Palvelukustanne & Omakustanne

Palvelukustanne on vaikuttaa mielenkintoiselta mallilta, se tosin on kallis tapa julkaista teoksiaan.

Koska uskoisin muilla palvelukustantajilla esim. Kuvittarella olevan samankaltaiset sopimukset kuin Pilotinkin sopimus, niin ao. ruodinta koskee myöskin heitä, ei pelkästään Pilotia. Pilotin sopimus on tässä esimerkkinä vain siksi että heillä nuo sopimustiedot ovat julkisesti näkyvillä netissä.

1. Pilot-kustannus Oy kustantaa teoksen sen jälkeen, kun kirjailija ja kustantaja ovat allekirjoittaneet kustannussopimuksen.

Tämähän hivelee kirjoittajan mieltä, hänellähän on kustannussopimus, jolla voi brassailla Pubitikkaa viskellessään.

Pistää vain miettimään kuinka moni kirjoittaja tajuaa, että hän on asiakas joka on ostamassa palvelua, joten hän voi esittää rahojensa vastineeksi vaatimuksia joita ei välttämättä täyskustanteessa kykene esittämään?

Omakustanteen osaltahan kaikki tajuavat olevansa ostamassa kirjansa painatusta, ja osaavat - toivottavasti - tällöin vaatia palvelua.

2. Kustantaja hankkii teokselle ISBN-numeron.

Voin kokemuksesta sanoa, että ISBN numeron saaminen vaatii vain yhden puhelinsoiton.

3. Kustantaja takaa teoksen saatavuuden vähintään 10 vuoden ajan tuotannon aloittamisesta.

Tämä on asia joka minua kiinnostaa, tosin noiden sivujen perusteella minulle jäi vähän epäselväksi se että painattaako kustantaja samantien kirjoja enemmänkin kuin ne kappaleet joita sopimuksessa kirjoittajaa vaaditan itse ostamaan. Mikäli kirjoja painatetaan vain tilauksesta saattaa joku ostaja, joka tilaa kirjan vaikkapa webkaupasta hermostua mahdollisesti pitkäänkin toimitusaikaan ja harmistuessaan hän helposti levittää tietoa kirjan hankalasta saatavuudesta ja jollei onnistu luomaan klassikkoa tai ole jo hankkinut itselleen suurta mainetta eivät ihmiset viitsi odotella kovinkaan pitkään tilaamansa kirjaa ja näin ollen saattavat jättää kirjan tilaamatta.

4. Kirja saa suositushinnan.

Tämä on periaatteessa hyvä asia, kustantaja tietää paremmin yleisen hintatason, mutta suositushinta saattaa olla suurempi kuin kirjoittaja itse haluaisi. Monellekin amatöörikirjoittajalle kirjasta saatava voitto (raha) ei niinkään ole se merkityksellinen asia, vaan tärkeämpää on oman tekstinsä levittäminen painetussa muodossa muiden ihmisten luettavaksi, käytännössä siis kirjan saama julkisuus.

5. Kustantaja markkinoi teosta seuraavin toimenpitein:

- kirjasta tehdään esite kirjoittajan käyttöön

Esitteiden painattaminen on suhteeellisen halpaa hommaa, mutta mikäli esite on hyvän graafikon laatima kunnollinen mainos kannattaa siitä ammattilaisen työstä maksaakin.

- kirja on esillä kustantajan internet-sivuilla (www.pilotkustannus.fi)

Ko. sivuilla on niin iso määrä kirjoja että siellä erottautuminen on lähes yhtä hankalaa kuin esim. Bookplus.fi:n sivuilla erottautuminen ja juuri näkyvyys on se kirjan leviämistä edistävä asia, minkä lisäksi Pilotin sivut tuskin ovat se ensimmäinen foorumi mistä ihmiset itselleen kirjallisuutta lähtevät ostamaan. Mutta lisänä rikka rokassa.

- kirja on mukana kustantajan julkaisemissa yhteisluetteloissa

Tämä saattaa olla jollain tasolla merkittävä seikka, edellyttäen että oikeat tahot - mm. kirjakauppiaat - tuota yhteisluetteloa lukevat.

- kirja toimitetaan Kirjavälitys Oy:n tilattavaksi kirjakauppoihin ja kirjastoihin

Kirjavälitykseen voi luoda suhteet itsekin.

- kirja toimitetaan BTJ Finland Oy:n tilattavaksi kirjastoihin

Samoin BJT:lle.

