Suhteettomia odotuksia (kommentoitu versio)

Ajattelin ensiksi, että kirjoitan tämän uudelleen, mutta taidankin jättää sen tälläiseksi, tajunnanvirta kertoo ihmisestä huomattavasti enemmän kuin tarkoin harkittu teksti ja ainakin niin kauan kun olen suhteellisen anonyyminä (Kun kirjoitin alkuvaiheissa tekstin vaimoni sairaudesta pyysi hän minua pitämään henkilöllisyyteni pienen piirin tietona.) annan mennä. Lisäilen tuonne joitain lisähuomautuksia /* ja */ merkkien väliin ja loppuun kommentin.

Kiireessä kirjoitettuja sekavia (h)ajatelmia elämästä naisten kanssa parisuhteessa.

Ajattelin Birdyn kirjoituksen innoittamana kirjoittaa käsitykseni miehuudesta, mutta koska siitä olisi tullut liian lyhyt juttu, tarkalleen ottaen yhden lauseen mittainen, päätin sitten kirjoittaa omista kokemuksistani parisuhteista. Tuon miehuus kommentin laitan tämän tekstin perään.

Minulla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon kokemuksia parisuhteista, sillä löysin ihmisen jonka kanssa haluan elää lopun elämääni nuorena. Tai hetkinen? Olen elänyt parisuhteissa suurimman osan elämääni, niitä vain on ollut vähän, mutta sitäkin pidempiä.

Jok'tappauksessa:

Vaikka iso osa ystävistäni on naisia, (Mikä sekin on aiheuttanut kränää aiemmissa parisuhteissani.) en vieläkään oikein ymmärrä kaikkia naisten metkuja. Miksi, oi miksi? Pitää sohva/sänky/tuoli täyttää tarpeettomilla tyynyillä jotka pitää heittää lattialle - josta saa kuulla - istuakseen tai maatakseen ja jotka ovat vielä niin pieniä ettei niitä edes voi käyttää päänalusena? Tuota...Anteeksi, normaaliin tapaani eksyin sivuraiteille.

Piti kommentoimani parisuhdepeliä ja jotain Birdyn kirjan juttuja.

Minä, kuten Birdykin, olen ollut jossain muualla kun parisuhdepelin ohje-, ja sääntökirjoja on jaettu, niinpä olen joutunut pelaamaan perstuntumalta, mistä johtuen joskus on istuminen ollut hankalaa.

Jo Birdyn kirjan alkuosassa, Otteen pitävyys testi -kappaleen (Tuolta Birdyn www-sivuilta "raakaversio" siitä löytyy kohdasta Testausta ja turhaumaa.) kohdalla, tunnistin tilanteen. Olin niin monasti ollut siinä tilanteessa, tosin Maijan asemassa. Nainen alkaa murjottaa ja kun kysyy mikä on, niin saa vastaukseksi "Ei mikään." ja lopulta, kun tarpeeksi kauan jaksaa kysellä (Nalkuttaa?) saa vastaukseksi tuon vuodatuksen jonka Birdyn kirjassa Matti suoltaa ulos. Toinen, mielestäni ärsyttävämpi, sanonta jota naiset viljelevät kun mies huomaa heidän suuttumuksensa ja kysyy, mikä sua vaivaa, on: "Kyllä sinun pitäisi tietää!" Kyllä juu, varmaan pitäisi niin, mutta jos tietäisi ei sitä silloin kyselisi, ja naisille saattaa tulla yllätyksenä, että harva mies on ajatustenlukija. Ja useimmiten näiltä naisilta ei koskaan saa kunnon vastausta, he mielummin kiihottavat itseään pitkänkin aikaa, kunnes sopivassa, miehen näkökulmasta mahdollisimman epäsopivassa, tilanteessa nainen katsoo kostonsa tulevan tarjoiltua tarpeeksi kylmänä. Ja kun mies ottaa koston vastaan näyränä ja katuvaisena - huolimatta siitä, että kosto yleensä tapahtuu julkisesti, mielellään vielä miehen tuttavapiirin todistamana - on suhde hetkeksi pelastettu, /*ikävä vain että useinkaan en välittänyt toisesta tarpeeksi edes kysyäkseni vilpittömästi mikä vaivaa.*/

(Vaimoni muuten epäili, että tuossa tilanteessa kyse oli siitä, että nämä naiset eivät oikein itsekään tienneet miksi olivat vihaisia. Mutta sitähän he eivät voineet myöntää, vaan syy lykättiin miehen niskaan tuolla kyllä sinun pitäisi tietää -lauseella.)

