Kaikki työttömyys on irvokasta!

Luin sattumoisin Imagen jossa oli Susanna Alakosken haastattelu ja mielenkiintoni kohdistui tuohon luokkaretki (klassresa) käsitteeseen, se kiinnosti minua jopa siinä määrin että tilasin kyseisen kirjan, ja mikäli saan sen luettua kirjoitan sitten mitä mieltä olen tuosta palkitusta kirjasta.

Suomessakaan ei juuri puhuta syrjäytyneistä, mitä nyt joskus vaalipuheissa joku poliitikko saattaa mainita syrjäytyneet ja ehkä joku Steen1 tekee lyriikoita betonislummien elämästä.

Suurimmaksi osaksi syrjäytyneet, siis alaluokka, jota termiä eivät useimmat uskalla käyttää, sillä Suomihan on tasa-arvoinen maa (hah!), huomioidaan puheissa Kataisen tyyliin: "Kaikki työ on arvokasta". Ja monet jatkavat tuosta seuraavaan vaiheeseen, eli lyödyn lyömiseen, lievimmässä versiossa puhutaan siitä että "työttömän ei kannata ottaa työtä vastaan, koska tuloloukut estävät työn ottamisen" -- aivan kuin ne työttömyyspäivärahat ja sosiaalituet olisivat niin suuria että niillä vietetään kulutusjuhlaa ja matkustellaan etelänmaissa työtävieroksumassa.

Ja rajuimmillaan ehdotetaan että työttömyyspäivärahan vastineeksi olisi työttömien siivoiltava teiden varsia ja tehtävä muutenkin vastaavia paskaduuneja, ja samat ihmiset samaan hengenvetoon selittävät että kyllä töitä löytyy jos niitä haluaa tehdä, tajuamatta että juurihan he ovat viemässä työpaikkoja haluamalla teettää työttömillä ilmaista työtä, oli se "vastiketyö" sitten mitä tahansa. Epäilemättä mikäli kehtaisivat ehdottaisivat jotkut poliitikot sosiaalitukien poistamista kokonaan.

Huolimatta alaluokan tilanteen salailusta ovat meilläkin yhä edelleen köyhät, sairaat - oli sairaus sitten psyykkistä, tai fyysistä - ja moniongelmaiset keskuudessamme.

Mutta koska ilmeisesti kukaan ei halua mitään tehdä syrjäytyneiden auttamiseksi, suljemme me keskiluokkaiset asian pois mielestä; poissa näkyvistä, poissa mielestä.

Vaalipuheissa ja kahvipöytäkeskusteluissa ihmiset ovat valmiita tekemään jotain asian hyväksi, mutta kukaan ei ilmeisesti halua verojen muodossa maksaa siitä että syrjäytyneitä autetaan, ajatus kuuluu "Minunko verorahojani sosiaalipummeille? Ei helvetissä!".

Eihän kukaan halua alaluokkaa edes lähelleen, sen enempää asumaan, kuin vierustoverikseen spårassa, alaluokkaisissa (Vai pitäisikö sanoa laatuvammaisissa? Mistä tulikin mieleeni, että "hauska" termi tuolle ihmislaatuluokasta toiseen matkustamiselle voisi olla laatureissu :) ihmisissä on haisevia räyhääviä juoppoja ja narkkareita... Niin kuin onkin, ja on myöskin mielenterveysongelmaisia jotka eivät ole päässeet yhteiskuntamme tarjoamaan "ilmaiseen"¹ hoitoon sosiaali-, ja terveydenhoidon leikkausten takia. Mutta suurin osa heistä on köyhiä, mutta ahkeria ihmisiä joita sosiaalipummi leima loukkaa.

Sosiaalituista on aina helppo leikata, sillä poliitikot tietävät etteivät köyhät äänestä läheskään yhtä usein kuin keski-, ja yläluokka, minkä lisäksi he hyvin tiedostavat sen sanomattoman tosiseikan ettei keski-, ja yläluokkaa todellisuudessa tippaakaan kiinnosta missä jamassa köyhät ovat, kunhan vain pysyvät poissa silmistä.

Niinpä poliitikkoja ei lyhytnäköisyydessään 90-luvun lamassakaan kiinnostanut mitä tapahtuu 15 vuoden päästä. Ja nyt, kun niiden leikkausten tulokset ovat nähtävissä lasten, nuorten ja muutenkin heikossa asemassa olevien kasvaneina ongelmina, keksitäänkin että jotain täytyis tehdä. Tai ainakin näytellä tekevänsä, nykyiset poliitikot haastoivat kansan vaaliuurnille haastelemalla mukavista korotuksista lähes kaikkiin tukiin, tietäen ettei niihin tukiin tarvitse tehdä kuin minimaalisia muutaman euron korotuksia, jotka ovat lähinnä köyhiä ja sairaita loukkaavia.

Itse olen valmis maksamaan muutamankin prosentin verran enemmän veroa mikäli rahat kohdistetaan yhteiskuntamme heikko-osaisimmille. Osittain itsekkäistä syistä, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja huomenna saatan jälleen olla rahaton ja työtön.

