastakulttuurille on käynyt vähän samoin kuin 70-luvun yliopistokommunisti "kapinallisillekin"¹ (Sikälikin he muistuttavat toisiaan, että kummankin maine, varsinkin edustajiensa keskuudessa, on tolkuttoman paljon suurempi kuin mikä niiden vaikutus yhteiskuntaan loppuen lopuksi oli/on), sitä ollaan halaamassa kuoliaaksi.

Ainoa mikä voisi pelastaa vastakulttuuripiirit (Ja anarko-markojen kulttuuripiirit) siltä kauhealta kohtalolta, että he muuttuvat establishmentin osaksi, on se että nämä Rajamäet pääsevät käyttämään enemmän yhteiskunnan väkivaltakoneistoja pikkupoikien ja -tyttöjen mielenosoituksia vastaan. Kaikki muut tiet näyttävät vievän pikkukapinallisia kohden isänmaan turvallista ja lämmintä syliä, josta on hyvä huudella pelottaville vastaantulijoille pikkupikku iskulauseita, jotka eivät saa mitään ilman värinää suurempia väristyksiä aikaan kenessäkään muussa kuin paranoideissa Rajamäissä.

Ja mitähän tälläkin tekstillä oli kulttuurin kanssa tekemistä? Eipä kai mitään, paitsi ehkä keskustelukulttuurin, we-ee-lll, so it goes.

Ja sitten pätkä blogistanian sisäsiittoisuutta:

Nuoriso on hävytöntä ja väkivaltaista

Ikkunaiineksen blogissa on keskustelua Kööpenhaminan nuorison väkivaltaisuudesta ja koska keskustelu typistyi poliittiseen fraseologiaan en jaksaunut kommentoida sitä siellä. Joten sanonpa minäkin sanaseni tähän asiaan ihka omassa blogissani.

Ymmärrän hyvin nuorison tuohtumuksen, jopa raivonkin, en kylläkään kannata tapauksen yhteydessä esiintynyttä väkivaltaa, väkivalta kääntyy ennemmin tai myöhemmin tekijäänsä vastaan.

Kokemuksesta voin kertoa, ettei nuorisolla ole kuin hyvin harvoissa poikkeustapauksissa käytännössä mahdollisuuksia vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon. Tarkemmin ottaen tavallisella kansalaisellakaan ei edustuksellisessa demokratiassa (Olen tämän jo aiemminkin sanonut, mutta sanonpa uudelleenkin: Demokratia on hieno ajatus, ikävä vain ettei sitä ole modernissa yhteiskunnassa milloinkaan kokeiltu) ole juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia, ja Suomessa, johtuen suhteellisesta vaalitavasta² vielä vähemmän.

Iines sanoo kommenttiosioissaan mm. seuraavaa:

"Se ei mennyt niin, että kaikki oli jo tehty oikealla tavalla, ja sitten vain pahat byrokraatit panivat oven säppiin. Jossain kohtaa neuvottelutietä oli tehty virheitä tai ei ollut menetelty oikealla tavalla rakentavasti." Ja "Aina tulee uusia huoneita, aina löytyy uusi sija."

Miksi ihmeessä Iines olettaa, että nuoret (12-19v.) osaavat kulkea byrokraattisen järjestelmän kaikki paperidiktatuurin vaiheet lävitse? Byrokratian rattaisiin tottuneelle aikuisellekin tuon byrokratian rappusten käveleminen ylös asti - jonne useimmiten ei ilman suhteita pääse - käy voimille sekä henkisesti, että fyysisesti. jos nuoret ovat keränneet adressia ja järjestäneet mielenosoituksia kulttuuritilansa puolesta olisi mielestäni päättäjien tullut ottaa asia käsittelyyn omassa järjettömässä järjestelmässään, tai ainakin päättäjien olisi pitänyt tajuta kommentoida asiaa jollain muulla kuin poliittisella jargonilla josta kukaan asiaan vihkiytymätön ei ymmärrä puolikasta sanaakaan.

Mitä tulee noihin uusiin tiloihin, niin ainakaan Suomessa ei uusia tiloja lakkautettujen tilalle päättäjien taholta nuorisolle osoiteta (Paitsi joskus, erittäin harvoin, vallattu tila saatetaan virallisesti vuokrata valtaajilleen, mutta senkin prosessin aloittaa tuhoaminen, taloon murtautuminen), tai mikäli annetaan niin annetaan kaukaa lähiöiden takaa jostain kymmenen bussinvaihdon ja puolentoistatunnin matka-ajan takaa. On järjetöntä olettaa nuorten lähtevän jonnekin hevonvitunkuuseen, varsinkaan jos heidän vanhempansa ovat vastuullisia ja asettavat lapsilleen järjelliset kotiintuloajat.

