Ajan henki

Katselin digiboxini kovalevylle vahingossa tallentamaani Iltakoulu-ohjelmaa - vuodelta 1975 - jossa käsiteltiin mediaa, lähinnä lehdistöä ja sen antamaa kuvaa maailmasta. Ohjelmassa oltiin huolissaan sarjakuvasta ja sen vaikutuksesta lapsiin - minun sukupolveeni - pitkälti samaan tapaan kuin pari vuotta sitten oltiin huolissaan (väkivalta)pelien vaikutuksesta lapsiin, sarjakuvia ei tosin arvosteltu yhtä kovin sanoin kuin pelejä, mutta se varovaisuus oli tuolle ajalle tyypillistä, mutta se siitä.

Huomasin sitä katsoessani itseäni huvittaneen seikan:

Minä, joka valitan siitä, että nykyohjelmat ovat liian nopeatempoisiksi leikattuja, ja joka olen ollut sitä mieltä että kokonainen sukupolvi - 1985 jälkeen syntyneet - on kasvanut keskittymishäiriöiseksi välähdys, välähdys, pintatieto, nyt riitti, viihdettä peliin -sukupolveksi, huomasin kyllästyväni Iltakoulun hidastempoisuuteen. Minäkin olen siis niin tottunut nopeatempoiseen ohjelmistoon etten jaksa katsoa rauhallista asiaan perehtymistä, olen siis aivan samanlainen kuin lapseni, ainakin mitä tulee TV-ohjelmien suhteen.

Sekä tiedotuksen, että viihteen maailmat ovat koko ajan kasvattaneet tempoa, uutisia tulee puolentunnin välein, mutta ne ovat lyhyitä pätkiä - joita ei edes reportaaseiksi voi kutsua - ja esittävät erittäin pintapuolista tietoa maailmasta ja sen tapahtumista, kuinka pitkään tämä tiedonvalityksen rytmin kiihtyminen voi jatkua? Uskon ettei kovin pitkään, sillä kun internet on nyt korvaamassa realtime uutiskanavana TV:n, niin uskoisin että ajankohtaisohjelmien on ennen pitkää uusiuduttava pidemmiksi ja kattavammin uutisten polttopisteessä olevaa aihetta käsitteleviksi, olen jo ollut huomaavinani merkkejä tästä esim. YLE Teemalla.

Itse olen huomannut, että olen yhä enemmän ja enemmän palannut vanhojen tiedotusvälineiden - lehtien - ja uusien, mutta hidastempoisemman - internet ja sieltä pitkähköt asiaa ja sen taustoja valottavat jutut - pariin, ihan vain saadakseni rauhallisesti perehtyä asiaan ja hivenen rauhoittuakin uutisten äärellä.

Juicen Ajan henki kappale on nyt enemmän ajankohtainen kuin se oli syntyessään:

" Mä olen vapaa huolistain!
Mä nautin Dolce Vitaa!
Kun telkka elää puolestain
en itse mistään piittaa!
Jos uutiset vois nauhoittaa
ja kattoo uusintoina,
se sielunkin vois rauhoittaa
niin kuin se muukin roina"

Minä muuten tallennan puoli yhdeksän, ja kymmenen uutiset kovalevylle ja katson ne joskus yöllä... jos jaksan.

Huomaan tulevani yhä enemmän ja enemmän Marisevan joukon kaltaiseksi, taidankin seuraavaksi kirjoittaa niistä nykymaailman asioista jotka ärsyttävät minua, alkaen tekniikkaa väärinkäyttävistä teineistä päätyen joka asiasta kitiseviin vanhuksiin - joiden joukkoon olen hitaasti mutta varmasti menossa.

P.S. Muistan lapsuudestani ajan jolloin Aku Ankkaa pidettiin porvarin juonena saada lapset uskomaan kapitalismin olevan se ainoa ja oikea järjestelmä. Olivatkohan tuon ajatuksen esittäjät sittenkään aivan väärässä? Ehkei se ollut porvarin juoni, mutta... ;-)