Vauvasta raivoavaksi teiniksi

Olen idiootti ja kusipää, enkä voi mitenkään ymmärtää mitään, enkä tiedä mistään mitään. Eikä mikään kuulu minulle. Olen keskiluokkainen vanha konservatiivinen kusipää joka asuu keskiluokkaisessa asunnossa espressokeittimen kanssa, enkä voi mitenkään tietää miltä tuntuu olla nuori! (Tyttäreni on suhteellisen sanavalmis, ihastuin tuohon ..espressokeittimen kanssa... asumiseen ;-)

Minulla siis on kotona aikuisuuden kynnyksellä epävarmana seisoskeleva nuori. Kuin raivopäinen hurtta hän välillä käyttää minua puruluunaan ja järsii sieluni ytimeen saakka.

Olen jo pariin kertaan kokenut tämän, kerran vanhimman lapseni kanssa, ja kerran olen itsekin ollut tuollainen raivopäinen hurtta. Onneksi minulla on neljännesvuosisata sitten teiniangstiaan paperille purkanut poika johon tukeutua yrittääkseni ymmärtää lastani. Sieltä päiväkirjoistani löytyvät kaikki samat lauseet joita lapseni minulle laukoo: "Emmä tiiä." "Mitä välii." "Et sä voi mua ymmärtää." "Ei tää mitään vitun teiniangstia oo. Mä oon mä enkä teini.¹" "Mä vihaan sua." "Et vittu sit olis hankkinu lapsia." "Ei se sulle kuulu." "Ei sulla oo mitään oikeutta puuttua mun elämään." "Mähän tuun ja meen niinku mä haluan." "Sä vaan haluat kahlita mut ku sä oot nolife."

Suurimman osan aikaa otan kaiken tyynesti vastaan vaikka sisälläni kuohuu, mutta joskus raivoan ja huudan minäkin, huutakoon ja syyttäköön minua, mutta hänellä ei ole mitään oikeutta yrittää syyllistää jo muutenkin syyllisyyttä tuntevaa äitiään, huutakoon minulle. Jälkikäteen rauhoituttuamme käyn yleensä juttelemassa ja selvittämässä asioita.

Omista päiväkirjoistani löytyy kuvauksia kuinka seinät kaatuvat päälle, ahdistavat, kuinka vanhempieni sääntöjen noudattamiseen tähtäävät pyynnöt, maanittelut ja käskyt olivat itseyteni pyhyyttä häpäiseviä tekoja. Noiden päiväkirjojen lukeminen (Edellisestä kerrasta, eli vanhimmaiseni teini-iästä, on kulunut nelisen vuotta.) on samaan aikaan huvittavaa ja opettavaa. On huvittavaa kuinka lapseni, joka korostaa omaa ainutlaatuisuuttaan, käyttää tasan samoja lauseita ja tasan samoja kuvauksia tunteistaan kuin minä käytin 25 vuotta sitten. Vaikka ajat, tavat ja yhteiskuntakin muuttuu ei ilmeisesti teiniangsti muutu mihinkään, tai ei ainakaan ole muuttunut neljännesvuosisataan. Ja on opettavaista palauttaa mieleen oma ahdistus, epävarmuus ja tuska, niiden muistaminen, paremmin kuin mikään muu, auttaa minua pysymään rauhallisena kaiken tuon vihan (Sillä sitä se on, kyllä ne teinit sillä hetkellä kun raivoavat sinua vihaavat. Asia erikseen hetken tai parin vuoden päästä.) ja raivoamisen.

Jos minulle 21 vuotta sitten ennen ensimmäistä lasta olisi kerrottu kuinka raskasta vanhemmuus koko lapsen iän syntymästä eteenpäin on (Kun muutama vuosi sitten kysyin äidiltäni milloin huoli omasta lapsesta hellittää sanoi hän ettei tiedä...), en tiedä olisinko koskaan hankkinut lapsia. Toisaalta tuolloin parikymppisenä uskoin että olisin teinin isänä huomattavasti parempi kuin oma isäni tai muut isät ovat, olisin sallivampi ja en välittäisi vaikka lapseni heiluisi yöt poissa. (juu, niinpä...) Olisin varmaan kuitenkin hankkinut lapseni, varsinkin jos olisin saanut tietää kuinka paljon hupia ja iloa heistä on, kuinka hyviltä tuntuvat ne hetket joina lapsi kertoo rakastavansa sinua, tai teini tulee luoksesi ja kertoo sinun olevan ihan Kuul jätkä muiden isiin verrattuna (Ja kuinka sydän pakahtuu niinä hyvin, hyvin, hyvin harvoina kertoina kun teini oma-aloitteisesti, pyytettömästi - ilman rahan tarvetta - sanoo rakastavansa sinua.), tai kun jo aikuiselämään tutustunut lapsi tulee kertomaan ongelmastaan sinulle ja sanoo tietäneensä voivansa luottaa siihen, että sinulle puhuminen helpottaa häntä.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että tuota raivopäisyyttä esiintyy kuitenkin vain ajoittain, olkoonkin että lähes päivittäin, suurimman osan aikaa vallitsee kotonamme aivan "normaali" olotila. Onneksi tätä kestää vain vuoden - pari. Ja sitten lieneekin jo nuorimman vuoro...

¹ Mikä tietenkin pitää paikkansa, mutta iso osa hänen/hänen siskonsa/minun teini-iän kokemuksista on tasan samoja kuin muillakin teineillä.