Ammattien arvottamista ja naiskiintiöitä
Satuin työmatkalla hotellissa katsomaan A-Plussan jossa haastateltiin Tuula Haataista, joka haastattelussa puhui mm. naiskiintiöistä ja naisten pienemmästä eurosta - "Naisten euro on yhä 80 senttiä".
Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä kun vielä tuo slogan tasa-arvoisen palkan puolesta oli: Sama palkka samasta työstä. Mutta nyt kun tuo tavoite on käytännössä saavutettu, onkin slogani vaihdettu, nyt halutaankin samanarvoisesta työstä sama palkka. Ensi kuulemalta ihan hyvä idea, mutta mieleeni nousee kysymys siitä kuka, ja kuinka niitä ammatteja arvotetaan?
Perustetaanko uusi virasto arvottamaan ammatteja (Joka ensi alkuun arvioi oman työnsä huippupalkkaiseksi, kuten olemme nähneet kansanedustajien tekevän)? Vai suoritetaanko jokin kansalaiskysely? Entäpä jos siirrytäänkin koulutuksen keston mukaan tapahtuvaan arvottamiseen? Eiköhän tuolloin hyvin nopeasti kaikkien ammattien - koulutusalasta riippumatta - koulutuksen kesto pitenisi, aina voi opettaa insinööreille lisää fysiikkaa ja kemiaa, sairaanhoitajille kemiaa, psykologiaa ja fysiologiaa jne. (Oppilaitosten johtajat kyllä tajuavat oman etunsa) Vai arvotetaanko koulutuksen tason mukaan? Silloin tosin ei juuri mikään muuttuisi, mitä nyt joidenkin maisteri- ja tohtoritason töiden palkka saattaisi hivenen nousta, mutta näitä töitä - kuten akateemisten työttömien kasvava määrä osoittaa - ei riitä kaikille ja vielä vähemmän niitä riittää mikäli palkat nousevat, useimmiten tohtoritason hommissa palkanmaksaja kun sattuu olemaan valtio ja en nyt ihan heti usko että eri ministeriöiden alaisten laitosten budjetteja oltaisiin nostamassa, pikemminkin päin vastoin.
Tähän asti ammatteja on pääosin arvotettu niiden tuotolla, eli rahalla. Mitä enemmän tuotat rahaa, sitä arvokkaampaa on työsi. Siis ei sukupuolen, vaan tuoton mukaan. Money makes The world go around, The world go around, The world go around. Toki, naisvaltaisilla aloilla tienataan vähemmän kuin miesvaltaisilla aloilla, mutta - tiedän että tämä on usein sanottu klisee - mikä estää naisia hakeutumasta miesvaltaisille aloille?
Paras tapa naisten nostaa ansiotasoaan on hakeutua hyvinpalkatuille - tässä vaiheessa vielä miesvaltaisille - aloille, ja käsittääkseni tuota kehitystä on tapahtunut, minkä lisäksi yhä enenevissä määrin miehet hakeutuvat perinteisille naisten aloille, kehitys siis näyttää hyvältä, tosin erittäin hitaalta.
Haataisen esimerkin mukaan sairaanhoitajan työn arvo on insinööriammattien tasolla - itse tosin pitäisin sairaanhoitajan työtä arvokkaampana - ja hän ilmeisesti haluaisi, että sairaanhoitajien työ arvostettaisiin palkallisestikin samalle tasolle insinöörien kanssa. Hieno ja kannatettava idea! Mutta mistä kunnille, jotka pääsääntöisesti ovat sairaanhoitajien palkanmaksajia, rahat sairaanhoitajien kasvaneisiin palkkoihin? En huomannut Haataisen missään vaiheessa esittävän mitään selvitystä siitä mistä rahat revitään, mutta toisaalta en nähnyt haastattelun ensiminuutteja, ehkä hän niiden aikana antoi selvityksen mistä hän olisi ne rahat repimässä? Tai ehkä hän tarkoittikin, että insinöörien palkkoja on tiputettava?
Mitä tulee naiskiintiöihin, niin yleisesti ottaen vastustan kaikenlaisia kiintiöitä, varsinkin työelämän suhteen, mielestäni työhön kuin työhön tulisi palkata hakijoista paras, tämän sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautumisesta, ihonväristä, uskonnosta jne. riippumatta. Mutta koska tämä idealistinen ajatukseni ei vielä ole käytännön elämää, niin kallistun varovaisesti kannattamaan ajatusta naiskiintiöistä johtajien palleille...ööh...siis, tuota, johtajan paikoille. Mutta naiskiintiöistä sovittaessa tulisi olla erittäin varovainen, ja kiintiöistä määräävien lakien tulisi olla lyhyt-, ja määräaikaisia. Näen kiintiöt hyvin ongelmallisina, niiden tulisi edistää tasa-arvoa, ei sitä että naiset pääsisivät helpommalla, vaikkakaan hetkellinen epätasa-arvo ei välttämättä olisi kovinkaan paha asia. Mikäli naiskiintiöt joskus, vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, tulevat lakisääteisiksi on niiden ehdottomasti oltava määräaikaisia, sitä, kuinka pitkä aika työelämän huipun tasa-arvoistamiseen tarvitaan, en osaa sanoa, mutta jos minut palkataan johokin naiskiintiöiden kehittelykomiteaan lupaan miettiä asiaa pitkään ja hartaasti, ehkä jopa eläkkeelle asti...