En tunne ko. tapauksen taustoja, mutta jotenkin tuntuu siltä etteivät Köpiksen valtaapitävät, nimellisesti³ sosialidemokraatit, ole tarjonneet vaihtoehtoista paikkaa nuorille. Ja Tanskassa käynee, jollei ole jo käynytkin, kuten kävi viime vuosikymmenellä Suomessa: ensin vähennetään (LUE: poistetaan) nuorisotilat kaupunkien keskustoista ja sitten jälkikäteen kauhistellan kaupungin kaduilla norkoilevia nuoria.

Iines:
"Raukkamaista polttopullojen eli pommien ja kivien viskojaa en kunnioita, en viattomien osapuolten - kenties köyhien ainoita - kulkupelejä tuhoavia; mutta aatteen puolesta sanansäilällä taistelijaa sitäkin enemmän."

Hieno ajatus. Ikävä vain että sanansäilällä ei pohjoismaisessa sosialidemokratiassa, joka on demokratian pahasti vesitetty muoto, ole minkäänlaista merkitystä asioiden hoitamisen osalta. Paitsi mikäli saat tietoosi jostakusta päättäjästä jotain erittäin noloa, silloin voit olla siinä onnellisessa asemassa, että pääset kiristämään päättäjää, mihin en yllytä, sillä kiristys on laitonta (Itse voisin kiristää yhtä päättäjää, mutten ole niin raukkamainen). Ja ylipäätään tuo ei mitenkään liity tähän asiaan, aatteen puolesta taistelu, niin kunnioitettavaa kuin se onkin, vie vuosia, useimmiten vuosikymmeniä, ja nämä nuoret haluavat ja tarvitsevat tilansa nyt.

Siinä olen Iineksen samaa mieltä, että omaisuuden tuhoaminen on tarpeetonta, olkoonkin että olen nuorena kuumapäänä itsekin turvautunut mm. kauppojen ikkunoiden rikkomiseen, ja osittain pidän moista toimintaa tuomittavanakin.

Mikäli porukkaa on tarpeeksi niin sekin riittää että kokoonnutaan tarpeeksi vilkkaasti liikennöidylle kulkuväylälle ja pysäytetään kokonaan kaupungin liikenne ja mielellään estetään vastustajaksi koetun tahon liikkuminen ja näin toiminnan jatkaminen ainakin hetkeksi. Tällöin se on poliisi joka joutuu turvautumaan väkivaltaan, eli poistamaan porukan pakkokeinoin. Tuo temppu olisi ajanut paljon paremmin nuorten asiaa kuin tuhoaminen.

Iines: "Minua kiinnosti oikeastaan vain se seikka, että mistä se raivo oli siinnyt, mistä aineksista se on tehty. Miksi pinnan alla on niin paljon vihaa, mitkä seikat ihmisen mielessä ja sielussa aiheuttavat pidäkkeettömän tuhovietin? Mistä tuho tulee? Vastaus ei ole se, että talo vietiin, se ei riitä. Eikä sekään, että ollaan tyytymättömiä yhteiskunnan tapaan toimia, sillä sekään ei riitä. Syvemmälle pitää mennä."

En tiedä miksi Tanskassa näin kävi, mutta ennustan että Suomessakin nuorison viha ja raivo alkaa vähitellen purkautua vastaavalla tavalla, mistä erittäin lievää esimakua saimme viime vappuna.

Tämä johtunee siitä että nuoriso uskoo että he ovat jääneet osattomiksi yhteiskuntamme hyvinvoinnista, mikä ei enää kahdeksankymmentäluvun lopun jälkeen syntyneille ole pelkkää luuloa, vaan fakta, ja kun tämän totemuksen aiheuttama raivo yhdistetään siihen että nuoret ovat henkisesti ja fyysisesti suunnattoman myllerryksen vallassa, niin ei liene ihme että he turvautuvat ainoaan asiaan jonka tietävät tulevan huomioiduksi; väkivaltaan. (Pitäisi muuten joskus kerrata kielioppisäännöt, ovat päässeet täysin unohtumaan, en lainkaan muista kuinka edes pilkkua, puolipisteestä puhumattakaan, käytetään oikeaoppisesti, voin tosin lohduttautua että kielenhuoltajana toimiva tuore tohtori tuttavani sanoi itsekin unohtaneensa ison osan perussäännöistä)