Kuinka moni, sanotaanpa vaikka toisen sukupolven työtön, sisäistää sen, että ponnistelemalla heidänkin elämänsä voisi olla toisella tolalla? Tämä saattaa tuntua loukkaukselta, mutta olen elämäni varrella tutustunut niin moniin hyvin köyhiin ihmisiin tietääkseni etteivät he kokemukseni mukaan täysin sisäistä sitä, että heillä on mahdollisuus nousta yhteiskunnan portailla ylöspäin, apatialla kun on tapana viedä koko ihminen sieluineen päivineen. He tyytyvät tilanteeseensa, koska eivät parempaakaan jaksa kuvitella, paitsi lauantai-iltaisin katsellessaan pyöriviä ja pomppivia numeroituja palloja.

Alaluokan yhteiskunnan rattailla nousumahdollisuuksia hehkuttaville keskiluokkaisille voisikin esittää kysymyksen: Kuinka moni keskiluokkainen nousee erittäin varakkaisiin? Hyppäys alaluokasta keskiluokkaan kun vaatii loppuen lopuksi enemmän.

Taloudenhoidosta

Rahasta tulikin mieleeni, etten tiedä kuinka moni ihminen edes tajuaa esim. alkaa sovitella velkojaan ajoissa. Kuinka voisivatkaan mikäli vanhempien taholta ei moiselle ole tullut minkäänlaista opetusta?

Kuinka voi olettaa nuoren aikuisen osaavan hoitaa asioitaan mikäli lapsuuden kodissa keittiönpöydällä oli Hesarin sijasta pino avaamattomia perintätoimistojen kirjeitä?

Peruskoulussa olisi jo hyvin aikaisessa vaiheessa opetettava lapsille ihan normaalia elämänhallintaa ja viimeistään yläasteella olisi opeteltava lainanottoa eri korkovaihtoehtoineen janiiden vaikutuksesta lainanmaksukykyyn.

Ylipäätään jo peruskoulussa olisi opetettava laskujen maksua ja sitä kuinka hätätilassa voi tarttua puhelimeen neuvotellakseen lainoille ja laskuille lisäaikaa, jota yritykset yllättävän usein antavat ja jopa itse ehdottavat helpompaa maksuaikataulua.

Olen huomannut että yllättävän monilla ihmisillä, varakkuustasosta riippumatta, ei ole mitään käsitystä siitä mitä luottotietojen menettäminen tai velan joutuminen perintään, jolloin alkuperäinen velka nousee nopeassa tahdissa helpostikin jopa kaksinkertaiseksi, tarkoittaa. (Minulla ikävä kyllä on)

Lapsilleni on koulun taholta jotain sinällään hyödyllisiä yleissivistykseen kuuluvia asioita yhteiskunnasta ja sen toiminnasta opetettu, mutta mitään oman tulevan itsenäisen elämänsä kannalta hyödyllistä ei heille ole opetettu, näiden asioiden hoitamisen opettaminen on jäänyt vanhempien kontolle, mutta entä kun vanhempi ei siihen kykene?

Olisiko tuon järjestäminen niin kovin kallista? Tunti pari viikossa ja mielellään oppilaat vuorollaan näyttelevät eri tilanteet, silloin siitä saattaisi jäädä päähän jotain sellaista jota käyttää kun jossain vaiheessa elämää moinen tilanne tulee vastaan, ja kaikille, kaikkein rikkaimpia lukuunottamatta, laskujenjärjestely tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Geenimuuntelusta

Mainitsin edellisessä jutussani Maan ystävien ohessa geenimuuntelun sitä puolustaen. Katsoin äsken MTV3:sen Possuparat dokkarin koskien geenimuuntelua ja mikäli puoletkaan dokumentin esittämistä asioista ovat tosia, niin paska osuu ihailijaan (Minuun). Yhtiöt kuten Monsanto ovat ahneudellaan ja piittamattomuudellaan tuhoamassa periaatteessa hyvän idean - kasvien jalostuksen biotekniikan avulla - ja ovat tekemässä siitä pelkästään rahastusautomaatin miettimättä tekojensa seurauksia.

Tässäkin tarinassa yhtenä pahiksena esiintyi patentointi, ja vaikuttaa siltä että patentointi alkaa olla vain säälimätön rahastuskeino joka estää kehitystä sen edistämisen sijaan. (Ostin muuten Maan ystävien kustantaman Voiko tietoa omistaa? Patentit kehitysmaiden uhkana kirjan ja minulla on muutama muukin patentointia ja tekijänoikeuksia koskeva kirja kesken, yritän tutustua näihin kahteen peikkoon hivenen perusteellisemmin)

Ahneus, tuo aikamme syöpä...

¹ Ilmaista? Kysykää keneltä tahansa köyhältä jolla ei aina ole varaa ruokaankaan onko 22:den euron portsarimaksu ilmaista?