Miksi muuten Haatainen kokee yliopistojen mieskiintiöt huonona ideana?
Sivujälkihuomautus:
En haluaisi kuulostaa Panulta, mutta: Ylipäätään tuntuu siltä että nykyisin ollaan huolestuneita vain niistä elämänalueista joissa naisilla on ongelmia tai suhteellinen alimiehitys, se että miehistä yhä useammat tipahtavat pois yhteiskunnasta onkin miesten vika sekin, saatanan luuserimiehet, opiskelisivat ja menisivät töihin! Kyllähän asia välillä ilmaantuu pikku-uutiseksi mediaan, mutta se unohdetaan samantien.
3 Comments:
Minäkään en kannata kiintiöitä, vaan juuri sitä, että työhön kuin työhön palkataan alansa osaaja, ammattilainen, jolla on kyky hoitaa homma.
Naisten osuuden kasvattaminen johtopaikoilla vaatisi taas kerran muutoksia yhteiskunnan puolelta, eli isille suurempaa mahdollisuutta hoitaa sitä jälkikasvua kotosalla naisen sijaan. Nykyinen 3-viikkoinen isyyloma (johon vielä mahdollisuus 2 viikon pidennykseen vanhempain vapaan lopulla) on lopulta aika naurettava, varsinkin kun niin moni isistä jättää sen edelleen käyttämättä. Tokihan äitiysloman vanhempainvapaan osuuden voi myöskin isä käyttää, mutta tämän käyttämiseen tarvittaisiin niin helvetin isoa asennemuutosta koko yhteiskunnassa, etten jaksa uskoa sellaista vielä vuosikausiin- ellei vuosikymmeniin- tapahtuvan. Synnytyksen jälkeen töihin aikaisin lähteävä äiti kun on edelleen lapsenhylkääjä ja liekö nainen ja äiti ollenkaan!
”Eiköhän tuolloin hyvin nopeasti kaikkien ammattien - koulutusalasta riippumatta - koulutuksen kesto pitenisi, aina voi opettaa insinööreille lisää fysiikkaa ja kemiaa, sairaanhoitajille kemiaa, psykologiaa ja fysiologiaa jne. (Oppilaitosten johtajat kyllä tajuavat oman etunsa)”
Tässä kohtaa en voi olla viilaamatta pilkkua, oppilaitosten johtajathan eivät määrittele koulutusten pituutta, opetushallitus on Suomessa se taho, joka määrittelee esim. ammatillisissa perustutkinnoissa tutkinnon pituudet opintoviikkoina ja oppilaitosten johtajilla ei ole asiaan juurikaan mitään sanomista. Eli jos koulutuksia aletaan pidentämään, niin sekin muutos taas lähtee liikkeelle ylemmältä päätäntätaholta, eikä suinkaan oppilaitosten johtajilta, jotka sätkivät yllättävän tiukan narun varassa.
- Satu -
Päästäkseen siihen kuin miehet, naisten on oltava kolme kertaa parempia.
Onneksi se ei ole vaikeaa.
- Satu- : Minä olen aina, ja kaikkialla yrittänyt mainostaa sitä että miehetkin voivat jäädä kodinhoidontuella kotiin lasten kanssa. Tosin on myönnettävä että ollessani lasten kanssa kotona aika oli eri, oli lama ja ainakaan minun silloisella työpaikallani ei työntekijöiltä vaadittu läheskään yhtä kovaa panosta kuin nyt. Mutta ne lähes viisi vuotta jotka vietin lasten kanssa koti-isänä olivat pirun raskaita ja helvetin antoisia. Saimme muuten molemmat, minä ja vaimoni, kuulla epätavallisesta ratkaisustamme.
Tiedän kyllä etteivät oppilaitosten johtajat määrää koulutusten kestoa, mutta sivusta seuranneena - olisin halunnut opiskella teknikoksi - olen huomannut että heillä tuntuu olevan yllättävän paljon (painostus? asiantuntija?) valtaa sen suhteen.
Toki päätökset tehdään ylemmällä taholla, mutta minun huomioni noista naruista on ollut päin vastainen kuin sinulla.
Nimim. "Katkera korkeakoulu-opiskelija, joka ei milloinkaan valmistu, sillä motivaatio on n. 0, koska tietää ettei tarvitse 70%:ia roskasta jota hänelle opetetaan, koska haluaa urallaan "yletä" (Olen jo tuossa asemassa.) vain asiantuntija tasolle."
Mette: Etköhän hivenen liioittele, mutta periaatteessa olet oikeassa, olen muutamaan otteeseen nähnyt kuinka alallani erittäin pätevä nainen on ohitettu ylennyksissä, vähemmän pätevän miehen saadessa ylennyksen.
Mielestäni olisi mielenkiintoista, ehkä huvittavaakin, mutta huumorintajuni onkin hivenen omituinen, nähdä mitä naiskiintiöt saisivat aikaan, muuttuisiko johtamiskulttuuri - mitä epäilen suuresti - kuten jotkut kiintiöiden puolustajat väittävät.
Lähetä kommentti
<< Home