Ylipäätään iso osa nuorista naisista tuntui 80-luvulla, kun vielä olin ns. vapailla markkinoilla, vaativan mieheltä nöyrtymistä ja naisen tahtoon alistumista - ja nuorten tuttavieni mukaan yhä edelleen vaativat (Lesbotuttuni sanoi, että hänkin on kohdannut moista valtapeliä suhteissaan.). Mies ei saisi enää lähteä kavereiden kanssa iltaa viettämään, hyvä että jalkapalloa päästetään pelaamaan, mutta kotiin on tultava ennen kello kymmentä, muuten nainen muuttuu kurpitsaksi ja murjottaa seuraava viikot. Näillä naisilla oli tapana majoittautua asuntooni jo suhteen alkuvaiheessa - usein jo ennen kuin varsinaista suhdetta edes oli olemassa - ja alkoivat sisustaa asuntoani.

Samoilla naisilla oli tapana kiristää seksillä (Mikä minun tapauksessani ei koskaan ole toiminut, nuorempana kun huomasin tätä kiristystä tapahtuvan, hain seksiä muualta, siitä etukäteen naiselle ilmoittaen, eräällä tavalla siis itsekin kiristäen. Vanhemmiten...en tiedä kuinka toimisin, en ole joutunut tuohon tilanteeseen. En väitä, että tapani hoitaa tilanne olisi ollut mitenkään suositeltava, mutta ei suositeltavaa ole seksillä kiristäminenkään.), tai rangaista miestä jostain tämän teosta, tekemättä jättämisestä, tai - mikä ärsyttävintä - kuvitellusta teosta pihtaamalla seksiä. Joku saattaa sanoa ettei naista huvita seksi kun hän kokee tulleensa loukatuksi, mikä onkin ymmärrettävää. Mutta entä kun mies parhaansa mukaan haluaa saada selville mikä on vialla, jotta voisi tehdä jotain, ja silti seksillä kiristäminen jatkuu, jolloinka pahimmillaan palataan tuohon "Kyllä sun pitäisi tietää!" ajatustenlukuun, mitä mies voi tehdä? Jäädä odottelemaan viikko-, tai pahimmassa tapauksessa kuukausitolkulla että nainen leppyy ja marttyyriä esittäen antaa seksiä? Minä en edes usko että saisin erektiota aikaiseksi jos minun pitäisi rakastella naisen kanssa joka joka solullaan antaa ilmi, ettei häntä nyt oikein kiinnosta, mutta Herra on hyvä vaan ja nussii.

Ylipäätään en siedä tuota ajattelua, että nainen antaa ja mies saa, kyllä sen täytyy olla molemminpuolista antamista ja saamista, muutoin ei seksielämästä tule mitään.

Muuten, miksi naiset kuvittelevat, että jos mies on isokokoinen ei hänellä ole lainkaan tuntoaistia? Nuorempana sain silloin tällöin kokea naisten taholta lyömistä, ei mitään ystävällistä tökkimistä, vaan ihan kunnon hakkaamista ja kun huomautin asiasta sanoivat he: "Ei se sinua voi sattua, olet niin iso!" Kyllä se sattuu, enkä sitä paitsi ole mitenkään hirvittävän iso. Kuvittelevatko naiset, että isolla miehellä ei ole kipuhermoja lainkaan?

Voisin jatkaa pitkäänkin tästä ja tätä sivuavista aiheista, mutta jatkan myöhemmin miehisestä näkökulmasta seksistä parisuhteessa ja runkkaamisesta, valitettavasti nyt on kiire.

