En minä kehtaa...

Koin äskettäin yhden elämäni hauskimmista, ellen hauskimman, puhelinkeskustelun. Myin juuri vanhan kotiteatterivahvistimen (Ylimääräinen laite meillä, ostin sen kirpparilta 20:llä) ja alla puhelinkeskustelu:

M = Minä
O = Ostajanainen

Puhelin soi.
M: Knektman
O: Sinä myit sitä kotiteatterivimputinta, onko se vielä kaupan?
M: Juu, on. Pyydän siitä 50€
O: Poikani innostui siitä, siinä on kuulemma jotain liittimiä joita hän tarvitsee, jos hinnasta sovitaan ostan sen, annatko mitään takuuta?
M: Se on käytetty laite ja annan sille sellaisen takuun, että se toimii nyt, kotonani, muuta en lupaa, mutta voin kyllä näyttää että se toimii. Paketti sisältää kauko-ohjaimen, ohjekirjat ja takuulapun, mutta takuu on ummessa.
O: No...Jos maksaisin siitä 40€?
M: 45€ niin tuli kaupat?
O: Sopii. Mikä on osoitteesi?

Annan osoitteeni.

O: Hyvä, laitan osoitteesi autoni paikantimeen ja tulen hakemaan sen, sopisiko viideltä?
M: Juu sopii, ehdin juuri ja juuri kotiin.

Lopetamme puhelun.

Hetken päästä puhelin soi uudelleen.

M: Knektman.
O: Paikantimeni ei tunne osoitettasi, onko se uusi osoite?
M: Ei oikeastaan, mutta tänne on helppo löytää, voin neuvoa reitin.
O: Hetki otan kynän ja paperia.
M: Mistä tulet?
O: Kauniaisista.
M: Ok, siis Espoosta päin, aja...
O (Keskeyttäen minut): Kauniaisista! Ei Espoosta.
M: Öh?..niin, siis ajat Lahdenväylälle ja sitä pohjoiseen kunnes ajat alas Koivukylän liittymästä...
O (Keskeyttäen): Tuota... eikö sinne pääsisi jostain toisesta liittymästä?
M: No...ajat Korson liittymästä alas ja...
O (Keskeyttäen): Eikös sinne pääsisi Tikkurilan liittymästä? En kehtaa ajaa alas Korson tai Koivukylän liittymästä joku voi luulla, että asun siellä!
M: *TYRSK* (Naurua pidätellen): Anteeksi odotatko hetken, laitan sinut pitoon...
(Naurua n. 2min.)
Pyyhkien naurunkyyneliä silmistäni otan naisen pois pidosta ja selitän reitin Tikkurilan (Kehä III:n liittymästä vanhalle lahdentielle) kautta, luojan kiitos olin parkissa, muuten olisin saattanut ajaa kolarin.