Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Kouluttamattoman unix/linux adminin ja örveltäjän mielipiteitä herranties mistä.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Nuorisokapinaa!

Olen viime aikoina (Viimeiset viitisentoista vuotta) odottanut nuorisokapinaa, jota ei ole kuulunut, 90 -luvun alussa Grungen saapuessa (Mielenkiintoista kuinka sitä helposti liittää nuoriskapinan musiikkiin) olin jo toiveikas, mutta nuorisoteollisuus haukkasi sen suuhunsa ja pulautti ilmoille Pearl jamin ja Nirvanan sijasta vähän rockahtavampia poppareita, poikabändejä ja Spice Girlsin. Rapissäkin oli yritystä muttei rapin slummeista lähtenyt kapina ollutkaan mitään muuta kuin itseriittoista, seksististä ininää, 50 cent on tasan yhtä kapinallinen kuin Britney Spearskin, ja siitä hänellä on gangsterinpaperit todisteena.

Ja vaikka musiikista löytyisikin jotain kapinaa - jota viimeaikojen musiikista ei ole löytynyt - niin nuoriso itsessään vain istuskelee tietokoneidensä ääressä irckaamassa ja pelaamassa, eivätkä jaksa edes kunnon virtuaalisia nettikapinoita väsätä, paitsi kun jonkin hemmetin hardrockpopparin kasvokuva julkaistaan netissä, jee siinäpä mielenosoituksen aihetta!

Nuorisossa ei enää tunnu olevan minkäänlaista munaa, eli halua kapinoida establishmenttia vastaan, eiväthän he edes halua muuttaa maailmaa, ilmeisesti maailma heidän mielestään on valmis? Ja se osa nuorisosta jolla halua ja viitseliäisyyttää pieneenkään kapinaan on, on hyvin pieni vähemmistö, josta siitäkin iso osa haluaa parantaa vain omia olojaan, ei maailmaa. Kuvaavaa onkin se, että kun näen kaksi nuorta jotka osoittavat minkäänlaista yhteiskunnassa vallitsevien arvojen arvostelua ja kapinaa tunnen tykytystä sydämessäni; aivan vielä ei kaikki toivo ole menetetty, pienen pienen pieni kipinä elää.

Missä ovat nuoret vihaiset miehet ja naiset muuttamassa taidetta, maailmaa, ottamassa kantaa siihen sekopäisyyteen johon yhteiskuntamme on ajatunut?

Olisiko aika meidän keski-ikäisten, jotka vielä 20-25 vuotta sitten halusimme muuttaa maailmaa, mutta jäimmekin solidaarisesta egosentriseksi muuttuvan maailman - jossa vain Nalle Wahlroosin, jonka takinkääntö onkin oiva esimerkki siitä miten maailma on muuttunut, ja Jari Sarasvuon kaltaiset opportunistit menestyvät - vangeiksi, olisiko meidän aika kapinoida?

Onko todellakin niin ettei nuorisosta enää ole mihinkään muuhun kuin valittamaan opintotukien pienuudesta - joka tosin on oikeutettua kitinää -, onko todellakin niin että meidän, väsyneiden, jo pahasti establisoituneiden, keski-ikäisten on lähdettävä kapinoimaan? Taannoisesta anarkistien pikkukapinastakin jäi mieleen vain poliisien ylenpalttinen voimankäyttö ja keski-iän kynnyksellä oleva vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas, jonka kapinasta terä kului pois hänen saadessaan kutsun linnanjuhliin.

Tosin itse keksisin heti useita asioita joita muuttaa, työelämän "joustot" jotka vaativat 10-12 tuntisia päiviä ilman sen kummempia lomia (Mihin katosivat ammattiliiton halut parantaa työntekijöiden oloja? Mihin katosi vasemmisto?), ja aina tavoitettavuus, et koskaan ole vapaalla. Mutta asuntovelkaisen ja perhettään elettävän on hankala lähteä barrikaadeille sillä lapset on haettava tarhasta ennen kuutta. (Muuten, ennen kuin syytäette minua siitä että haluan parantaa vain omia olojani, niin tiedoksi vain: Minun ei tarvitse tehdä pitkiä työpäivä, minä haluan tehdä, mikä on aivan eri asia)

Toinen asia jota vastustaa on nuoruuden ihannointi ja siitä kummunnut terveysfasismi, joka aiheuttaa eräälle tutulleni niin paljon stressiä, että hän on kaiken kuntoilunsa, ruokavalionsa kanssa sydänkohtauksen partaalla, moinen ei voi olla hyväksi terveydelle. Miksi hitossa kaikkien pitäisi olla Brad Pittin (Mikä siinä miehessä viehättää? Clooney tai Depp ovat huomattavasti paremman näköisiä ja seksikkäämpiä) ja Angelina Jolien näköispainoksia? Tosin Jolie on vielä terveen näköinen, osalla naisista taitaa ihanteina olla luurangonlaihat narkkarimallit.

Uskoisin eläväni pidempään kuin nämä terveysfriikit, sillä sen sijaan että ottaisin stressiä lievästä ylipainostani (n. 100kg/190cm), tupakoimisestani (5-10 spaddua päivässä), ruokavaliostani (Tosin sen jäljiltä että olin viiden vuoden ajan vegetaristi syön paljon kasviksia ja rasvainen liha ei miellytä minua), ja kasvojeni rypyistä (Tässä naamassa arpikin olisi kaunistus), minä elän tyytyväisenä itseeni ja vartalooni.