Jaa, vielä yksi naisten omalaatuinen tapa suuttua johon törmäsin nuorempana:

Koska nuorna vetreänä poikana olin poikkeavan - en kuitenkaan millään tasolla komean - näköinen ja olin yksi näistä rentuista joihin naiset Juliet Jonesin sydämen biisin mukaan rakastuvat ja silti suhtauduin naisiin ihmisinä (Mikä tuntui monelle ikätoverilleni olevan hankalaa, nainen oli heille vain iskukohde, välillinen tapa tyydyttää itsensä ja metsästysviettinsä.). Naisten kanssa oli, mikäli meillä synkkasi, mukava jutella ja väitellä, ja jollei synkannut sain yleensä silloinkin aikaiseksi tuntienkin kiihkeän väittelyn jostain aiheesta. Ja monasti - yllättäen molemmissa tapauksissa - päädyimme minun tai naisen kämpille jatkamaan juttua. Ja tässä vaiheessa ne naiset joiden kanssa oli aiemmin mennyt hyvin muuttuivat hankaliksi, naiset ilmeisesti olivat varautuneet siihen että olisin heti sisälle päästyämme alkanut lähennellä heitä ja kun en kokenut mitään suurta intohimoa en tietenkään lähennellyt, vaan halusin jatkaa hyvin alkanutta iltaa samoissa merkeissä kuin ravintolassa, eli puutaheinän puhumista, mikä suututti naisia. Oli kuin olisin tehnyt jotain hyvin väärää tai jopa pahaa. En ikinä ymmärtänyt tätä suhtautumista, mietin mitä tein väärin? Lopulta tulin siihen tulokseen, että koska he olivat varautuneet seksiin ja kun en halunnutkaan seksiä, he kokivat itsensä jotenkin rumiksi, riittämättömiksi tms. Lopullista syytä en tiedä, mutta näin tapahtui suhteellisen usein. Huvittavaa tilanteessa oli se, että mikäli nainen ei suuttunut, niin ennemmin tai myöhemmin alkoi minuakin seksi kiinnostaa (Jos taas naista ei kiinnostanut niin asia jäi siihen, en suuttunut tai kokenut itseäni loukatuksi.), mutta jos hän suuttui minulle, minä tietenkin lähdin litomaan tai mikäli olimme kotonani ajoin hänet pois. (En väitä olevani mitenkään hyvä tai kiltti ihminen.)

Jaa, se mieheys? Mieheys - kuten naiseus ja ylipäätään aikuisuus - on yksinkertaistettuna vastuunottoa. Ei siinä sen kummempaa ole, tosin monilta miehiltä ja naisilta tuokin on jo liikaa vaadittu. Oli ihminen sitten mies tai nainen, niin jos hän katsoo, että hänellä on vain vapauksia ja oikeuksia, muttei niiden mukana seuraavia vastuuta ja velvollisuuksia, ei hän iästään riippumatta ole vielä kasvanut aikuiseksi

Jonkun pitäisi kirjoittaa seksistä miehisestä näkökulmasta, se ei ole aivan niin yksinkertaista kuin monet naiset kuvittelevat, esim. mies ei automaattisesti yhdistä hellyyttä ja seksiä, kyllä mieskin kaipaa hellyyttä jolla ei ole mitään tekemistä seksin kanssa, useimmat miehet kun ovat erittäin tunteellisia olentoja, jotka suurimmaksi osaksi reagoivat tunteella asioihin.


Minun kohdallani syy näihin kokemuksiini - ja moniin muihinkin, kuten tyttöön joka viilteli itseään oveni takana - on pitkälti se, että viehätyin nuorempana vaarallisista ihmisistä, miesten osalta jopa erittäin vaarallisista.

Johtuneeko moinen ihastuminen vaarallisiin ihmisiin siitä, että vietin hyvän, onnellisen , keskiluokkaisen ja t y l s ä n lapsuuden? Vanhemmiten mieleni on muuttunut, olen joutunut kokemaan elämässäni niin paljon oikeita, rankkoja ja vakavia ongelmia ja raastavia tapahtumia, että nykyisin nautin tasapaksusta elämästä.

Tosin kapinallisuus ihmisestä ei katoa minnekään, mistä Jörn Donner on hyvä esimerkki, siitä vain pahimmat särmät kuluvat pois.