Aion nousta kirjalliseen establishmenttiin

...no en, onhan vain mielestäni hyvä otsikko. Ja tästä ei ole tulossa mikään kirjallisuusblogi, paljon lukevana kirjat vain sattuvat olemaan sydäntäni lähellä.

Lueskellessani Parnasson päätoimittajan blogia huomasin Papinniemen kirjoittavan näin:

"Niinpä enenevä määrä merkittävää kirjallisuutta julkaistaan pikkuriikkisten kustantamoitten kautta, jopa kirja kerrallaan, tai sitten blogeissa. Näissä verkkopiireissä lymyää jo moni 2010-luvun establishmentin jäsen."

Harvoin olen hänen kanssaan samaa mieltä mistään, mutta tuo kuulostaa oikeansuuntaiselta.

Sieltä kommenteista löytyi tälläinen nimierkki JSipilän kommentti:

mutta myös esim. aukeassa pyörivän palautteen myötä työt vaikutetaan vastaanotettavan keskeneräisinä. (en ole paperin puolestapuhuja, joka näkyy omissa töissänikin, jotka nyt kovasti keskittyvät videoiden ja runojen yhteistoimintoihin.)

Ja tuosta tuli mieleeni että miksikähän kirjailijat eivät käytä uuden tekstinsä arvioijina esim. bloginsa lukijoita? Sitä omaa tekstiä varjellaan mustasukkaisesti siihen saakka kunnes kirja on kaupoissa, mitä he pelkäävät? Ideavarkautta?

Kyseessä lienee osittain aiheellinen pelko, mutta väliäkö tuolla jos joku varastaa idean? (Paitsi mikäli kyse on todella originaalista ideasta, mutta kuinka todennäköistä minkään todella uuden keksiminen on?) Ensinnäkin jäljet sylttytehtaalle löytyvät netistä - eli voit vaatia kunnian ideasta -, ja toiseksikin kannattaa kirjoittaa sen verran hyvin että oma kirja on ideavarkailijan vastaavaa niin paljon parempi että ostava (Siis tuo tuulipukukansa, kuten nimimerkki camunen Papinniemen blogin kommenteissa toteaa) yleisö ostaa mielummin sen.

Ja voisihan sitä edistyvän tarinan sijasta laittaa vain valikoituja pätkiä, vaikkapa niitä jotka kokee ongelmallisiksi, yleisön arvosteltavaksi. Ehkäpä yleisöstä löytyy open source mentaliteettia ja mahdollisesti jopa kirjallista taitoakin, jolloin he saattavat toimia isona esilukijapataljoonana ja parantavat kirjaasi ihan vain osallistumisen ilosta.

No jaa, monet taiteilijat tuppaavat olemaan kaikista tuntemistani ihmisistä omaisuutensa - oli kyseessä aineeton, tai aineellinen omaisuus - suhteen kaikkein mustasukkaisimpia ja jopa ahneimpia. Tiedän markkinointipellejä ja häikäilemättömiä liikemiehiä jotka ovat vähemmän ahneita kuin jotkut tuntemani taiteilijat.

Ja päätin tässä saman tien että laitan tekstiäni julkisesti arvosteltavaksi: Jos tulet kanssani - Prologi.

(Blogispämmerit muuten ovat nopeita, minuutin tuon julkaisun jälkeen ilmestyi spämmi)