Minkä lisäksi vähitellen alkavat näkyä mitä on saanut aikaan 90-luvun lamassa lapsiin ja nuoriin kohdistuvien palveluiden (Lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon kohdistetut vähennykset, koulujen luokkakokojen kasvattaminen, koulujen kokojen kasvattaminen, vähävaraisilta vanhemmilta poistetut edut, sairaanhoidon varojen vähentäminen ylipäätään jne. jne.) vähentäminen/poistaminen. Itse asiassa ko varojen vähentäminen on jatkunut tähän päivään saakka, ja epäilemättä, huolimatta vaalien tuloksesta, jatkuu tulevaisuudessakin.

Ja tälläinen väkivaltainen toiminta muuten on ihmiselle ominaista lajikäyttäytymistä, kuten historia osoittaa ja - suokaa anteeksi pessimistisyyteni - epäilemättä tulevaisuudessakin ihminen, vaikka onkin laumaeläin, keskittyy vain omaan hyvinvointiinsa muiden kustannuksella ja tämän seurauksena ihminen on hamaan loppuunsa saakka väkivaltainen olento.

Ja loppuun sellainen huomautus, että nykynuoriso ei ole se pahin ongelmaryhmä Suomessamme, pahin olemme me nyt keskiäkäiset minä-minä-sukupolvi.

¹ En koe sitä ajattele-näin-tai-olet-vastapuolella järjestelmää, jota mm. Pirkko Saisio Punaisessa erokirjassa kuvaa, mitenkään kapinallisena, vaan lähinnä sellaisten ihmisten joilla oli liikaa aikaa lastentarhapuuhasteluna.

² Minulla on helvetillisiä ongelmia kansanedustajaehdokkaan valinnassa, minulla olisi kiikarissa yksi ehdokas joka on monesta asiasta kanssani samaa mieltä, mutta hänen puolueensa taas on muutaman periaatteellisen asian kanssa kanssani täysin eri linjoilla ja johtuen suhteellisesta vaalitavasta en voi mielestäni parasta ehdokasta äänestää, sillä mikäli hän ei pääsekään eduskuntaan menee ääneni jollekulle puolueänkyrälle. Ja vaikka hän pääsisikin eduskuntaan olisi hänen sopeuduttava puoluekuriin. Joten kaiketi käväisen äänestyspaikalla jälleen palauttamassa tyhjän lipukkeen, ja mikäli näin käy teen sen jälleen omalla pienellä, mihinkään mitenkään vaikuttamattomalla, tavallani mielenosoituksellisesti ottamalla äänestyslipukkeen ja viemällä sen saman tien laatikkoon käymättä kopissa, ja näin ollen ainakin ne muutamat virkailijat tietävät minun äänestäneen tyhjää. Saan niistä ihmettelevistä katseista jonkinlaisia lähes seksuaalisia kiksejä.

³ Nimellisesti, sillä mitä olen lehdistä asiaa seurannut niin nykyisin ei sosialidemokraatiaa ajavia puolueita pohjoismaissa juurikaan ole, kaikki ovat samaa oikeistolaista mössöä kuin Suomen SDP, Keskusta ja Kokoomuskin.

Hulluuden haudalla

Tänä yönä olen humalassa, laskuhumalassa, eikä minulla ole mielipiteitä. Kenelläkään humalaisella ei tulisi olla mielipiteitä, ainakaan kiivaita sellaisia, puukot ja kirveet vihuvat tässä maassa muutenkin turhan tiuhaan.

Kun olin lapsi pelkäsin, päällimäisenä oli aina pelko jota vanhempien turvallinen sylikään ei vienyt pois. Pelkäsin pimeää, mörköjä sängyn alla, kuuman peiton tuolla puolen vaanivia jäisiä käsiä, jotka olivat valmiit heti tarttumaan peiton alaisen turvallisen maailman tuolle puolen eksyneeseen jäseneen. Pelkäsin poliisia joka ampui miehen telkkarissa, ydintalvea, vampyyrejä ikkunan takana. Lapsuus on pelkoa. Pelkoa jota vanhempien turvallinen sylikään ei vie pois kuin htekeksi. Sitä tietää aikuistuneensa kun tajuaa aikuisten pelkojen olevan pienempiä, hallittavissa. Kun on selvinnyt lapsuudesta ilman pahempia haavoja sitä kestää mitä vain mitä aikuisuus tuo tullessaan, lapsuudesta päällimäisenä jäi mieleen pelko, eikä kukaan auta: "Ei mörköjä ole olemassa!" Mutta kun niitä on! On! On! On! Uskokaa herranjumala jo että niitä on! Ja aikuiset tietävät että mörköjä on, maailma on täynnä mörköjä joiden tekoja lapset eivät kykene edes kuvittelemaan, miksi me siis valehtelemme lapsillemme? Miksi väitämme ettei mörköjä ole? Mörköjä on ja niiden kieltäminen vain luo turvattomuutta.

