Omakustanteista

Ikkunaiines kirjoitti bloggaamisesta ja kirjoittamisesta ja tuosta pätkästä: "(laaja lukeneisuus ja briljeeraustaito, kenties julkaisu: oma- tai osakustanne tai pienkustantamo)" tuli mieleeni että miksiköhän kirjoittaminen on taiteenaloista niitä harvoja jossa itse tekemistä ilmeisesti halveksutaan? (En väitä että Ikkunaiines halveksisi omakustanteita)

Omakustannetta ei millään tasolla arvosteta, olet The Kirjailija vasta kun joku, mielellään mahdollisimman iso, kustantaja on sinut noteerannut, tai ainakin tämän kuvan olen kirjallisista piireistä saanut. Minä pidän ylipäätään (korkea)kulttuuripiirejä erittäin sisäänpäin lämpiävinä ja suunnattoman snobistisina, joten se että pidän kirjallisuuspiirejäkin sellaisena ei liene yllätys.

Viime vuosina pienkustantamoiden maine ja asema on parantunut, ja niitä on perustettu jatkuvasti lisää, osa uusista on kulttuurisnobien halveksumia, mikä on vain hyvä asia, moisilta kustantajilta saattaa löytyä ihmisen ymmärrettävissä olevia runoja ja kirjoja.

Tämä omakustanteiden halveksiminen on sikäli kummallista että isojen talojen julkaisemista kirjoista löytyy suunnaton määrä roskaa, oikeastaan kustantajien julkaisuista suurinpiirtein sama määrä (varovaisestikin arvioiden n. 75-80%) on yhtäläistä roskaa kuin omakustanteistakin, joskus jopa suunnattoman paljon suurempaakin roskaa (esim. Sinkkunaisen käsikirja ). Tuli muuten äkkiseltään mieleeni, että onko Walt Whitman (Englanninkielisistä runoilijoista yksi lempirunoilijoistani) huono runoilija? Hän kun aloitti kustantamalla Leaves of grassin itse ja muistaakseni taisi tehdä niinkin epätoivoisen teon kuin kulki ovelta ovelle kirjaansa kauppaamassa.

Uudet kirjat joita ostan ovat pääosin oma-, ja pienkustanteita mm. kirja kerrallaan sivustolta ja joskus, tosin harvoin, sieltä löytyy helmiä. Tuo osakustannus (Ilmeisesti Iines tarkoittaa sillä tuota palvelukustannetta) oli minulle uusi tuttavuus, joten selailin netistä mitä sillä tarkoitettiin ja se oikeastaan vaikutti ihan hyvältä idealta, edellyttäen että osakustantaja (siis kustannusyhtiö) tarjoaa osakustannekirjailijoilleen samat palvelut kuin täyskustanteillekin.

Läheskään yhtä säälittävänä kuin kirjojen omakustannusta ei pidetä muusikkojen omakustanteita, joskus jopa päin vastoin: muusikon omakustannetta saatetaan pitää valtavirran kunniakkaana vastustamisena, aivan kuin musiikin laaja suosio sinällään olisi jotenkin pahasta, tosin varsinkin välimerenmaissa suosittu muzakki on uskomatonta JUMPJUMPJUMP paskaa, Suomessa onneksi tuo jumputus ei ole hirvittävän suurta alaa vallannut.

Kuvataiteen alallakin ilmeisesti on tiettyä "omakustanne" vastaisuutta olemassa, olet kunniallinen taiteilija kun joku tunnettu galleristi on teoksiasi esitellyt, mutta vaikuttaisi kuitenkin siltä ettei kuvataiteen puolella kuitenkaan halveksita läheskään niin paljon "omakustanteita" (Itse järjestettyjä "gallerioita" yms.) kuin kirjallisella puolella, saatan olla väärässäkin, en pahemmin tunne kuvataidealaa.

Ja mitä olen teatterimaailmasta ymmärtänyt niin siellä itse tuotettuja pienimuotoisia esityksiä ilmeisesti pidetään kovinkin hyvinä, niitä arvostetaan valtavirran yleisönkosiskelun vastapoolina.

Toki minulla on tässä omakustanne asiassa oma lehmä ojassa.

Vanhana diy miehenä ei minulle ole koskaan edes juolahtanut mieleeni tarjota tekstejäni kenellekään kustantajalle, ei edes silloin joskus kauan sitten kun sain "runoistani" (Ne eivät oikeastaan ole runoja, vaan jotain proosarunouden ja minuuttinovellien väliltä) hyvinkin positiivisen arvostelun Nuoren voiman liiton arvostelupalvelusta. Minulle omakustanne on aina ollut (viimeisen) vaihtoehdon sijasta se ainoa tapa julkaista jotain. Olen männä vuosituhannella julkaissut yhden runokokoelman ja yhden lyhyitä, groteskeiksikin mainittuja, tarinoita sisältävän novellikokoelman - joka tosin oli lähinnä vihkonen, jonka kaltaisia nykyiset printteritkin kykenevät tekemään - ja - nyt hiven brassailua - kummastakin sain myytyä kaikki painattamani kappaleet, itse asiassa sitä vihkosta sain myytyä niin hyvin että painatin pariin otteeseen lisää, mitä ilmeisimmin tuollaiset tarinat: Hymyhuulet , Deittiraiskaus ja Kastraatiopelkoa, kiinnostivat rock/punk/noise-yleisöä, sillä kauppasin tekeleitäni erilaisten konserttien tauoilla/aikana.

Noin kuukausi sitten tarjosin ensimmäistä kertaa runojani ja tarinoitani kustantajille (Ja itse asiassa juuri äsken (12min. sitten) sain yhden vastauksen jossa minulle tarjotaan sopimusta, mutta siitä kirjoitan myöhemmin kunhan ensin olen tutustunut tarjottuun sopimukseen), mutta nyt minua kiinnostaa tuo palvelu/osakustannus, sillä haluan pitää kaikissa kirjallisuus-, sarjakuva-, ja musiikki-projekteissani kaikki langat käsissäni, täytyy tutustua palvelukustannukseen paremmin, saanko siinä määrätä yhtä hyvin kaikesta kuin omakustanteessakin?

Omasta bloggausprofiilistani

Minä muuten en osaa briljeeerata, en nimittäin ole laajasti lukenut, sillä vaikka paljon olenkin lukenut, olen lukenut aivan vääriä kirjoja ja kirjailijoita (mm. Stewart Home, John King, Stephen King, Koontz, Barker, Bukowski, Burroughs, (K)harms, Vonnegut, Koivumäki, Nenonen, Pasi Ilmari Jääskeläinen (Jonka Lumikko ja yhdeksän muuta kirjaa suosittelen, IMHO se oli parasta Suomalaista (reaali)fantasiaa jota olen vuosiin lukenut) jne.) enkä ainakaan koe hakevani teiltä hyväksyntää...

...Hei! Kertokaa äkkiä mulle millanen bloggaaja mä oikeen oon tai mä joudun identiteettikriisiin, ja nelikymppisen miehen identiteettikriisi ei oo kaunista katottavaa, ties vaikka - noustuani nyt omistavaan luokkaan - hankin prätkän ja nahkahaalarin ja kuvitelkaa miltä isomahainen mies näyttää mustassa tyköistuvassa nahkahaalarissa (Mähän sanoin et se ei oo kaunista katteltavaa).