Ruokavaliosta tuli mieleeni nämä helvetin vegaanisaarnaajat, jotka tarjoavat muita syyllistäen omaa elämäntapafetissiään, ei siinä sinällään mitään, mukavaa että ovat löytäneet oman eettisen näkemyksensä, mutta miksi he vaativat kaikkia elämään heidän laillaan?

Itse asiassa tuossa löytyikin yksi syy lisää miksi keski-ikäiset harvoin kapinoivat; se osa meistä, joka on vuosien varrella henkisesti kasvanut edes hivenen, ei enää usko omien ajatustensa ja elintapansa olevan se ainoa oikea jota muidenkin on noudatettava, jollei muuten niin pakolla. Samasta syystä poliitikoissa ei taida olla kovinkaan montaa järki-ihmistä, heidän on mitä ilmeisimmistä syistä uskottava omaavansa sen ainoan oikean totuuden, pitkälti samaan tapaan kuin uskovaisetkin, ja loppuosa poliitikoista taitaakin olla juuri niitä opportunisteja.

Helvetin nuoriso, kapinoikaa nyt hitto vie meitä vastaan, saatanan läskit laiskurit. Ei vanha enää jaksa, pallo on siirretty teille, kuuluuko kuuntelen?

4 Comments:

At 9:06 ip., Blogger Sari said...

Itse tunne joitakin no-global ja muita anarkohyypiöitä, jotka on nuoria.
Kyllä sitä kai on, sitä kapinaa.
Ehkä se vain osataan hyssytellä piiloon tehokkaammin; musiikkiyhtiöt ostaa ja tuotteistaa "uudet virtaukset" ja sama tapahtuu muillakin elämänalueilla.

Sitäpaitsi, miten kapinoit vastaan vanhempiasi, jotka kuuntelevat samaa musiikkia kuin sinä,ja muutenkin ovat maailman asioista samaa mieltä? (tätä ihmettelee mm. eräs nimeltämainitsematon poikalapsi eräässä nimeltämainitsemattomassa perheessä)

 
At 12:51 ap., Blogger Johannes Knektman said...

Tosiasiassa ei niitä kapinallisia minunkaan nuoruudessani ollut kuin kourallinen, mutta ollaan ihan hipihiljaa siitä kun kerran ole(mme)n onnistunut luomaan sen kuvan että me 60-70 luvuilla syntyneet olisimme yhtenä rintamana nousseet anarko-punkkari kapinaan. (Tapaamistani nuorista, siis ei pelkästään nykypunkkareista vaan ihan "tavallisista" nuorista, suuri osa on luullut että iso osa meistä olisi ollut anarko-Markoja, jotensakin hassua että teddyt on unohdettu)

Ehkä media nykyisin hyssyttelee, tai pikemminkin teinirebeleihin suhtaudutaan mediankin puolelta huvittuneella ylenkatsonnalla, mikä on väärä asenne, ne nuoret kun todella yrittävät vaikuttaa asioihin. Mutta olen saanut sen kuvan ettei nuoriso enää katso osallistumista asiakseen ja se surettaa minua.

Tyttäreni, kummatkin siis, poika on vasta tulossa siihen ikään, kyllä onnistuivat kapinoimaan minua vastaan vaikka musiikkimakumme ja suurinosa mielipiteistämme ovatkin samoja, ja kapinoidensa aikana minä huomasin muuttuneeni keski-ikäiseksi ja turvallisuushakuiseksi, mikä aiheutti järkytyksen.

Mikään muuten ei ole hauskempaa kuin väitellä lapsensa kanssa mm. politiikasta, se on hauskaa silloinkin kun häviän, en hävitessäni voi olla tuntematta itserakasta isän ylpeyttä lapsistani.

 
At 2:01 ip., Blogger Sari said...

Itseasiassa huomaan nyt, että omien teinieni kapina on hyvin hienovaraista; olen käynyt venyviä keskusteluja siitä, kannattaako koulua käydä, ja vielä tähän asti olen saanut pidettyä teinit koulussa. Ihan järkisyillä, onneksi. Mutta välillä huomaan kauhukseni perustelevani jonkinlaisilla kehäpäätelmillä, tyyliin "asiat on näin koska ne on näin." Sekin on jonkinlaista älyllistä mukavuudenhalua.
Siksi juuri on hyvä skannata asioista, joista toisella on nuoruuden ehdottomuudella näkökulmia, jotka asettaa kaiken kyseenalaiseksi.
Olen tosin itsekin joskus poliittinen höyrypää, joten siinäkin pilaan teinien ilon.

Mutta kouluun ainakin pakotan. Se kai tekee hyväksi keski-ikäiseksi.

 
At 3:18 ip., Blogger Johannes Knektman said...

Sari: "Mutta välillä huomaan kauhukseni perustelevani jonkinlaisilla kehäpäätelmillä,"

Joihin lapset ovat hyvin innokkaita tarttumaan sillä siunaaman sekunnilla kun sellaisen suustasi päästät.

Sari:"Mutta kouluun ainakin pakotan. Se kai tekee hyväksi keski-ikäiseksi"

Minulla on se huono puoli, että lapseni tietävät etten ole käynyt koulujaniloppuun ennen kuin aikuisena (Mistä kiitokset kuuluvat äidilleni, en ymmärrä miksi hänen piti mennä kertomaan koulun keskenjättämiseni lapsilleni), tosin olen kääntänyt sen lauseeksi: Luuletteko että on ollut kiva opiskella aikuisena työnohessa? (Itse asiassa on, pidän opiskelusta) Ja tuo on ainakin vielä toistaiseksi toiminut, tosin poika näyttää ikävä kyllä kulkevan isänsä jalanjälkiä, mutta vaikka koulumenestys on huonohko niin hän sentään käy sitä.

 

Lähetä kommentti

<< Home