Mikä siinäkin on, että jos kulkee lapsuutensa läpi löytää elämiä joita ei muista eläneensäkään?

Humalassa, öisen humalan yksinäisessä hiljaisuudessa sitä hulinoivan porukan keskellä miettii mitä tekisi, eikä juurikaan välitä muista. Kuvittelee olevansa muita parempi, viisaampi, moraalisesti korkeampi. Istuu, vetää bisseä ja puhuu paskaa. Rakastan sanoja. Syötän heille sanoja joita en itsekään ymmärrä: skolastiikka, eideesia, Konfutse. Kerron tarinoita joissa kärpäset ottavat ihmisen muodon, syövät aurinkoni ja antavat elämäni veden lahjaksi. Emme me pyhiä ole, vaikka usein niin luulenkin. Pidän sanoista jotka eivät vie mihinkään. Ymmärtämättömyyttäni niistä pidän, suhteellistamattomuus, kieleni kannat irroitettiin kauan sitten, kieleni kulkee omia polkujaan aivoistani eronneena, enkä tiedä mitä se löytää. Nämä metaforiset olennot, jotka raivoavat meille, pomminvarmat retoriikat vetävät sielustamme esiin vihan, kuinka kauan me vielä kestämme? Rikon sääntöjä koska en ole niitä opetellut, puhelin, massiivinen vihreä puhelin josta arvottiin numeroita kuin lottomasiinassa kummallakin tv-kanavalla lauantaisin. En kirjoita kaunista kieltä, kirjoitan vitun jos niin haluan, kiedon sen munasarjoineen kyrvän ympärille ja tungen kohtuun. Kirjoitan nussia jos haluttaa, vedän sen hikiseen käteen - vasen on kuin vieraissa kävisi - ja pyyhin likaiseen paperiin, pölyiseen näyttöön. Vitut estetiikasta, kielen heleydestä, miettikööt oikeat runoilijat kielen estetiikkaa, minä kirjoitan ja minä puhun. Kirjoitan mitä kirjoitan ja puhun mitä puhun.

Muut sammuvat, menevät nukkumaan, yritän innostaa heitä jatkamaan bileitä, siinä onnistumatta, mutta yritän kuitenkin.

Ja kun lopulta luovutan ja nousen ylös, avaan telkkarin ja löydän vanhan dokumentin kloonatusta Dolly lampaasta. Dokumentissa haastatellaan tutkijaa jolla on huomion kiinnittävä kaljutukka, ns. munkki-, tai Osmo Soininvaara-tyyli: taka-, ja keskiraivolta raivoisan kalju pää ja tuota kaljua kohtaa ympäröi kananpojan untuvia muistuttava pehko joka korostaa sitä kiiltävää kaljua. Tutkijan puheet menivät täysin ohi aivojeni, tuijoitin vain tuota "pellavapäätä" ja uskon vakaasti, että vasemmanpuoleinen hikipisara tavoitti kulmakarvat ennen oikealta tulevaa kanssakilpailijaansa. Että, jos hän on onnistunut kloonaamaan kokonaisen karvaisen nisäkkään, niin eikös olisi mahdollisuuksien rajoissa parin hiuksen kloonaaminenkin? Tai sen pään täysin kaljuksi ajaminen?

Nykymaailmaa hallitaan savulla ja peileillä, välkehtivillä kuvilla; tietoliikenteellä, sen me hallitsemme. Meillä ei, kuten Mr. Mojo Risinin sukupolvella, ole puolellamme numeroita, eikä aseitakaan, mutta me hallitsemme tietoliikenteen.

Mitä jos me kaikki nörtit menisimme lakkoon, ajaisimme koneet alas ja lähtisimme kotiin odottamaan?

Tähän on tultu.

Ja tästä me pidämme kiinni.