Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Kouluttamattoman unix/linux adminin ja örveltäjän mielipiteitä herranties mistä.

maanantaina, elokuuta 07, 2006

Perskoulujen määrää vähennetään

On tässä ollut kiireitä, ongelmaiset byrokraatit ja työkiireet ovat vieneet n. 110%:ttia ajastani.

Peruskoulujen määrä väheni viime lukuvuodesta uutisoi Hesari.

Kotopuolessa päätettiin myöskin lopettaa koulu (Alunperin kirjoitin kuolu, mielenkiintoinen Freudilainen lipsahdus ;), jota poikani kävi ja nyt poikani joutuu siirtymään mukavasta pienehköstä koulusta - jolle kyllä riitti oppilaita, kaikki eivät edes mahtuneet kouluun - isoon koulutusteollisuuslaitokseen. Jossa kuuleman mukaan on jo nyt aivan liian isot luokat. Nyt mielessäni kummittelee pelko siitä mitä ensi syksy tuo tullessaan, poikani on hyperaktiivinen ADD lapsi, joka ei varmastikaan onnistu opiskelemaan isossa hälisevässä luokassa. Hän tarvitsee rauhaa saadakseen mitään tehtyä. Ja mikäli opiskeluympäristö on kovinkin metelöivä ei hän saa keskityttyä, mistä seurauksena on se, että hän alkaa itse häiriköimään, tämä tuli todettua jo ala-asteen alussa.

Pahoin pelkään, että hänen yläasteestaan tulee samanlainen riesa kuin minun yläaste-"opiskelustani".

Siihen aikaan kun kävin yläastetta opettajat olivat eläkkeelle haikailevia 50-luvulla, osa ehkä jo 40-luvulla, uransa aloittaneita sota-ajan tätejä ja setiä. Opetus tapahtui siten, että ylhäältä annettiin tieto joka hakattiiin - joskus karttakepillä, mikä ohimennen sanoen ei satu niin paljon kuin sitä kuvittelisi - oppilaiden päähän. Eivätkä he sietäneet näsäviisasta teinipoikaa.

Vietin ison osan yläasteesta oven ulkopuolella, jälki-istunnossa ja luokanvalvojan, myöhemmin rehtoreiden puhutteluissa. Koska opettajat aina hokivat minulle, että olen härikkö, niin minähän sitten päätin olla häirikkö. Aloittaessani häirikön urani opiskelin etukäteen kirjastossa käsiteltäviä aiheita ja jos opettajan opetuksessa oli pienikin asiavirhe (Joita kaikille tulee.) takerruin siihen kuin takiainen ja monasti sain aikaiseksi jopa puolituntisen väittelyn ennen kuin minut huutaen heitettiin luokasta pihalle (Onpa opettaja tuominnut minut helvettiinkin.), mikä oli vain hyvä asia, pääsinpähän ajoissa tupakalle. Myöhemmin jätin häiriköinnin vähemmälle ja aina kun kyllästyin lähdin omatoimisesti luokasta ulos, mitä kumma kyllä eivät opettajat sitäkään tekoa arvostaneet. Ihmeellistä porukkaa, ensin heittävät luokasta pihalle ja kun opin, että kannattaa lähteä ennen kuin alan häiriköimään, niin sitäkään ei hyväksytä.

Yhdeksännellä luokalle en sitten enää viitsinyt käydä koulussa, mitä minä siellä olisin tehnyt? Osasin jo käytävien laatoituksessa olevat halkeamatkin ulkoa. Ensimmäistä kertaa käytyäni yhdeksännen luokan oli todistuksesssani merkintä jossa poissaolotunnit oli vedetty yli ja sen päälle kirjoitettu: Koulussaolotunnit, joita oli 64, minä nimittäin tiedustelin kavereilta milloin olisi kokeet ja tulin vain niihin. Myöhemmin sain silloiselta luokanvalvojaltani, joka oli/on hyvä tyyppi ja joka monasti puolusti minua (Juuri hän neuvoi minut ilta-opiskelun pariin, ja auttoi muutenkin minua, mistä suuret kiitokset hänelle.), kuulla, että kokeiden mukaan osasin opetettavat asiat, mutta koska minua ei näkynyt koulussa sain kolmet ehdot. Joita en jaksanut suorittaa, vaan otin ja kävin 9. luokan uudelleen, hivenen paremmalla menestyksellä sillä toisella kertaa jaksoin käydä n. puolella tunneista, olihan minulla jo korvalappustereot, runovihot ja piirrustusvihot mukana...

Kun sitten lapseni aloittivat koulu-uransa olin yllättynyt kuinka paljon sekin järjestelmä oli muuttunut, siellä otettiin suhteellisen hyvin huomioon jokainen oppilas ja oppilaita ainakin yritettiin kannustaa yksilöllisesti. Tätä jatkui koko lama-ajan, huolimatta budjettileikkauksista. Mutta viime vuosina on näitä kouluja yhdistelty, luokkakokoja kasvatettu, avustajia vähennetty jne. (Eikös Suomella pitänyt mennä hyvin?) Kohtapuoliin peruskoulu on muuttunut jalleen samaksi pakkolaitokseksi kuin mikä se oli minun lapsuudessani.

Ja tästä en mitenkään syytä opettajia, heillä on liikaa työtä ja liikaa oppilaita vahdittavanaan. Mitenkähän käy kun seuraava lama iskee? Kasvatetaanko luokkakoot viitenkymmeneen ja yksi opettaja per kaksi luokkaa, jota tukemassa on saatanallinen joukko byrokraatteja joille opettajien on väsättävä kehityskeskustelupaperosseja, ja muita tulosvastuullisuuteen liittyviä lappusia? Mikä muuten on opetuksen tulosvastuullisuus? Sekö kuinka monta kakaraa saadan perskoulusta pihalle "normaaliajassa"?

No jaa, saas nähdä nyt miten pojalle käy, kamppailen juuri koululaitoksen kanssa siitä, että hänelle saataisiin koulunkäyntiavustaja, jota ei ole helppo saada 15 vuotiaalle vesselille.

1 Comments:

At 8:41 ap., Blogger Kops said...

Lapsi/nuori viettää niin suuren osan ajastaan koulussa, ja samoin opettaja, että täytyy kyllä harmitella tuontapaista systeemiä mitä kuvaat omista kouluvuosistasi. Minusta lapset ja nuoret ovat ihania, mukaan lukien näsäviisaat teinit, elleivät nyt ihan puukkojen kanssa riehu.

Tein juuri postauksen, jota voi miettiä sinun tekstiisi verraten. Miten opettajat saavat oppilaat käyttäytymään toivotulla tavalla...? Rottakokeet sen paljastavat :)

Terveisin Arkiterapeutti Kops eli Rita Mentor

 

Lähetä kommentti

<< Home