- kirjaa lähetetään 5 kpl kirjailijan valitsemiin lehtiin tai muihin medioihin arvosteltavaksi

Omakustantajan, mikäli ei ole aiemmin häärännyt kirjallisissa piireissä, saattaa olla hankala selvittää mihin ja kenelle kirjaa kannattaa lähettää arvosteltavaksi, mikäli tähän sisältyy kustantajan neuvot kenelle kannattaa millaistakin teosta lähtellä arvosteltavaksi on tämäkin ihan varteenotettava palvelu, kätevä ihminen kylläkin selvittää nopeasti itsekin minne kirjaa kannattaa lähetellä arvosteltavaksi.

- kustantaja toimittaa viralliset vapaakappaleet Kansalliskirjastoon

Tämä tarkoittaa kuutta kappaletta kansalliskirjastoon, ohjeet tähän löytyvät Kansalliskirjaston sivuilta.

- kirja ja kirjailija voivat olla mukana kustantajan erikseen ehdottamissa markkinointitapahtumissa tai ilmoituksissa

Tämä on hivenen epämääräinen kohta, "voivat olla" voiko kirjoittaja vaatia että hänen kirjansa on ehdottomasti oltava näytteillä mikäli kustantaja osallistuu esim. kirjamessuille? Oletettavasti tämä tarkoittaa sitä että kustantaja päättää ketkä kirjailijat esiintyvät tilaisuuksissa ja keiden kirjat esitellään markkinointitapahtumissa, eli siinä mielessä sopimus ei eroa täyskustanteista. Toisaalta voihan sitä vaatia (En nyt viitsi lähteä vatvomaan voivat olla sanoja sen enempää, sillä en ole sen enmpää kielen kuin sopimustenkaan asiantuntija) kirjansa esillä olemista ja onhan se suurempi mahdollisuus saada kirjansa esille messuille yms. markkinointitapahtumiin kuin mikäli kustantaa kirjansa yksityishenkilönä, tosin onnistuuhan sekin mikäli vain haluaa käyttää aikaansa ja rahojaan siihen.

6. Tekijä tai tekijän osoittama taho osallistuu alkuvaiheessa kirjan kustannuksiin ostamalla esim. 85 kpl kirjaa. Tämän ensioston lisäksi kirjailija saa veloituksetta 20 tekijänkappaletta.

Ja tämä on se mikä tekee palvelukustanteesta kallista puuhaa. Oletetaanpa että kirjalle annetaan suositushinnaksi 15€ (Hivenen alakanttiin oleva arvio), tämä tarkoittaa sitä että kirjoittaja suostuu pulittamaan kirjansa kustantamisesta 1275€. Kun tätä verrataan omakustanteen painatushintoihin, niin kirja tulee kirjoittajalleen moninkerroin kalliimmaksi. (runokirja.fi: 85 * 3,88 = 329,80€ ja tuosta hinnasta varmaankin saisi 85:llä kappaleella jonkin verran alennusta).

7. Seuraavista ostoistaan tekijä saa 50 % alennuksen kirjan suositushinnasta.

8. Ensioston jälkeen myydyistä kappaleista maksetaan 20 % tekijänpalkkio. Se lasketaan kustantajan arvonlisäverolla vähennetystä luovutushinnasta. Palkkio tilitetään vuosittain myyntiä seuranneen vuoden keväällä.

Minulla ei ole mitään hajua mikä on keskimääräinen kirjailijan tekijänpalkkio täyskustanteessa, mutta tuo 20% prosenttiä (ALV vähennetystä luovutushinnasta) kuulostaa ihan kohtuulliselta kun vertaa musiikkipuolen sopimuksiin joita olen muutamia nähnyt.

Omakustanne on hyvä vaihtoehto mikäli rahat ovat vähissä ja uskoo kykenevänsä markkinoimaan teostaan itse. Mutta siinä on omat ongelmansa, kaikki (Kuten ISBN numeron hankinta, vapaakappaleet, kannen ja ulkoasun sunnittelun - tosin monesti riittää pelkkä yksinkertainen, ehkä yksivärinenkin kansi ja kirjan ja kirjailijan nimi -, kustannustoimittaminen ja markkinointi jne.) täytyy hoitaa itse. Mutta tuota itsesaast...itsemarkkinointia on joka tapauksessa tehtävä, joten palvelukustanteen tarjoamat lisät ovat vain hyviä lisiä.

Uskoisin että useimmille amatöörikirjoittajille omakustanne riittää hyvin.

Palvelukustenne tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin omakustanne, eikä kirjansa hintaan juurikaan pääse vaikuttamaan mikä saattaa olla huono asia, omakustanteen hinnaksi voi määritellä vaikkapa 5-10€ ja se on palvelukustannettujen kirjojen keskihintoihin (18-20€) verrattuna iso kilpailuetu.

Toisaalta monet ihmiset yhä edelleen karsastavat omakustanteita ajatellen omakustantajan olevan ihminen joka ei osaa kirjoittaa "ku ei se oo saanu kirjojaan kustantajien seulan lävitse". Vaikka tosiasiassa seulaan jää paljon hyvääkin kirjallisuutta, sillä käsittääkseni vain n. 2-5% tarjotuista käsikirjoituksista menee lävitse. Niinpä se, että kirjan kustantajaksi mainitaan vaikkapa Pilot tai Kuvitar saattaa helpottaa paljonkin kirjan kauppaamista niille jotka epäilevät omakustanteiden laatua.

(Itse olen ajatellut perustaa joskus Monkey Hat (insaidtsoukki, tai ei oikeastaan, ken tietää mitä tarkoittaa apina selässä, niin hän saattaa arvata mitä olen hamassa nuoruudessani ankarasti naama irvessä harrastanut) kustannusliikkeen kunhan, tai jos, joskus aikani siihen riittää - eiväthän kirjojen ostajat kuitenkaan tunnista kuin muutaman (Tammi, Otava, WSOY) kustantajan nimeltä.)

Palvelukustanteen etuihin kuuluu siis se, että kirjoittaja saa palvelua, kuten (pientä) apua markkinointiin ja graafikon, kustannustoimittajan - joka on etenkin novelli-, ja romaanikirjailijalle ehdottoman tärkeä henkilö, varsinkin mikäli kirjoittajalla ei ole asiantuntevaa esilukijaa. Toinen tärkeä tieto on se, että omaa kirjaa voi huoletta markkinoida 10 vuoden ajan, sillä kustantaja lupautuu toimittamaan 10 vuoden ajan kirjoja.

Mutta tuo palvelukustanteen hinta on suhteellisen kova varsinkin runokirjan osalta, sillä runokokoelmia myydän tunnetuiltakin runoilijoilta hyvin pieniä määriä, joten luulisin että siinä jää kirjoittaja tappiolle.

Epäilemättä kustantaja tekee tuossa palvelukustanne mallissa hyvin voittoa, mikä onkin kaikkien yritysten perimmäinen tarkoitus, ei se mikään synti ole, eiväthän he ketään pakota tilaamaan mitään. Saattaisin muutoin sanoa tuota mallia tyhmien huijaamiseksi, mutta siinä kuitenkin saa rahoilleen vastinetta ja mikäli kirjoittajan tilanne on sama kuin minulla - aika ei yksinkertaisesti riitä - niin noista palveluista kannattaa jo jonkin verran maksaakin ja ainahan voi hakea apurahaa kirjansa julkaisuun.

Itse päätin juuri sijoittaa huomattavan summan runokokoelmani palelukustantamiseen (Kiva typo, jätän sen tuollaiseksi), koska minulla ei ole aikaa kaikkeen omakustanteen vaatimiin hommiin, minkä lisäksi minulla ei - ensimmäistä kertaa elämässäni - tällä hetkellä ole rahapulaa (En kylläkään ole mitenkään merkittävästi vaurastunutkaan) ja ei tuo runokokoelman julkaiseminen ainakaan niitä huonoimpia rahan tuhlaus kohteita ole. Käytän vuosittan melkein yhtä paljon rahaa jo tupakkaankin.

Joten kunhan se tulee painosta ulos alan kaupata sitä teille, arvoisat lukijat, mutta jo nyt voin sanoa että, mikäli tilaatte kirjan suoraan minulta tulee kirjan mukana hyvää pop/rock musiikkia sisältävä CD. 50 ensimmäistä tilaajaa saavat ihan painetun CD:n, muut joutuvat tyytymään kotipolttoiseen painetuilla kansilla.

Ai niin meinasi unohtua, Kuten Birdy mainitsee niin osoittaa aikamoista itseriittoisuutta Papinniemeltä ottaa päätoimittamansa lehden sivut www.parnasso.fi omaksi blogikseen. (Minä tässä polttelen siltojani, nyt varmaankaan ei kirjojani ainakaan Papinniemen päätoimittajuuden aikana arvostella Parnassossa, mikä tosin oli muutenkin erittäin utopistinen ajatus)